Roskanpoimijan blogi

Eversti Armas Kemppi, kunnian mies

Jollei Jussi Sihvo olisi houkutellut tuttavaansa Armas Kemppiä Saksaan Jääkäripataljoona 27:ään, olisi keskikoulun käynyt Armas seurannut isänsä jälkiä rakennuksille. Näin aivan kuin vahingossa Kempistä leivottiin upseeri, mutta salonkileijonaa hänestä ei saatu tekemälläkään. Hän viihtyi etulinjassa ennemmin kuin esikunnassa, soti omien sääntöjensä mukaan, ohjesäännöt tuppasivat usein unohtumaan.

Tyrjän rykmentin marssiessa nelipäiväisen taistelun jälkeen kohti Ihalan asemaa, niin eräässä pitkässä ylämäessä Kemppi havaitsi tien vieressä ojassa istuvan ja itkevän sotamiehen  kasa patruunalaatikoita vierellään. "Ei pitäisi vanhaa miestä rääkätä", sotamies vastasi Kempille tämän kysyessä ,mikä vikanana. Eversti istahti sotamiehen viereen, tarjosi tupakat ja kysyi tämän ikää. Todettuaan olevansa 12 vuotta sotamiestä vanhempi, eversti otti patruunalaatikot kantaakseen ja molemmat jatkoivat matkaa yhdessä menneistä keskustellen.

Muutama päivä myöhemmin eversti Kemppi piti tilannekatsausta, kum tiedotuskomppanian valokuvaaja näppäsi Kempistä valokuvan lupaa kysymättä. Julmistunut Ukko otti ryhmykeppinsä ja hyökkäsi TK-miehen kimppuun, ja kohta molemmat juoksivat pitkin kenttää , TK-mies edellä ja eversti perässä. Se oli viimeinen eversti Kempistä otettu valokuva Jatkosodan aikana.

Monet väittivät Ukko Kempin olevan haavoittumattoman. Kerran hänen jalkoihinsa tullut kranaatti jäi suutariksi; toisen kerran hän astui miinaan, mtta miina ei räjähtänyt; alaisensa hän pakotti pysymään matalana itse kävellen vain vähän kumarassa. Kempin olisikin ollut vaikea ryömiä vaikean reumatisminsa takia.

Monia harmitti, kun rykmentin voitoista ei julkaistu komeita kuvauksia maailman lehdistössä. TK-miehet tiesivät tasan tarkkaan Ukon arvostuksen heitä kohtaan, eikä isku ryhmysauvasta sopinut salonkileijonien kuvioihin. Radio, sanomalehdet ja kuvalehdet julkaisivat suuria kuvauksia siitä, miten naapurirykmentin miehet saavuttivat ensimmäisinä Kannaksen vanhan rajan. Omien sotapäiväkirjojen tarkastelu osoitti Kempin rykmentin komppanian olleen rajalla 6 tuntia aikaisemmin. Pojat olivat rajalle saavuttuaan aloittaneet sajun keiton unohtaen kutsua lehdistöä paikalle.

Eversti Armas Kemppi loi Tyrjän rykmentin hengen, jota sitten jatkoi Marsalkka Mannerheimin kummipoika  Adolf Ehrnrooth. Kemppi siirrettiin itärintamalle ja myöhemmin hänet  määrättiin  armeijamme huonoimmin koulutetun yksikön,20.prikaatin, komentajaksi. Kyseisen prikaatin neljästä pataljoonan komentajasta vain yksi täytti rintamakomentajan vaatimukset Kempin mukaan.

JR7 eli Tyrjän rykmentti ei ollut tavallinen rykmentti. Se sai nimensä valloitettuaan Tyrjän kylän heinäkuun viimeisenä 1941 monen osaston sitä ennen  epäonnistuttua. Mannerheim Ristin Ritareita reykmentissä oli 13, se on enemmän kuin kaksi kertaa seuraavaksi eniten palkittuja. Rykmentti ei etuillut muitten kustannuksella, siitä kertoo seuraava tapaus: Siiranmäen taisteluiden JR 7:ään tuli sanoma, jossa piti ehdottaa Ritariksi kelvollinen sotilas. Sellaiseksi todettiin naapurirymentin kunnostautunut sotamies Seppänen, joka panssarikauhuineen oli tuhonnut suuren määrän vihollisen panssareita. Naapurirykmentin komentaja oli ollut ihmeissään mitalia luovuttaessaan, hän kun ei tiennyt, kuka sitä oikein oli ehdottanut.

Rykmentit ja pataljoonat eivät olleet taisteluissa samanarvoisia. Kautta maailman on ihmetelty, miten esimerkiksi Siiranmäen taisteluissa JR 7 pysäytti 3 venäläistä divisioonaa. Rykmentin taisteluhengen oli kasvattanut eversti Armas Kemppi jo Taipaleessa. Kun Kemppi Taipaleessa ei halunnut jättää rintamaa joukkojensa vaihtaessa lepoon, Armeijakunnan komentajan piti käskeä häntä henkilökohtaisesti. Vastahakoisesti Kemppi  siirtyi kolme kilometriä rintamalta rakennettuun korsuun, jolle antoi nimen: Käpälämäki.

Talvisodassa evl Kemppi oli sankarillisen JR 19, sittemmin JR 21 komentaja. Jatkosodassa hänet ylennettiin everstiksi, mutta sai jatkaa edelleen rykmentin komentana, vaikka hänen kykynsä olisivat riittäneet kenraalikuntaan. Samoin Kempistä ei tehty Mannerheimin Ristin kantajaa, olematon pokkurointi isompien edessä ei sitä edellyttänyt. Sitten koitti se surullinen Viipurin menetys.

Eversti Kempin komentoon määrätty 20 prikaati oli armeijamme surkeimpia joukko-osastoja Jatkosodan aikana. Sen pataljoonan komentajat olivat tienanneet vakanssinsa suhteiden perusteilla, eikä heidän olisi pitänyt olla rintamalla. Lyhyen komentajana olo aikanaan Kemppi ei saanut tilanteeseen parannusta, kun se kiireesti siirrettiin Laatokan Karjalasta Viipuriin. Suuressa kiireessä prikaatin ammukset piti jättää seuraavalla junalla tuotavaksi. Niin taistelujen edeltävänä päivänä prikaati osoitettiin puolustukseen lähes ilman ammuksia ja tykistö vain yhden tuliannoksella varustettuna.

Hyökkäyspäivää edellisenä päivänä Kemppi lähetti kuorma-autoja hakemaan asevarastosta ammuksia, mutta niitä ei saatu, koska varikon päällikkö oli lomalla. Kemppi lähetti toisen hakupartion, mutta sekin palasi nolona takaisin. Hyökkäyksen jo alettua Kemppi keräsi parikymmentä miestä vahvasti aseistettuna ja ajoi varikolle. Nyt löytyi ammuksia, joista asiaa tuntemattomat miehet ottivat osaksi väärää kaliberia. Ajettuaan Viipuriin, vastaan juoksi omia miehiä pakokauhun vallassa. Viipuri oli menetetty liian helposti. Kemppi siirrettiin seuraavana päivänä kotijoukkojen tarkastajaksi.

Mannerheim pani kaiken eversti Kempin syyksi. Mies oli poistunut rintamalta joukkojensa luota juuri ennen vihollisen  hyökkäystä. Mannerheim vaati kovaa rangaistusta, mutta oikeus ei löytänyt syytä Kempin toiminnasta. Oikeudenkäynnissä Kempille langetettiin kolmen viikon arestirangaistus, mutta hänen alaiselleen pataljoonan komentajalle vuosi kuritushuonetta. Alainen surmasi pian ´tuomion kuultuaan itsensä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Konsta (nimimerkki)

Mannerheimilla oli omat suosikkinsa. Jos mies ei ollut salonkikelpoinen, kenraalikuntaan ei ollut asiaa. Minä luulin, että Kemppi olisi ollut Mannerheim ristin ritari.

Raimo Myöhänen

Ei ollut suosikki eikä myönnetty Ristiä. On se niin väärin...

Pekka Paavo (nimimerkki)

Hyvä jutu. Tietenkin voisi asettaa sotahistoriantutkimuksen tuottamasta aineistosta kysymyksiä kirjoittajalle. Kirjoituksessa on löysiä lähes ilmeisesti ei aivan totuudellisia lauseita. Ainakin tarkennustarvetta olisi.

Pääasia on kuitenkin, että Kemppi oli erinomainen ja kunnioitettava rintamakomentaja siis yksi niistä joiden ansiosta siniristi liehuu vieläkin. Kemppi ei ole saanut hänelle kuuluvaa kunniaa osakseen, joten on todella hyvä, että edes joku kirjoittaa Taipaleen sankarista.

Viipurin menetys ei johtunut Kempistä, vaikka hänestä tehtiin syntipukki, koska joku oli ristiinnaulittava. Näin vietiin vanhalta soturilta hänen sotilaskunniansa, mikä ilmeisesti nopeutti Kempin kuolemaa. Kempin yhden pataljoonan komentaja ampui itsensä, mikä oli häneltä kunnioitettava sotilaan ratkaisu tunnustaessaan omat tekonsa kuitenkin tosi hirvittävän paineen alla mahdottomaan tehtävään komennettuna.

Syyllisiä jos haetaan, niin heitä on paljon:
- A.F. Airo näki, että marskin käskystä huolimatta on mieletöntä ja sotilaiden henkien turhaa uhraamista yrittää taistella vesistölinja selkien takana sinänsä tarpeettoman kaupungin pitämiseksi. Joukkojamme ei myöskään ollut koulutettu yhtään asutuskeskustaisteluihin. Naapurilla oli ilmaylivoima. Ja jne.
- Lagus oli Viipurin pitämisyritystä vastaan ja niinpä hän antoikin kaupunkiin vain muutaman surkean vanhan panssarivaunun.
- Koko IV-armeijakunnan johto.
Kenraalimajuri (vai luutnantti) Laatikainen oli löysä johtaja. Hänet olisi ns. ansioistaan Kannaksella ammuttu sekä Saksan että Neuvostoliiton armeijoissa. Mutta Mannerheimin suosikki sai jatkaa ja palkittiin 1948 ylennyksellä.
Laatikainen ei valvonut alaistensa toimintaa ja niinpä armeijakunnalle alistettu prikaati sai tulla toimeen omillaan. Vai uhrasiko myös Laatikainen 20. prikaatin ja koko Viipurin jatkotaistelujen vuoksi. Ohjesäännön mukainen käytäntö on, että korkeammalta portaalta tultiin tiedustelemaan uuden alistetun joukon tarpeita, koska alistetulla oli kädet täynnä töitä orientoitua uuteen asemaansa. Näin ei Viipurissa tehty. Kuuluisa onyritys saada soittamalla tykistön ammuksia prikaatista armeijakuntaan. Vastaushan oli, että hakemus käsitellään aamulla.

20. Pr. oli heikko aseistukseltaan, koulutukseltaan ja koheesioltaan...

Joukoille jaettiin jonkun verran henkilökohtaisia panssaritorjuntavälineitä, joiden käyttöön ei oltu saatu mitään koulutusta. Panssarintorjuntavälineet olivat muutenkin puutteelliset. Miinat loppuivat kesken. Asemiin tuotiin 90 mm-torjuntatykki, mutta ilman ammuksia ja ilman miehistön. It-tykit oli juuri viety kaupungista pois. Ja jne. Ja jne.

Ei ihme, että on esitetty myös tarkoituksellisia (mikä oli ehdottomasti kokonaisuuden kannalta sotilaallisesti järkevää) päätöksiä tehdyn. Näistä ei jätetty dokumentteja. Liekkö totta, että A.F.Airo olisi Heinolan Rotareissa kertonut Viipurin luovutuksen ikiaikaiselle viholliselle olleen täysin harkitun.

Pätmän (nimimerkki)

Ihan maallikkona näyttää siltä että Viipurin puolustaminen oli katsottu päämajassa? strategiseksi virheeksi, joten sitä ei kunnolla yritettykään. Näyttelikö Marski kiukustumisensa, vai oliko hän tietämätön Viipurin luovuttamisesta suosiolla?
No, joka tapauksessa Viipurin menetys osaltaan pelasti lopun Suomen, kuten sittemin voitiin todeta. Ilmeisesti ylemmissä portaissa ei ollut pelkkiä Kemppi-faneja, koska hänet valittiin uhrattavaksi Viipurin seuraksi.
Korostan että tämä on pelkkää arvailua, mutta tältä tilanne näyttää.

Tapio O. Neva (nimimerkki)

Moniko uskoo, että kunniamerkkien jako ja rangaistusten määrääminen on jotenkin objektiivista ja suhdanteista riippumatonta?

Kannattaa myös katsoa karttaan: VIipuria ei ollut edes tarkoitus puolustaa, koska puolustuksessa ei ollut syvyttä, vaan puolustajan selän takana oli vettä: Viipurinlahti.

Tämä horina Viipurista on suosittu vapaa-ajan viete.

Juhani Putkinen

Viipurin menetyksestä, kuin myös Valkeasaaren läpimurrosta ja Kuuterselän läpimurrosta oli oikeasti vastuussa kenraali Laatikainen. Hänet olisi pitänyt ammuttaa viimeistään Valkeasaaren läpimurron jälkeen.

Viipurin menetykseen osasyyllisiä olivat myös neljännen armeijakunnan tykistökomentaja ja esikuntapäällikkö (komentajan, eli Laatikaisen lisäksi).

Ei Kemppikään ihan puhtain paperein sinänsä selviä - ei tehnyt kaikkea mahdollista, että prikaatilla olisi ollut tarpeeksi ammuksia (ja tukevaa tykistöä).

Raimo Myöhänen

Vastaan yhteisesti. Viipurin luovutksen taustan ja tapahtuman olen käsitellyt erittäin lyhyesti. Olihan se kuitenkin vain hetki , mutta ikävä, hetki ev. Kempin elämässä.
Artikkelini Viipurin osalta perustuvat 20. Prikaatissa komppanian päällikkönä toimineen Uuno Tarkin teokseen: " Taistelu Viipurista 20.06.§944" ja Lauri Jäntin kirjaan:" Viipurin viimeinen päivä". Jäntti toimi patterin päällikkönä Kyseisenä aikana Viipurissa.

Koska kirjojen lukemisesta on kulunut aikaa, virheellisyyksiä saattaa tekstissäni esiintyä. Kyseessä ei olekaan dokumentti, vaan kuvaus Miehestä ja hänen kunniastaan.

Kysymys Juhanille. Oletko täysin selvillä, mitä Kemppi teki saadakseen ammuksia ja tukevaa tykistöä? Mitä hänen olisi vielä pitänyt tehdä lisää? Kerro, jos kerran tiedät.

Simo Mäkelä (nimimerkki)

Oliko Armas Kemppi sama kuin 1970 valmistuneessa elokuvassa eversti Markovilla, jota hahmoa tosin ilmeisesti oli hieman muokattu alkuperäisestä.

Mutta kova jätkä Kemppi on ollut. Kunnian mies!

Raimo Myöhänen

Valitettavasti en ole nähnyt kyseistä elokuvaa. Osaako joku kertoa lisää?

Käyttäjän jp68 kuva
Juha Porola

Käsittääkseni se Markkovilla on todellisuudessa Kemppi ja sitten se yksi kapteeni siinä joka ampuu ittensä, niin se todellisuudessa oli joku Kempin pataljoonan komentaja joka päätti päiväsä saatuaan tuomion siitä viipurin hommasta.Päämaja sen elokuvan nimi on.

Simo Mäkelä (nimimerkki)

Kassilan ohjaama ja perustuu Ilmari Turjan näytelmään. Mannerheimia näyttelee Joel Rinne, A.F Airoa Jussi Jurkka. Käsittelee kesää 1944 päämajan näkökulmasta aina sodan päättymiseen. Todella mielenkiintoinen ja hauskakin. Tullut jokusen kerran tv.stä. saatavilla ainakin vhs ja tod. näk. dvd. Myös Leif Fager näyttelee elokuvassa. Tietysti dramatisoitu todellisuudesta. 1970.

Raimo Myöhänen

Täytyy koettaa etsiä kyseinen elokuva. Kuulostaa mielenkiintoiselta.

Juhani Putkinen

eversti Kemppi oli yhtymän komentaja. Komentajan tulee tietää aina mikä on hänen yhtymänsä a-taviketilanne - sen tiedon pitäisi tulla kometajalle huoltopäälliköltä. Jos huoltopäällikkö ei hoida hommaansa, niin hänet on vaihdettava - mutta yhtymän komentaja on silti vastuussa.

Olen lukenut useita tutkimuksia usealta eri kantilta, joten tiedän kyllä kuka mitäkin yritti ja kuka oli vastaan. Esimerkiksi armeijakunnan tykistökomentaja olisi minusta kuulunut ammuttavien joukkoon. Ehkä myös vihreiden Heidi Hautalan isä.

Spekulaatiolla siitä, annettiinko Viipuri tahallaan, tai eikö sitä tarkoituksellisesti puolustettu ei vaikuta asiaan. 20. prikaatilla oli käsky puolustaa Viipuria.

Kemppi on sinänsä ollut hyvä ja kunnioitettava komentaja - mutta silti on katsottava tosiasioita silmiin.

Käyttäjän jp68 kuva
Juha Porola

Lagus sanoi sodan jälkeen että Viipuria ei aijottukaan pitää,Marskille ei tietenkään sitä kerrottu...Aika keveillä voimilla mielestäni taisteluun Viipurista valmistauduttiinkin...

Simo Mäkelä (nimimerkki)

Siitä elokuvasta vielä, sen nimi on siis "Päämaja". Turjan näytelmän nimi taisi olla "Päämajassa".

Antti Mäkelä (nimimerkki)

Eversti Kempin ollessa jo kuolemansairas hänen aseveljensä pyysivät Mannerheimiä lähettämään tervehdyksensä Kempille. Marsalkka kieltäytyi. Suurmiehilläkin on heikkoutensa ja heidän jälkiviisautensa on tietysti viisauksista paras.

lauri. ronkainen (nimimerkki)

Kemppikin oli vain ihminen ja ihminenhän on erehtyväinen.

pekka toivonen (nimimerkki)

Lasse Laaksosen "Eripuraa ja arvovaltaa" on erinomainen teos.Suosittelen lämpimästi kaikille niille,jotka haluavat taustatietoa syistä ja seurauksista,kun Suomi taisteli olemassaolostaan ja samanaikaisesti maamme kenraalit ja muu korkea upseeristomme selvittelivät välejään.Sankarivainajien määrä jäi sivuseikaksi.

simo tamminen (nimimerkki)

Muistan kauan sitten lukeneeni jostain Kempin tilityksen Viipurin asiassa. Muistaakseni hän kertoi joutuneensa valmistautumatta johtamaan organisatiota joka ei myöskään ollut tehtävään valmis. Maantieteellisesti paikkakin oli vaikea. Kemppi antoi muistaakseni ymmärtää että Viipuri olisi pian kuitenkin menetetty ja 'herkkähipiäinen' Marski halusi syyllisen jotta itse 'närkästyneenä' sitten syyttää muuta tahoa tässä tapuksessa Kemppiä kuten elokuvassa 'päämaja' esitetään. Näin Marski 'pesi kätensä Viipurin menetyksestä' jolla asialla oli nimenomaan kansalle suuri symbolinen arvo. Sotilaallisesti ei niinkään suuri. Kemppi sai putkaa ja menetti näin sotilaskunniansa. Korkeampien upseerien piirissä oli paljon 'aatosta jaloa ja alhaista' mieltä. Valtapyrkimykset ja kateus olivat mukana kuvissa. Muistaakseni eversti Laurila kertoi myös vanhalla iällään että 'välillä omat aiheuttivat enemmän ongelmia kun vihollinen'.

Tuomo Lintulaakso (nimimerkki)

Asiasta on ihan uutta tutkimusta. Toissa vuonna on WSOY:ltä tullut kirja "Miksi Viipuri menetettiin", Eero Elfvengren, Eeva Tammi(toim)

Se on aika murskaava kritiikki Kempin ristiinnaulitsijoita vastaan. Mitä niihin ammuttamisiin tulee, niin jos Laatikainen oli jo ammuttu Valkeasaaren jälkeen, niin Viipurin jälkeen olisi ollut hyvinkin AK:n tykistökomentaja Sippolan vuoro ja Rautakorven varikon päällikön olisi voinut itämaiseen tapaan syöttää krokotileille.

Kirjassa tehdään synteesiä noista aikaisemmista julkaisuista, mutta tarkennetaan paljon. Enpä ole muualta kuullutkaan kevään -44 palaverista, jossa olivat ainakin Airo, Nihtilä ja Laatikainen ja jossa todennäköisesti sovittiin jotain Viipurin pulustamisen innokkuudesta tms. Lagus ei ollut tähän salaisuuteen vihitty, ja hänhän sanoikin ihan selvään mitä hommasta ajatteli.

Kukaan ei yrittänytkään käännyttää Marskia, jolle Viipurin puolustaminen oli muuttunut arvovaltakysymykseksi .

Paria päivää(?) aaikaisemmin oli Viipurilta vedetty pois ilmapuolustus. Papulansalmen-Suomenvedenpohjan toisella puolella oli useita kt-rykmenttejä, jotka olisivat voineet tukea 20.Pr:ia. Viestiyhteydet eivät toimineet kuin satunnaisesti, mikä tietysti osaltaan oli prikaatinkin vastuulla

Heti romahduksen jälkeen kulki todella villejä huhuja Kempin liikkeistä. Ennen taistelun alkua hän ei varmasti poistunut minnekään, ja oli viimeisten perääntyjien joukossa ja johdossa. Sen jälkeen hän jätti puolustuksen hoitamisen esikuntapäällikölleen ja, yhteyksien yhä pätkiessä, lähti henkilökohtaisesti selostamaan tilannetta AKE:een.

Kaikki ylläoleva 'muistivarauksella', tästä on kohta vuosi kun kirjan luin ja se oli vain lainassa MPKK:n kirjastosta.

Mutta Tuompon päämajapäiväkirja minulla on tässä ja siinä sanotaan: "Kesäkuun 21. päivä. 20.Pr:n skandaali ja Viipurin kaupungin menetys johtunevat suuressa määrin siitä, että eversti Kemppi oli tällöin itse huoltoportaassa Lauritsalassa."

Kun tälaista tietoa on aikansa liikkunut, niin miehen mainehan on melko kolhuilla jo ennen virallista tutkintaakin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset