Roskanpoimijan blogi

Matkamuistoja Venäjältä

Pienoisbussimme mennä täristelee hiekkatietä Kiviniemestä Sakkolan ja Metsäpirtin suuntaan. Kuski kiroaa suomalaisittain kuuluvasti ja pysäyttää kulkuneuvon. Tien yli kaatunut sähkötolppa estää liikenteen. Tolpan kaatumisesta on kulunut jo runsaasti aikaa, sillä kiertotie on syntynyt paikan ohitse. Pyörien urat ovat painuneet syvälle hiekkamaahan, joten matkustajien on varmuuden vuoksi noustava autosta. Auton selvittyä takaisin tielle kerran sitä työnnettyämme, kuski ilmoittaa kusitauon olevan ajankohtainen.

Tutkiskelen katkennutta tolppaa. Alapäästään se on vain hieman kiinni, joten kirves tai saha voisi avata likenteen takaisin sille kuuluvalle väylälle. Kuskilta löytyi kirveen näköinen, jonka teräpuoli oli hieman hamarapuolta terävämpi. Silläkin sain märäntyneen tolpan vapaaksi ja vedettyä se lankoineen metsään. Kuskin mukaan este oli ollut siinä jo pari viikkoa sitten hänen liikkuessaan näillä main.

Toinen harmi ilmenee mennessämme katsomaan vapaussodan aikaista muistomerkkiä. Tiet ovat pahasti roudan raiskaamia ja pian keskelle tietä uponnut Lada estää matkanteon. Meitä ennen jo kymmenkunta Ladaa odottaa tukkeen poistumista. Kuski selittää huonolla englannilla lähtevänsä soittamaan hinuria paikalle. Puhelin on puolen kilometrin päässä ja kuluu varmaan toista tuntia enenkuin tie on taas vapaa.Koetamme kaverin kanssa työntää uponnutta Ladaa, mutta se ei hievahdakaan. Pyydän jonossa seisovista autoista työntöapua, mutta yksikään ovi ei aukea. Kävelen bussille josta löytyy 4 vapaaehtoista. Ladakuskia varoitan käyttämästä liian suuria kierroksia siinä pelossa, että rapa lentää työntäjien silmille. Auto irtoaa kuin irtoaakin lopulta. Kuski ei uskalla pysäyttää ylämäessä vaan jatkaa matkaansa etuikkunasta kättään heilutellen.

Jono alkaa purkautua liejupaikan kiertäen. Yhdestäkään autosta ei irtoa mitään kiitokseen viittaavaa. Mennään ja tuijotetaan kivettynein katsein eteenpäin. Pelkäävät varmaanin meidän pyytävän maksua heiltä tien tukon aukaisemisesta.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

renttu (nimimerkki)

Tapaukset kuvaavat hyvin venäläisten tapaa toimia yhteisen hyvän eteen.

Raimo Myöhänen

Osuuskauppa-aate ei varmaankaan menestyisi täällä.

Tapio O. Neva (nimimerkki)

#1 Ajan Itä-Karjalassa Volvo 244 GLE:llä kohti Kontupohjaa. Matkalla Prääsän jälkeen ennen Murmanskin tietä VAZ 2101 (Lada 1200L) on jostain syystä ajanut liian reunassa melko suoralla osuudella. Koska on kylmä talviyö eikä osuudella ole kovin tiheää liikennettä pysähdyn auttamaan, koska auto on vasemman puolen pyöriltään lumessa painuneena.

Otan Volvon suuresta takakontista vara-akun ja laturin sekä bensiinikanisterin välistä pakettiauton hinausköyden. Juuri kun alan kiinnittää köyttä Volvoon, tulee paikalle nelilitraisella maastoautolla paikalle yrittäjävarakas vaimonsa ja lapsiensa kanssa, joka näkee tilanteen ja sanoo: Minä hoidan.

#2 Ajelen Moskovassa vesisateessa Nivalla Kazanin rautatieaseman lähellä. Jostain syystä kaasutin kastuu eikä auto lähde enää käyntiin keskellä asfaltin painauman lätäkköä. Avulias Ladan kuljettaja auttaa työntämään Nivan sivuun liikenteen keskeltä. Hän myös kokeneena Ladan omistajana osaa aukaista kaasuttimen ja koota sen. Pääsen jälleen liikkeelle.

#3 Ajelen Moskovan alueella Nivalla Krasnogorskin piirissä. Niva sammuu mäessä. Ystävällinen naapurinmies läheisestä talosta tarjoutuu auttamaan, vaikka on perjantai ja viikonloppu. Hän on voimakkaati alkoholin vaikutuksen alainen ja kaasuttimen aikaistessaan ote lipeää ja työkalut sekä osa osista putoaa maahan. Ajattelen, että tästä ei päästä ilman hinausta kotiin. Kuitenkin kokeksella on arvonsa ja kaasutin tulee kuntoon ja tarjoan maksua hyvästä työstä. Hän kieltäytyy, koska ei ystäviltä peritä maksua. Hänen poikansa on ollut töissä Finnairilla. Hän sijaan pyytää teelle ja tarjoaa hyvänä isäntänä myös vodkaa. Kieltäydyn, koska Venäjän federaation lainsäädännön mukaan maassa on nollapromilleraja: edes ehtoollisella ei saa käydä nauttimassa punaviiniä tai juoda kahta pientä olutta luonaalla. Sen sijaan ostan häneltä hyvään hintaan seitsemän kiloa hunajaa muovipussissa. Mukava naapurinmies ja tositoveri. On hyvä, että Lada kuuluu yleissivistykseen Venäjällä samalla tavalla kuin Suomessa Tunturi-mopo Puchin moottorilla: jokainen vastaantulija osaa, jokaisella vastaantulijalla on takakontissaan työkalut ja jokainen taitaa.

#4 Toisen Volvoni alumiinivanne on vioittunut siksi, että pultit ovat olleet löysällä ja pysähtyessäni oikea tapapyörä ei ole enää kuin kahdella pultilla kiinni. Yksi tappi on katkennut. En uskalla ajatellakaan ajavani 100 kilometriä perille ja 788 kilometriä takaisin Suomeen. Kysyn Kontupohjan paperitehtaan paperikone 9:n käyttöpäälliköltä, mitä voisi tehdä. Hän ottaa puhelimen ja soittaa pari puhelua. Aika järjestyy heti Kontupohjan leipätehtaan kuorma-autokorjaamilta, jossa tappi pannan varmasti kiinni hitsaamalla. Tuollaista huoltokorjaamoa ja konepajaa ei ole missään puhelinluettelossa, ei ainakaan kuluttajille tarjolla.

V E N Ä L Ä I N E N A U T T A A Y K S I L Ö N Ä I H M I S T Ä, mutta venäläiselle valtio, alue tai tasavalta tai piiri ei ole omainen niin kuin suomalaiselle tasavalta tai kunta, vaan se n aina vain viranomainen.

Tämän vuoksi ei pidä odottaakaan, että epäomainen eli viranomainen huolehtisi ja toimisi aina luotettavasti, vaan pitäisi olla ihminen venäläiselle, että hän pitäisi virkamiehenä hallintoalamaista tai liikekumppania ihmisen arvoisena.

Ihmiskuntaan Venäjällä eivät kuulu rappioalkoholistit, hulttioäidit, olosuhteisiin nähden aivan liian epärehelliset, puolalaiset trokarit tai juutalaiset oligarkit.

Valereviisori kaupunginpäällikölle:"Teidän asemassanne olevaksi mieheksi te varastatte aivan liikaa."

- Nikolai Gogol, Reviisori, 1836 -

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Hieno kommentti Tapsalta.

Olen ajamassa Transitilla Prääsästä Kolatseläntietä Värtsilän suuntaan ja kaksikymmentä kilometriä ennen Kolatselkää vanha mies pysähtyneenä tien varressa pienellä kuormautollaan. Mies huitoo vaijerin pätkä kädessään. Seisautan kohdalle ja mies antaa ymmärtää, että vetoakseli poikki tai jotain. Vaijeri on vajaan kolmen metrin mittainen ja otan miehen hinaukseen jarruja ei autossa ole. Hinaan hänet Kolatselkään ja saan isällisen halauksen ja mies sanoo suomeksi. Minä olen vanha tarikka, suomalainen. Pitää auttoa kun on hädässä. Sinä olet hyvä mies.

Kaikki tämä juuri siksi, mitä Tapio sanoi, mies miestä auttakoon, niin Suomessakin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

- Tuollaista huoltokorjaamoa ja konepajaa ei ole missään puhelinluettelossa, ei ainakaan kuluttajille tarjolla.

Siellä konepajassa olen sorvauttanut yhtä sun toista tarpeellista osaavat tehdä aivan mahdottoman hyvää työtä. Siellä Kontupohjassa on mahtavan hieno jäähalli ja urheilukeskus. ja ne on rakennettu paperitehtaan ansiosta.

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Ajan Ural-kuorma-autolla Aunuksesta takaisin pohjoiseen, kuormana väkilantasuursäkkejä noin 15 tonnia. Karhumäen ja Segezhan puolivälissä näen jo kauas, että mies seisoo keskellä tietä ja heiluttaa käsiään. Kun olen kohdalla huomaan, että valkovenäläinen Maz-kuorma-auto on kaatunut osittäin kyljelleen suohon. Perävaunu on vielä pystyssä. Mies yllättyy, että Uralkuski onkin suomalainen ja selittää, että oli viemässä pottuja Murmanskiin kun nukahti rattiin. Matkaa oli ollut jo sen verran.

Iso vaijeri oli jo viritetty valmiina ja juuri tällainen 6-vetoinen Ural oli se auto, jota hän oli odottanut. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että tarvitaan vielä toinen veturi, joka vetäisi sivusta, jotta puolittain kaatunut Maz nousisi pystyyn. Sopiva kuski löytyi nopeasti ja Kamaz-kuorma-auto sai vedetty sivusta samalla kun Ural (pikku kertoja, ykkösvaihde, täyden kuorman pito ja 6-veto) veti koko junan takaisin tielle. Valkovenäläinen oli ikionnellinen ja antoi lahjaksi vodkapullon. Kertoo varmasti vieläkin, että tsuhnat ovat aivan ok-porukkaa (kuten ovatkin).

Tuon dieseluralin ostin 1990-luvun alussa Kantalahdesta ja möin muutama vuotta sitten. Nykyisin se palvelee tukkiautona Petroskoin seudulla.

Raimo Myöhänen

Apua löytyy tien päällä, kuten huomataan, mutta kaupungissa tilanne on toinen. Vastavuoroisuusperiaatteella hommat hoituvat.

Tässä eräs kokemukseni:
Minulla oli Peugeot 404 ja kerran se unohti käynnistyä. Tutkiskeltuani syytä siihen, viaksi osoittautui katkennut kondensaattorin johto. Homma hoitui kondensaattorin vaidolla.

Noin vuoden kuluttua Kehä kolmosen varrella Hakunilan kohdalla 404:n oli konepelti pystyssä odottamassa apua. Sisällä kaksi pariskuntaa, joiden pitäisi runsaan tunnin kuluttua olla laivalla matkalla Saksaan.

Ensimmäiseksi vilkaisen kondensaattorin johtoa, joka on poikki. Sanon palaavani puolen tunnin kuluttua varaosa mukanani. Silloin sen ostin Tikkurilan Essolta, joka tunnettiin hyvästä varaosavalikoimastaan. Palatessani matkaajat odottivat hermostuneina kinaten keskenään siitä, miksi kukaan ei lähtenyt matkaani huoltoasemalle, josta olisi voinut pyalta.ytää apua.

Matkalaisten kinatessa vaihdoin kondensaattorin, suljin konepellin ja sanoin , että nyt kiireesti matkaan. Kun kuljettajan paikalla ei ollut sillä kertaa ketään, starttasin auton itse ja voitte kuvitella hämmästyneitä ilmeitä.

Kysyttäessä hintaa sanoin, että he eivät kieltäisi apuaan sitä tarvitsevalta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset