*

Roskanpoimijan blogi

Ohitusleikkaus

Istun lumikinoksessa Peijaksen sairaalan pääsisäänkäynnin edustalla. Minut on hetki sitten kotiutettu sairaalasta lausunnolla:"Teidän sydämessänne ei ole mitään vikaa. Eläkää normaalia elämää". Ja nyt en pysty kävelemään edes sataa metriä alamäkeen.

Saan taksin jolla ajan kotiini Keravalle. Heti kotiin päästyäni soitin Sairaala Mehiläiseen, jossa sain puhekumppanikseni tunnetun  sydänkirurgin. Kerroin pulmani ja ne kuultuaan lääkäri järjesti minulle seuraavaksi aamuksi ylimääräisen varjoainekuvauksen. Kuvauksessa katetri syötetään valtimoon nivuksen kohdalta ja kuljetetaan aorttaan josta edelleen sepelvaltimoihin, joihin ruiskutetaan varjoainetta jolloin  todettiin yhden suuren sepelvaltimon 99%:sti tukkeutuneen sekä kolme vähäisempää tukosta.

Leikkaus tapahtui kolmen päivän kuluttua myöskin Mehiläisessä. Tulin sairaalaan aikaisin aamulla, jonka jälkeen suoritettiin vielä eräitä kokeita. Seuraavaksi käskettiin mennä suihkuun ja peseytyä huolellisesti ennenkuin ihokarvat poistettiin vasemmasta jalasta ja käsivarresta sekä nivusista. Tämän jälkeen vielä kerran suihkuun.

Tasan puoleltapäivin minut noudettiin leikkaussaliin, jossa oli kuusi vihreisiin pukeutunutta huppupäistä olentoa. Jokainen tuli vuorotellen esittelemään itsensä ja kertoivat tehtävänsä tulevassa leikkauksessa. Anestesialääkäri näpräili vasemman käteni kanssa samalla kertoen työntävänsä neulaa kämmenen selkämyksen verisuoneen. Sitä tietä minuun syötettäisiin nukutusainetta joten nyt pitää alkaa laskea kymmeneen 1, 2, 3.....

Nainen huutaa kovalla äänellä kellon olevan kymmenen ja leikkauksen onnistuneen hyvin. En tiedä missä olen ja mistä leikkauksesta on puhe. Minulta kysytään, tunnenko kipua missään. Vastaan myöntävästi ja tunnen pistoksen pakarassani. Nukahdan välittömästi. Seuraavan kerran herätessäni tajuan huoneessa olevan hämärän valon ja jonkun istuvan sängyn vieressä. Täällä on sitten nukuttu kunnolla, minulle kerrotaan, ja kysytään miten voin. En osaa vastata, koska en edes tiedä, missä olen. Hoitaja auttaa minut istumaan jolloin tunnen rintakehässäni kovaa kipua. Vasen jalkanikin  on pahuksen kipeä. Nyt alkaa selvitä. Minulle tehtiin ohitusleikkaus, ja nyt olen sairaalassa.

Minut autetaan seisomaan ja käsketään ottaa muutama askel. Siitä ei tule mitään vaan jalat ovat pelkkää velliä. Olen ollut teholla kaksi päivää ja suraavaksi tulee siirto osastolle. Vasemmassa jalassani on 45 senttiä pitkä haava, josta on poistettu laskimoa tukkeutuneen kohdan ohitusta varten. Jalka on nyt kipein kohta ruumiissani. Joka tunti pitää puhaltaa pillillä vesiastiaan keuhkojen toiminnan palautumisen nopeuttamiseksi. Väsyttää niin pirusti.

Rintakehän alapuolella on kolme kiinniommeltua reikää. Niistä on eilen poistettu nestettä keuhkoista ja kait palleasta, en ole varma. Hoitaja kysyy, saako minua kotiväki tulla katsomaan, mutta en anna lupaa. Kaikki on yhdentekevää. Olen surkeassa kunnossa, parempi kuin kuolisin. Leikannut kirurgi käy katsomassa, sanoo pahiten tukkeutuneesta suonesta johtuen tilani olleen kriittisen. Hämmästelee potemaani syvää masennustilaa. Lohdutukseksi toteaa lähtiessään, että tyhmät ihmiset eivät masennu.

Viidentenä päivänä leikkauksesta kävelen kaiteesta kiinni pitäen yksin suihkuun, syön jotain ruokaakin ja jaksan soittaa kotiin. Vaimo kertoo käyneensä kahdesti minua katsomassa, mutta olin nukkunut koko ajan. Leikkaus oli kestänyt tasan kuusi tuntia ja sydän oli ollut pysäytettynä 59 minuuttia. Siellä oli ollut vaikeuksia löytää sepelvaltimoita jostain syystä.  

Mieliala paranee hiljalleen ja ruokakin alkaa maistua. Alan huomata jotkut hoitajat sievemmiksi kuin toiset. Eräs oikein ystävällinen tuo iltaisin lääkekonjakit ennen nukkumaan menoa. Elämä alkaa sittenkin voittaa.

Leikkaus tapahtui 15 vuotta sitten.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Upea tarina tosielämästä, Raimo.

70% ohitusleikatuista masentuu leikkauksen jälkeen 1-3 kk:ksi.

Johtuen yhteiskuntamme voimakkaasta lääkekielteisyydestä aika moni ottaa riskin ja paranee pidemmän kaavan mukaan.

Osa "ei ole tyhmiä" ja paranee lääkkeiden tukemana parissa viikossa (leikkauksen jälkeisestä masennuksesta, joka johtuu aivojen tilapäisestä hapen puutteesta).

kts www.anttiliikkanen.net => psykiatria => masennus on palovamma aivoissa

Tuli tuttu olo: reilu vuosi sitten sama show, jossa pääsuoni >80% tukossa, mutta operatio tehtiin 24 h atakista, tulos hyvä, mutta ärtyisyyteni us.blogit on toki huomattu usean toimesta (= masennus, jota ei sitten lääkitty).

Se, että sydäntauteja hoidetaan leikkaamalla (ja pallolaajennuksilla sekä stenteillä) on melkoinen lisäetu Suomessa ja kehittyneessä maailmassa.

Yli 3 miljardia meistä elää alueilla, jossa tätä palvelua ei ole käytettävissä edes Mehiläisessä.

maaherra (nimimerkki)

"Tyhmät ihmiset eivät masennu". Jotain lohduttavaa syvän masennuksen aikana. Tämän masennuksen olen kuullut vaivaavan monia suurten leikkausten jälkeen.

Raimo Myöhänen

Kiitos Antti valaisevasta kommentistasi. Itse huomasin toisten olevan jalkeilla seuraavana päivänä leikkauksesta ja paranevan silminnähden päivittäin. Minulla taas ei millään tahtonut voimat palautua. Ehkä pitkä sydämen pysäytysaika oli syyllinen hitaaseen toipumiseen.

Raimo Myöhänen

Maaherra. Antin kommentti tuossa edellä taitaa selvittää tämän masennuksen aiheuttajan.

Tuon leikkauksen jälkeen minulle on tehty ainakin 2 pallolaajennusta. Miksi ainakin, johtuu Tunisiassa tapahtuneen infarktin hoidosta puuttuvat dokumentit. Sairaala sanoo lähettäneensä ne suoraan vakuutusyhtiölle, joita se taas kinuaa minulta.

Käyttäjän 98765sp kuva
Simo Perttula

Olipa hieno kertomus vaikeasta leikkauksesta! Sinä tunnut olevan kaikkitietävä, ja kysyisin sinulta, tiedätkö miksi toiset selviytyvät leikkausten yhteydessä tehtävästä nukutuksesta eri tavoin?
Minulla oli noin 2 vuotta sitten n. 3 tuntia kestävä syöpäleikkaus. Minulle kaikki oli selvää heti, kun olin herännyt. Ja heräämöstä tuonnin jälkeen kuljin kolmijalka tiputustelinettä käyttäen käytävällä 1,5. tunnin kuluttua!
Sinun kohdallasi nukutus oli pitkä, ja leikkaus kokonaisuudessaan riskialtis. Minut leikattiin ensikertaa, mutta miksi selvisin niin nopeasti, ihmettelivät Hatanpään Sairaalan henkilökuntakin.

Raimo Myöhänen

Simo. Antti olisi oikea henkilö vastaamaan kysymykseesi. Ihmettelen suuresti nopeaa kuntoutumistasi. Täytyy vain todeta, että olemme kovasti erilaisia, toiset ovat vahvempia kuin toiset.

Kaikkitietävys perustuu hyvään muistiin. Työssäni tietokonealalla hyvästä muistista oli suuri apu.

maikki (nimimerkki)

Sydän itsehän ei voi tuntea kipua. Missä ja miten tunnet kipua silloin, kun sydäninfarkti on tulossa?

Raimo Myöhänen

Nyt Maikki kysyit vaikeita. Olen todennut ettei moni lääkärikään pysty oireista aina tunnistamaan infarktin uhkaa.

Omat kokemukseni:
1) Kämmenen kokoinen polttava kiputila sydämen yläpuolella.
2) Kiputila leviää kaulaan ja leukaan.
3) Kiputila leviää vasemman lapaluun alle.
4) Kämmenen kokoinen polttava kiputila keskellä rintaa
5) Vasenta kättä alkaa särkeä (kovasti)

Kivut voivat esiintyä kuvatussa järjestyksessä tai sitten eivät.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset