Kööpenhaminan ilotytöillä vuosisadan tulot

Ei ollut Kööpenhamina kuten oli ennen. Tämän saman olisi Juha Watt Vainio saanut laulaa aivan uudella hartaudella jos olisi Hampurin matkallaan sattunut poikkeamaan Christianian liepeillä. Kansaa oli kuin pipoa liikkeelä, eikä  paljon hintoja kyselty. Eivät edes suomalaiset, jotka niissä asioissa ovat tunnetusti kovia tinkimään.Kymmenet tuhannet virkamiehet ympäri maailmaa neuvottelivat vuosikausia Kööpenhaminan sopimuksista. Sitten tämän valtavan armeijan koontuessa Tivolikaupunkiin, kaikki asiat olivatkin  vielä erillisenä kamana samassa suuressa Legokorissa. Nyt tuli kiire kokoamaan jotain näyttävää tekelestä näistä värillisistä muovipalikoista ja antaa jokaiselle palaselle  oma arvonsa.

 Kööpenhamina on pohjoismaalaisittain suuri kaupunki ja Legoland sen toinen sydän Tivolin lisäksi. Niinpä Legoland osasi hyvin hinnoitella tuotteensa ja maksumiehetkin löytyivät aivan kotipuolesta. Luvatut ilmaiset ilolinnut olivat vain pari ensimmäistä päivää ylityöllistettyjä, joten itse kokous takerteli alun pitäen suunnitellusta alkupäivistä. Jotkut ammattilaiset kertoivat delegaatioihin kuuluneiden samalla paikanneen joulukassojaan, joka olikin käynyt oikein luonnikkaasti.

Kyllä sitä rahaa olikin jaossa. Köyhät Afrikan maat rahoittavat vuosikausiksi sisällissotansa ja Venäjän ja USA:n aseteollisuus tulee pärjäämää taas ilman valtioidensa tukia alkavan vuosikymmenen. Jos joku lulee, että osakin jaetusta rahasta päätyy ilmaston hyväksi, niin eräs  syö karvahattunsa. Sitähän ei enää tulla tarvitsemaan lämmenneen ilmaston takia.

Pienen muistutuksen tehdyistä virhelaskelmista saatiin samaan ajankohtaan ajoittunut Tanskan oloissa harvinaisen kovat pakkaset. Niitähän ei enää pitänyt maapallollamme esiintyä. Ei ainakaan niin etelässä kuin Tanska oli. Monikohan vierailijoista ensi kertaa näki jäätä muualla kuin grogilasissa. Ja vielä ihan selvin päin. Jääkarhu olisi vielä pitänyt jostain hankkia kävelemään Köpiksen katuja. Silloin rahavirrat olisivat kääntyneet  meille päin. Mutta hyvä näinkin. Miten olisikaan käynyt jos kokouspaikalla olisi vallinnut parinkymmenen asteen helteet, jotka nekään ei  mitenkään mahdottomia olisi olleet.

Kööpenhaminan pakkasilla  tuulimyllyt seisoivat kuin entisellä miehellä. Propellimastot kuluttivat lapojensa  ja koneistojensa lämmittämiseen enemmän sähköä kuin vastarannalla sijaitseva Helsinborgin kaupunki kokonaisuudessaan. Tätähän kokousvieraat eivät tietäneet ja jokainen kunnon vihreä varoi visusti siitä kertomasta.

Ne kymmenet korkeat savupiiput, jotka suoltivat mustaa savuaan piipun täydeltä taivaalle, ne taas olivat naapurimaiden puolella. He kun ovat niin paljon jäljessä näissä ilmastoasioissa. Jokainen kunnon tanskalainen tietää, että heillä sähkö tuotetaan tuulella ja kun tuuli on seis, silloin sähkö ostetaan. Piste.

Mitä sitten Kööpenhaminassa saatiin aikaan. Ei paljoakaan. Rahaa luvattiin niille tuhmille lapsille, jos ne vastaisuudessa tulisivat kiltisti elämään. Entä miten niiden kilttien lasten kävi, jotka olivat jo vuosikymmeniä  olleet mallikelpoisen kilttejä ja toteuttaneet ilmastoasioissa jokaisen  esitetyn toiveen.

He joutuivat maksamaan niille tuhmille lapsille luvatut palkiot