Männyn pystykarsinta
Kantavien keväthankien koittaessa alkaa männyn pystykarsinnan kulta-aika. Hankikanto on parhaimmillaan tälläisen vesisateen jälkeisenä pakkasaamuna. Silloin voi vapaasti kävellä männyltä toiselle pelkäämättä uppoavansa muniaan myöten lumeen. Samoin itse karsinta onnistuu korkeammalle hangen päältä, eikä kompastuminen puun juurakoihin tai salakavaliin kuoppiin tapahdu yhtä helposti.
Olen harrastanut männyn pystykarsintaa jo yli kolmekymmentä vuotta. Ensimmäiset oksat maantasalta katsottuna sahaan poikki ihan tavallisella timpurin käsisahalla. Pihkanjuoksun aikana pitää sahanpiikkejä vähän väliä puhdistaa pihkasta puukolla veistämällä. Jotkut käyttävät samaan tarkoitukseen liuottimia, mutta minä en sellaisia aineita metsään vie.
Nyt kertomani taimikko oli puolitoistametrinen suopellolle istutettu ryteikkö ostaessani sen. Koska kyseessä oli yli kymmenen hehtaarin alue, en ensimmäisen vuoden aikana ehtinyt poistaa kuolleita ja eläviä oksia jokaisesta puusta kuin puolen metrin korkeudelle. Seuraavana vuonna nostin oksarajan puun puoleenväliin. Sitä seuraavina vuosina poistin aina alimman oksakerran kerrallaan, kunnes oksaraja varsisahalla hangen päältä sahattuna nousikin sitten vuosien mittaan neljään ja puoleen metriin. Ylemmäksi en päässyt silloisilla välineillä.
Männyn pystykarsinnan voi aloittaa jo metrisestä taimesta. Sekä kuivat että tuoreet oksat sahataan aivan rungon tasalta poikki maaliskuun ja lokakuun välisenä aikana. Kunhan muistaa sen, että alle kolmimetriseen taimeen pitää jättää puolet karsittavan puun pituudesta karsimatta. Runsaampi karsiminen hidastaa puun pituuskasvua. Näin puun tyvitukissa olevat oksanjäljet kasvavat piiloon puun sisään. Päältäpäin katsoen puun runko on aivan sileä aina karsintarajaan saakka. Vain aivan keskipuussa on pienet jäljet siitä poistetusta oksasta.
Aloittaessani karsinnan kolmekymmentä vuotta sitten monet isännät sanoivat minun tekevän hullun töitä. Jatkoin kuitenkin harrastustani päättäväisesti, sillä ilman pystykarsintaa kyseinen suopellolle istutettu männyntaimikko olisi kasvanut arvotonta puuta. Vertailun vuoksi jätin jokaista hehtaaria kohden muutamia puita, joihin en mitenkään koskenut. Ne jatkoivat valtavien oksiensa kasvattamista, joista monet olivat lähes neljämetrisiä.
Seurasin tarkasti verrokkipuiden ja karsimieni puiden pituuskasvua vuosittain. Jo heti ensimmäisenä vuonna pystykarsitut taimet olivat kasvaneet noin 15 senttiä enemmän, keskimääräisen kasvun ollessa 50 senttiä. Toisena vuonna karsittujen taimien vuosikasvu ylitti 65 senttiä, parhaiden kasvaessa lähes 80 senttiä. Suopellossa oli voimaa, liiaksikin, siksi en suorittanut minkäänlaista harvennusta taimikossa, jotta puusta ei tulisi liian pehmeää. Siitä huolimatta vuosikasvut kolmantena vuonna olivat jo metrin luokkaa.
Vaikka puut kasvoivat tiheässä, ne eivät riukuuntuneet, sillä valoisa ja ilmava alapuusto kasvatti puulle myös paksuutta. Vaikka metsä on komea kuin puisto, pitää se ensi talvena harventaa. Muutama näytepuu on jo toimitettu lähitienoon sahoille, jotka tarkastavat puun kelpoisuuden erilaisiin rakennustarkoituksiin. Huonekalupuuksi se on kuitenkin liian nopeakasvuista.
Metsän hyväksi tekemäni lähes kaksituhatta tuntia eivät ole menneet hukkaan. Nyt alkaa sadonkorjuun aika.
Siirryt sitten metsän pystykarsinnasta vaakakarsintaan 🙂
Ilmoita asiaton viesti
#1. Nerokkaasti oivallettu! Mutta sen työn tekee kone.
Ilmoita asiaton viesti
Metristä taimea ei pidä missään nimessä mennä karsimaan, puiden keskiläpimitta on oltava rinnankorkeudelta 9-13cm, korkeintaan 15cm. Lisäksi kannattaa välttää elävien oksien karsimista.
Ilmoita asiaton viesti
Onnittelut! – Vaan eikös olekin terapeuttista puuhaa. Mie tykkään myös pystykarsinnasta. Olen vasta kolmen metrin korkeudella, mutta perästä tullaan.
Ilmoita asiaton viesti
Meinaatko tienata paljonkin ensiharvennuksella tarkoitaa? Saatko ihan tukkipuun hinnan? Vai joudutko tyytymään sellupuun hintaan?
Ilmoita asiaton viesti
#3. Näin minulle sanoivat vanhat isännätkin, mutta siitä huolimatta kokeilin ja tulos oli erinomainen.
Olen kokeeksi karsinut alimmaisen oksiston jopa puolimetrisestä männyntaimesta ja se senkun friskasi kasvuaan!
Ilmoita asiaton viesti
#4. Kyllä on, kun vain niska kestäisi korkealta sahattaessa. Nyt sinulla alkaa se vaikein kausi niskan kannalta.
Ilmoita asiaton viesti
#5. Tyvipuu menee tukiksi, seuraava pikkutukiksi ja loput selluksi tai hakkeeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Miten paikalliset metsäherrat ovat puuhiisi suhtautuneet ?
Ovatko hengessä mukana vai pitävätkö sinua toisinajattelijana,
jota pitäisi jollakin tapaa ”ojentaa”?
Vrt. koivuun suhtautuminen -50 ja -60-luvulla tai ns. ”jatkuva kasvatus”, josta jakelivat jopa tuomioitakin.
Ilmoita asiaton viesti
#9. Minulle on kerrottu naapurien taholta, että metsää katsomassa on käynyt monia retkikuntia. Minun puoleeni ei kukaan ole kääntynyt.
Ilmoita asiaton viesti
Taitaa jäädä pystykarsinnat historian hämärään, työ vie aikaa ja sitä ei nuoremmilla, usein kaupunkilaistuneilla metsänomistajilla ole.
Itse uskon saavani ensiharvennuksesta paremman hinnan jo pelkästään sillä, että metsä näyttää moton työskentelyn kannalta huomattavasti helpommalta kun kuivuneet oksat ovat poissa 4-5 metrin korkeuteen ja näkyvyyttä piisaa.
Hyvää liikuntaa pystykarsinta tietysti on, mutta vaatii kunnon ammattimaisen työvälineen.
Ilmoita asiaton viesti
#11. Ei nykyajan kaupunkilainen mene metsään töitä tekemään, paitsi tälläiset kylähullut.
Silloin kun mennään yli kahden ja puolen metrin, pitää olla kunnolliset ja kevyet jatkovarret sekä hyvät sahat, joissa on iskuterä ohuita oksia varten.
Minä käytän vain karkaistuja sahoja. Ne kestää terävinä kauan ja tylsyttyään vaihdan uuteen. Pari terää menee vuodessa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvää työtä olet tehnyt. Minäkin olen kasvattanut männikköä suopohjaisella maalla ja samoilla konsteilla kuin kerroit ja hyviä tuloksia on tullut, niin että eräät isännät kysyivät että mitä olet tuolle männikölle tehnyt. Kun katselee naapurin puolelle niin näkee vain vaivaismäntyjä. Tässä kerkät ovat puolimetrisiä ja nyt ovat jo viisitoista metriä pitkiä ja jotkut jopa pidempiäkin. Lannoitteena on käytetty tuhkaa silloin kun taimikko oli noin metristä. Tuhka ja oksahoito yhdessä antaa männikölle suoperäisellä maalla melkoisen potkun yläilmoihin. Tietysti pitää olla ojitukset kunnossa ettei puut ui vedessä, silloin kasvu heikkenee huomattavasti ja tulee keloja hyvistä puista.
Ilmoita asiaton viesti