Euroopan unioni http://pirkkoruohonenlerner.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132717/all Sat, 18 Nov 2017 19:59:35 +0200 fi Ne todelliset syyt? http://artonurmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246268-ne-todelliset-syyt Suomi halutaan "ytimiin" hinnalla millä hyvänsä. Integraatiotaan syventävässä EU:ssa tehdään käytännössä niinkuin Saksa ja Ranska päättää. Turha tässä on silmiään räpytellä ja yrittää yhtään väittää mitään muuta. Taustalla liikkuu isoja asioita. Euroopan unionista on hyvää vauhtia tulossa nykyajan "suomettumisen" Neuvostoliitto jota ei saa varmaan kohta enää kritisoidakaan. <p> Suomi 100 ? Emme päätä kohta enää omaa turvapaikkapolitiikkaammekaan. Nykyiset sovitut säiset siirrot vain Suomi on toteuttanut. Mallioppilas "Kyllä herra/rouva komissaari"- linjalla kuvitellaan että päästään sinne hyötymään lähipiiriin tai jotain muuta olematonta. No ehkä se jonkun kohdalla henkilökohtaisesti tuokin onnen. Mutta yhä useampi asia päätetään tulevaisuudessa EU:ssa enemmistöpäätöksellä. Jokainen kyllä ymmärtää mitä se tulee tarkoittamaan. Mikäli Suomen etu ja EU:n (tai sen ison jäsenen) etu on ristiriitainen, Suomen etu häviää. Sen näkee mm. Kaikista ilmastosopimuksiin liittyvästä päätöksenteosta. Ihan jokaisesta tulee "turpaan" ja täällä vielä moititaan jos vaikka joku sattuu kritisoimaan. Kyllä on ihme touhua! </p><p>Tämänpäivän Iltalehden jutun mukaan syy heivata PS kesällä ulos oli EU-kriittisyys. Ne puolitoista vuotta jotka oli kuntapoliitikkona nieltävä hallituksen politiikkaa, todella usein taustalla ihmeteltiin miksi ihmeessä PS -ministerit suostuvat vaikka mihin. No, tämähän ei periaatteessa ole mihinkään muuttunut hallitukseen jääneen porukan osalta. Linkki blogissa mainittuun juttuun: </p><p><a href="http://m.iltalehti.fi/politiikka/201711182200543188_pi.shtml?utm_campaign=uutisboksi_201511&amp;utm_source=skk" title="http://m.iltalehti.fi/politiikka/201711182200543188_pi.shtml?utm_campaign=uutisboksi_201511&amp;utm_source=skk">http://m.iltalehti.fi/politiikka/201711182200543188_pi.shtml?utm_campaig...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>

Suomi 100 ? Emme päätä kohta enää omaa turvapaikkapolitiikkaammekaan. Nykyiset sovitut säiset siirrot vain Suomi on toteuttanut. Mallioppilas "Kyllä herra/rouva komissaari"- linjalla kuvitellaan että päästään sinne hyötymään lähipiiriin tai jotain muuta olematonta. No ehkä se jonkun kohdalla henkilökohtaisesti tuokin onnen. Mutta yhä useampi asia päätetään tulevaisuudessa EU:ssa enemmistöpäätöksellä. Jokainen kyllä ymmärtää mitä se tulee tarkoittamaan. Mikäli Suomen etu ja EU:n (tai sen ison jäsenen) etu on ristiriitainen, Suomen etu häviää. Sen näkee mm. Kaikista ilmastosopimuksiin liittyvästä päätöksenteosta. Ihan jokaisesta tulee "turpaan" ja täällä vielä moititaan jos vaikka joku sattuu kritisoimaan. Kyllä on ihme touhua!

Tämänpäivän Iltalehden jutun mukaan syy heivata PS kesällä ulos oli EU-kriittisyys. Ne puolitoista vuotta jotka oli kuntapoliitikkona nieltävä hallituksen politiikkaa, todella usein taustalla ihmeteltiin miksi ihmeessä PS -ministerit suostuvat vaikka mihin. No, tämähän ei periaatteessa ole mihinkään muuttunut hallitukseen jääneen porukan osalta. Linkki blogissa mainittuun juttuun:

http://m.iltalehti.fi/politiikka/201711182200543188_pi.shtml?utm_campaign=uutisboksi_201511&utm_source=skk

]]>
16 http://artonurmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246268-ne-todelliset-syyt#comments Euroopan unioni Integraatio Itsenäisyys Perussuomalaiset Sat, 18 Nov 2017 17:59:35 +0000 Arto Nurmi http://artonurmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246268-ne-todelliset-syyt
Tuliasedirektiivi ja Suomen laki 2 http://aarojuhanakustaanheimo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246223-tuliasedirektiivi-ja-suomen-laki-2 <p>Jos olen oikein ymmärtänyt niin uusi direktiivi ei vaadi niin sanottujen latauslaitteiden hallussapidon määrittelemistä rikokseksi, eikä de jure laittomaksi. Se vaatii kuitenkin B-kategorian aseiden lupien peruuttamista jos luvanhaltijalta löytyy hallusta suurikapasiteettinen lipas, eikä hän kuulu poikkeuksen piiriin. C-kategorian aseiden lupia ei tarvitse peruuttaa. Ehkä voisi vain lisätä B-kategorian aseiden lupiin ehdon, että jos luvanhaltijalta löytyy suurikapasiteettinen syöttölaite eikä hänellä ole poikkeuslupaa on lupa peruutettava. Suomessa ei ole yleensä perinteisesti laissa säädetty rangaistuksenomaisia seuraamuksia laillisista teoista tai laiminlyönneistä, mutta mielestäni tässä asiassa olisi kuitenkin parempi tehdä niin. Aseiden omistajalle saattaa olla suuri merkitys sillä, että häntä ei määritellä lippaiden hallussapidon perusteella rikolliseksi tai lainrikkojaksi, vaikka hän joutuisi hankkimaan uudet aseluvat B-kategorian aseisiin.</p><p>Käsitykseni mukaan lipasrajoitukset voidaan suurelta osin kiertää Suomen laissa seuraavanlaisin päällekkäisin keinoin.</p><p>Kaikki Suomen kansalaiset määritellään maanpuolustuspoikkeuksen piiriin. Määritellään suppeampi reserviläispoikkeus. Lippaan osat irti toisistaan eivät ole lipas. Lippaan rajoittamiseen pienikapasiteettiseksi riittää rajoittimen asentaminen lippaan sisään, niin kuin nytkin riittää metsästyksessä. Urheilupoikkeus säädetään ampumaurheilijoille. Ei vaadittaisi lupaa ennen lain voimaantuloa hankittujen lippaiden hallussapitoon jos ei ole B-kategorian aseiden lupia. Myönnetään keräilyperusteella poikkeuslupia lippaiden hankkimiseen. Sen jälkeen, kun aseiden omistajalta on peruutettu luvat voitaisiin antaa hänen myydä aseensa esimerkiksi aseliikkeelle ja sitten luopua lippaistaan, purkaa ne osiinsa, muuntaa ne pienikapasiteettisiksi tai hankkia poikkeuslupa. Sitten hänen voitaisiin antaa hankkia uudet luvat ja ostaa aseet takaisin itselleen.</p><p>Kun laissa olisi määritelty päällekkäisiä kiertämiskeinoja niin voidaan soveltaa toisia jos toiset esimerkiksi laaja maanpuolustuspoikkeus ei käy Euroopan unionille. Urheilupoikkeus saattaa olla tarpeen ampumaharrastajille, jotka kuljettavat aseita ja lippaita ulkomaille, vaikka he saisivat pitää niitä Suomessa maanpuolustuspoikkeuksen perusteella. Olisi mielestäni tärkeää saada uusi laki kirjoitettua siten, että se kieltäisi mahdollisimman vähän sellaista mikä ei ole koskaan ennenkään ollut kiellettyä. Lippaiden luvittaminen tai pois kerääminen tulisi kalliiksi. Lain valmistelusta ole vielä kerrottu julkisesti kovinkaan paljon. Itse pelkään, että EU-direktiivin nimissä kielletään enemmän kuin mitä tarvitsee.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jos olen oikein ymmärtänyt niin uusi direktiivi ei vaadi niin sanottujen latauslaitteiden hallussapidon määrittelemistä rikokseksi, eikä de jure laittomaksi. Se vaatii kuitenkin B-kategorian aseiden lupien peruuttamista jos luvanhaltijalta löytyy hallusta suurikapasiteettinen lipas, eikä hän kuulu poikkeuksen piiriin. C-kategorian aseiden lupia ei tarvitse peruuttaa. Ehkä voisi vain lisätä B-kategorian aseiden lupiin ehdon, että jos luvanhaltijalta löytyy suurikapasiteettinen syöttölaite eikä hänellä ole poikkeuslupaa on lupa peruutettava. Suomessa ei ole yleensä perinteisesti laissa säädetty rangaistuksenomaisia seuraamuksia laillisista teoista tai laiminlyönneistä, mutta mielestäni tässä asiassa olisi kuitenkin parempi tehdä niin. Aseiden omistajalle saattaa olla suuri merkitys sillä, että häntä ei määritellä lippaiden hallussapidon perusteella rikolliseksi tai lainrikkojaksi, vaikka hän joutuisi hankkimaan uudet aseluvat B-kategorian aseisiin.

Käsitykseni mukaan lipasrajoitukset voidaan suurelta osin kiertää Suomen laissa seuraavanlaisin päällekkäisin keinoin.

Kaikki Suomen kansalaiset määritellään maanpuolustuspoikkeuksen piiriin. Määritellään suppeampi reserviläispoikkeus. Lippaan osat irti toisistaan eivät ole lipas. Lippaan rajoittamiseen pienikapasiteettiseksi riittää rajoittimen asentaminen lippaan sisään, niin kuin nytkin riittää metsästyksessä. Urheilupoikkeus säädetään ampumaurheilijoille. Ei vaadittaisi lupaa ennen lain voimaantuloa hankittujen lippaiden hallussapitoon jos ei ole B-kategorian aseiden lupia. Myönnetään keräilyperusteella poikkeuslupia lippaiden hankkimiseen. Sen jälkeen, kun aseiden omistajalta on peruutettu luvat voitaisiin antaa hänen myydä aseensa esimerkiksi aseliikkeelle ja sitten luopua lippaistaan, purkaa ne osiinsa, muuntaa ne pienikapasiteettisiksi tai hankkia poikkeuslupa. Sitten hänen voitaisiin antaa hankkia uudet luvat ja ostaa aseet takaisin itselleen.

Kun laissa olisi määritelty päällekkäisiä kiertämiskeinoja niin voidaan soveltaa toisia jos toiset esimerkiksi laaja maanpuolustuspoikkeus ei käy Euroopan unionille. Urheilupoikkeus saattaa olla tarpeen ampumaharrastajille, jotka kuljettavat aseita ja lippaita ulkomaille, vaikka he saisivat pitää niitä Suomessa maanpuolustuspoikkeuksen perusteella. Olisi mielestäni tärkeää saada uusi laki kirjoitettua siten, että se kieltäisi mahdollisimman vähän sellaista mikä ei ole koskaan ennenkään ollut kiellettyä. Lippaiden luvittaminen tai pois kerääminen tulisi kalliiksi. Lain valmistelusta ole vielä kerrottu julkisesti kovinkaan paljon. Itse pelkään, että EU-direktiivin nimissä kielletään enemmän kuin mitä tarvitsee.

]]>
0 http://aarojuhanakustaanheimo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246223-tuliasedirektiivi-ja-suomen-laki-2#comments Asedirektiivi Aselaki Aselupakäytäntö Euroopan unioni Lainvalmistelu Fri, 17 Nov 2017 12:42:45 +0000 Aaro Kustaanheimo http://aarojuhanakustaanheimo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246223-tuliasedirektiivi-ja-suomen-laki-2
EU:n Lissabonin strategia-paperi 2000 ja kirjan katoaminen vuoteen 2018 mennessä http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244894-eun-lissabonin-strategia-paperi-200-ja-kirjan-katoaminen-vuoteen-2018-mennessa <p>Luin viikonloppuna jokasyksyistä herkkuannosta, eli professori <strong>Matti Klingen</strong> maanmainiota päiväkirjasarjaa, sen uusinta opusta, &rdquo;<em>Pašša</em><em>n epäsuosio &ndash; Päiväkirjastani 2016-2017</em>&rdquo;.&nbsp; <a href="http://www.siltalapublishing.fi/kirja/325/"><u>http://www.siltalapublishing.fi/kirja/325/</u></a></p><p>Klingen huomiot ja pohdinnat ovat jälleen aivan omaa luokkaansa.&nbsp; Ainoa seikka, joka hieman jää harmittamaan on hänen puristinen pitäytymisensä kirjallisessa muodossa.&nbsp; Kerran vuodessa loppukesästä ilmestyvän vuosipäiväkirjan ehdoton vahvuus on juuri muoto, faktinen pysyvyys ja kirjan kauneus.&nbsp; Mutta koska emeritusprofessori on tiukasti ajassa mukana, on joskus hieman harmillista päästä lukemaan hänen ajatuksistaan vasta noin vuoden viiveellä (en pidä muodosta viipeellä, vh). &nbsp;Toista se olisi, jos hän pitäisi verkkopäiväkirjaa..</p><p>Mutta niinpä a&acute; propo..</p><p>*</p><p><strong>Maaliskuun 8:tena 2017</strong></p><p>professori Klinge kirjoittaa:</p><p><em>&rdquo;<strong>Euroopan Unioni</strong> yhtyi <strong>Lissabonin huippukokouksessa </strong>vuonna 2000 &rdquo;<strong>elektronisen vallankumouksen</strong>&rdquo; ilosanomaan, uskomaan, että <strong>kirja katoaa ja että vuonna 2018 ilmestyy viimeinen paperille painettu sanomalehden numero.</strong>&nbsp; Kiusallista kyllä, <strong>loveletter-virus</strong> tuhosi heti perään monissa maissa valtavat määrät tätä ihannoitua digitaalista aineistoa, eivätkä ilosanoman profeetat muistaneet, että digitaalisessakin muodossa <strong>teksti on kieltä ja vaatii kieli- eli kirjotustaitoa</strong>, että suuri osa maailmaa oli silloin ja on vielä lähes tai täysin lukutaidotonta ja että kumma kyllä <strong>kaikki eivät olekaan englanninkielisiä</strong>.</em></p><p><em>Nyt olemme jo lähellä vuotta 2018, eikä ainakaan kirjan ja sanomalehden nopea kuolema näytä luultavalta.&nbsp; Vai kuinka?&rdquo;, </em>professori kysyy ja jatkaa vielä:</p><p>&rdquo;<em>Kaiken takana on <strong>usko kehityksen lineaarisuuteen</strong>.&nbsp; Mutta kaikki mikä pätee konetekniikkaan <strong>ei päde ihmismielen moninaisuutee</strong>n</em>.&rdquo; &nbsp;-&nbsp; (vahvennukset vh:n)</p><p>*</p><p><strong>Viisaita sanoja, ja niin tosia. - &hellip;ja vähemmän viisaita</strong></p><p>Mutta kaikkein eniten kauhistun <strong>Euroopan Unionia</strong>.&nbsp; Sen naiviutta, sen suorastaan lepertelevän lapsellista unimaailmaa ja reaalitodellisuuspakoisuutta.</p><p>Mitä, että onko Euroopan Unionissa vuonna 2000 tehty jotain noin käsittämättömiä &rdquo;vallankaumoustekstejä&rdquo;, nehän eivät enää kalpene edes utooppisimpien bolshevikkitekstien rinnalla!&nbsp;</p><p>Siis oikein Euroopassa vahvistettu ohjelma ja strategia, jonka mukaan kirja katoaa.&nbsp; Ja painettu sanomalehti kuolee.&nbsp; No, eihän sovi ihmetellä ongelmia, joiden kanssa nyt painimme.</p><p>*</p><p><strong>Täytyi ihan kaivaa Brysselin paperikasaa</strong> ja onkia esiin Eurooppa-neuvoston 23. ja 24. päivä maaliskuuta 2000 Lissabonissa pitämän erityiskokouksen paperit.</p><p>Näet siellä EU:n valtioiden ja hallitusten päämiehet asettivat huippukokouksessa Euroopan Unionille uuden strategisen tavoitteen: Unionista oli tehtävät maailman kilpailukykyisin talous vuoteen 2010 mennessä.&nbsp;</p><p>Tarkemmin ottaen päämiehet julistivat Lissabonissa, että Unionista</p><p>&rdquo;<em>on tultava maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin, tietopohjainen talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta</em>&rdquo;.</p><p>Tämä opittiin tuntemaan &rdquo;<strong><em>Lissabonin strategiana</em></strong>&rdquo;, ja se &rdquo;<em>edellytti toimia monilla aloilla: sisämarkkinat, <strong>tietoyhteiskunta</strong>, tutkimus, koulutus, talouden rakenneuudistukset, valuutan vakaus sekä kasvua ja kestävää julkista rahoitusta suosiva <strong>makrotalouden politiikkojen yhdistelmä</strong></em>.&rdquo;</p><p>Osiossa &rdquo;Tietoyhteiskunta&rdquo; Euroopan päämiehet julistivat:</p><p>&rdquo;<strong> Tietoyhteiskunta</strong></p><p><em>Lissabonin strategiaan sisältyi myös tietoyhteiskunnan kehittäminen, jolla oli määrä helpottaa tietopohjaiseen talouteen siirtymistä sekä työpaikkojen luomista runsaan kasvupotentiaalin aloille. Nykyinen parlamentti on hyväksynyt merkittäviä säännöksiä, joilla tehostetaan <strong>televiestintäalan kilpailua ja Internetin käyttöä</strong>. Nykytilanne on jo hyvinkin suotuisa, sillä komission tutkimusten mukaan Euroopan televiestintäalan tuottavuus on noin 15 prosenttia suurempi kuin Yhdysvalloissa. <strong>Täysin integroidut ja vapautetut televiestintäalan markkinat alentanevat kuitenkin entisestään sekä yksityis- että yritysasiakkailta perittäviä hintoja ja Internet-yhteyksien kustannuksia. </strong>Internetin käytön tehostamiseksi on myös annettu uusia säännöksiä esim. ottamalla käyttöön .<strong>eu-verkkotunnus</strong>, käsittelemällä roskapostin muodostamaa ongelmaa ja helpottamalla ostosten tekoa Internetissä.&rdquo;</em></p><p>Lähde: <a href="http://www.europarl.europa.eu/highlights/fi/1001.html"><u>http://www.europarl.europa.eu/highlights/fi/1001.html</u></a></p><p>Mutta, mutta:</p><p>missä on esimerkiksi Euroopan toimet ja vastatoimet Googlen, Microsoftin ja muiden yhdysvaltalais-monikansallisten jättiyhtiöiden tilanvaltaushankkeiden rinnalla.&nbsp; Missä oma Eurooppalainen verkosto ja rahajärjestelmä, jonka varaan tämän johtavan maanosan telekommunikaatio ja viestintärakenne nojaa?&nbsp; Tällainen konkreettinen, koko maanosan kannalta ensisijainen näkemys loistaa poissaolollaan.&nbsp;</p><p>Nyt jokainen Euroopan Unionin jäsenvaltio ja kansakunta maksaa itsensä kipeäksi mainos- ja liityntämaksuina noille merten takaisille valloille, <strong><em>yhtiövaltiolle</em></strong>, joiden budjetti ja tulorakenne ylittää monen suurenkin kansallisvaltion rahaliikenteen.</p><p>*</p><p><strong>Miksi Lissabonin strategia ei toteutunut?</strong></p><p>Yhtä hyvin voimme kysyä professori Klingen tavoin:</p><p><em>&rdquo;Nyt olemme jo lähellä vuotta 2018, eikä ainakaan kirjan ja sanomalehden nopea kuolema näytä luultavalta.&nbsp; Vai kuinka?&rdquo;</em></p><p>Monelta osin on hyvä, että Lissabonin strategia ei toteutunut.&nbsp;</p><p>Mutta aiheellisesti joudumme kysymään, miksi laadittiin tuollainen strategia, joka oli tukevasti maan pinnan yläpuolella, ja täynnä höttöä?&nbsp; Toisaalta sen hyvien osien suhteen &ndash; niitäkin oli &ndash; kysykäämme: miksi hyvät ja reaalisesti toteutettavat osat eivät toteutuneet?&nbsp; Tämä on parasta EU-politiikkaa: esittää tiukkoja kysymyksiä ja vaatia päteviä vastauksia.</p><p>*</p><p>Suomen ulkoministeriön lähetystöneuvos <strong>Vesa Jaakola</strong> julkaisi Pohjolan Sanomissa 8/2010 kolumnin, jossa hän selvitteli otsikkokysymystä: Miksei Lissabonin strategia toiminut?</p><p>Päästiinkö tavoitteisiin? hän kysyy.</p><p>Ei päästy, myönnetään nyt kaikkialla tavoiteajan täytyttyä (tämä kirjoitettiin siis vuonna 2010, vh).&nbsp; Nyt etsitään parhaita vastauksia kysymykseen, miksei tavoite toteutunut.</p><p>Kirjoittaja vastaa, Helsingissä UPI:n järjestämässä seminaarissa puhuneen professori <strong>Iain Berggin</strong> luennon pohjalta.&nbsp; Mr Bergg on Eurooppa-tutkimuksen terävimpiä päitä Lontoossa, ja hän on löytänyt kolme perussyytä, miksi Lissabon in strategia epäonnistui:</p><p><strong>&rdquo;Ensiksikin</strong> <em>talouksien globalisaatio</em> on vauhdillaan yllättänyt Lissabonin strategian laatijat ja EU-valtiojohtajatkin. Tuotannon ja kaupan geopolitiikka on muuttunut EU-alueelle epäedulliseksi vuosituhannen alusta lähtien. <em>Tuotantoa on kustannussyistä siirretty muualle ja kauppavirtojen suunnat ovat muuttuneet</em>.</p><p><strong>Toisena </strong>haittana EU-Euroopassa on väestön ikärakenne muihin suuriin talousalueisiin, varsinkin Kaukoidän ja Amerikkojen nouseviin talouksiin verrattuna. Väestön <strong><em>huoltosuhde</em></strong> täällä on selvästi huonompi kuin muualla ja huononee jatkuvasti.</p><p><strong>Kolmanneksi </strong>EU-alueen kilpailukykyä heikentäväksi syyksi Begg näkee <strong><em>ilmastonmuutoksen torjuntatavoitteet</em></strong>. Ne ovat unionialueella <strong><em>korkeimmat </em></strong><em>ja samalla siis<strong> kalleimmat</strong></em>. Muualla nämä tavoitteet ovat <strong><em>löysempiä</em></strong> ja tulevat <strong><em>halvemmiksi</em></strong>, ainakin toistaiseksi.</p><p><strong>Tämän lisäksi</strong> Euroopan <strong><em>unionin laajentaminen 12 uudella ja erilaisella valtiolla</em></strong> kuluneella vuosikymmenellä haittasi ilmiselvästi Lissabonin strategian toteuttamista. Unionin jäseniksi otettiin vuonna 2004 kymmenen uutta maata keskisestä ja eteläisestä Euroopasta, talouksiltaan hyvin erilaisia. Niiden jälkeen vielä Romania ja Bulgaria siirtymätalouksina hyväksyttiin unionin täysjäseniksi.</p><p><strong>Jos </strong>unionin <em>kaikki 27 jäsenvaltiota olisivat talouksiltaan Luxenburgin, Ruotsin tai Alankomaaiden kaltaisia</em>, EU voisi hyvinkin olla nyt maailman paras ja kilpailukykyisin talousalue. Kahdentoista <strong>uuden ja erilaisen talouden yhdentäminen</strong> aiempaan unionirakenteeseen on <strong>kuluttanut niitä voimavaroja</strong>, joita muutoin olisi voitu sijoittaa Lissabonin stretegian toteuttamiseen.&rdquo;</p><p>*</p><p><strong>Oppiiko Euroopan Unioni?</strong></p><p>Tuossahan ei sinänsä ole mitään uutta: kaikki tuo ja paljon muuta on ollut valistuneiden asioita seuraavien kansalaisten tiedossa jo vuonna 2000 ja 2010 ja nyt edelleen 2017.</p><p>Vakavampi asia on vastaaminen kysymykseen: Onko EU oppinut mitään kuluneiden 17 vuoden aikana?&nbsp;</p><p>Ei ole oppinut.&nbsp; Päinvastoin, se on yhä päättäväisemmin päättänyt olla huomioimatta ilmiselviä tosiasioita, joita ei &rdquo;rangaistuksetta&rdquo; ohittaa, mutta meidän kapteenimme ovat päättäneet itsepintaisesti jatkaa kivikkoisilla vesillä tämän omaksumansa poliittisen hankkeen nimissä.&nbsp; EU ja sen tavoitteet ja vimpeet ovat poliittinen hanke, joka on jo aikaa sitten osoittanut laatunsa ja rajansa, mutta ominaisesti itselleen ja linjalleen EU ei piittaa näistä luonnonmerkeistä ja empiirisestä havaintotaakasta, joka on kaikkien nähtänä.</p><p>*</p><p><strong>Lissabonista eteenpäin &hellip; kuin mummot lumessa</strong></p><p>Vuonna 2010 Euroopan Unionissa leivottiin Lissabonin Strategian 2000 jatkoleipomus EU2020 &ndash;paperi.</p><p>&rdquo;<em>Lissabonin strategiaa on pidetty loistavana paperina. Sen ainoa ongelma oli, että sellaiseksi se myös on jäänyt - paperiksi. EU:n jäsenmaiden sitoutuminen strategiaan on ollut heikkoa ja yhteinen solidaarisuus ja yhteiset pyrkimykset ovat pakanneet jäämään taka-alalle. Lissabonin strategia ja sen toteutus ontui myös sosiaalisen ulottuvuuden osana. Komission pyrki työelämän joustavuudella eli joustoturvalla vahvistamaan strategian täytäntöönpanoa. Joustoturvapolitiikka lähti ensin väärille raiteille, joilta se vihdoin parlamentinkin avustuksella saatiin ohjattua siivommille raiteille</em>&rdquo;, näin kriittisesti Lissabonin paperia käänteli käsissään Palkansaajajärjestöjen EU-edustuston tiedote 18.12.2009.</p><p>Jatkoteksti on samaa:</p><p><em>&rdquo;Viimeksi komission asettama ns. Stoiberin korkean tason työryhmä heikon ja vinon valmistelun pohjalta on yritysten hallinnollisen taakan vähentämiseksi tehnyt ehdotuksia, jotka uhkaavat EU:n työelämän säännöksiä työnantajien tiedonantovelvoitteiden osalta ja erityisesti työntekijöiden työturvallisuutta. Stoiberin konsulttivetoisissa selvityksissä, joita ei ole uskallettu edes julkistaa, unohdettiin, että työturvallisuuteen ja työterveyteen liittyvät hallinnolliset kustannukset vähentävät kokonaiskustannuksia juuri direktiivien ja lakien asettamien velvoitteiden ansiosta.<br /><br />Kritiikistä huolimatta puheenjohtaja Barroso on uhmakkaasti, ainakin tässä vaiheessa, ilmoittanut komission etenevän Stoiberin työryhmän ehdotuksien suunnassa.&rdquo;</em></p><p>Valitettavasti tämä on normikamaa EU:n suhteen, ei poikkeus, saati ikävä poikkeus.&nbsp; Normikamaa siis.</p><p>*</p><p>EU-sektorisuurlähettiläs kirjoittikin kolumnissaan kesällä 2010 otsikolla</p><p><strong>&rdquo;EU 2020 ja tarina kirnuavasta hiirestä&rdquo;.</strong></p><p>Hän oli saanut toimeksiannon; &nbsp;&rdquo;kirjoita Lissabonin strategian jatkosta, EU 2020 &ndash;strategiasta&rdquo;.</p><p><em>&rdquo;Siis EU2020 &ndash;strategiasta?</em></p><p><em>Aloitan siis hauskuudesta, sillä se on helpointa. Olenhan kuullut useammin kuin kerran monilta kollegoilta, tuttavilta ja kadun miehiltä, että Lissabonin strategia oli lähinnä vitsi. Strategian tavoitteena kun oli luoda EU:sta maailman kilpailukykyisin talousalue vuoteen 2010 mennessä. Tavoite ei toteutunut. Päinvastoin: EU:n sanotaan nyt olevan pahemmassa tilanteessa talouskriisin pyörteissä kuin koskaan aikaisemmin. Minulta onkin kysytty, oliko ylipäätään mitään mieltä siinä, että Eurooppa-neuvosto toisti vanhan vitsinsä sopiessaan uudesta kasvu- ja työllisyysstrategiasta vuoteen 2020 asti.&rdquo;&nbsp; ...&nbsp; </em></p><p><em>&rdquo;Monista hyvistäkin tuloksista huolimatta Lissabonin strategiaa voidaan kuitenkin pitää pettymyksenä. Miksi siis haluttiin jälleen sopia uudesta kunnianhimoisesta strategiasta? Onko takeita, että tälläkään kertaa onnistutaan?&nbsp;Miten EU 2020 -strategia poikkeaa edeltäjästään?</em></p><p><em>Ensimmäinen ja ehkä merkittävin ero on jäsenmaiden vahvempi sitoutuminen EU2020 &ndash;strategiaan. Strategiaa ryhdyttiin valmistelemaan uudelta pohjalta. Eurooppa-neuvosto itse määritteli strategiset linjaukset ja numeeriset tavoitteet. Strategian toteuttaminen on lähtenyt liikkeelle ylhäältä alaspäin niin EU:n tasolla kuin myös kansallisesti. Sen pitäisi olla parempi tae sitoutumiselle.&rdquo;</em></p><p>*</p><p>Professori Klingen henkilökohtainen kritiikki Euroopan unionia kohtaan ei ole lainkaan myöhässä.&nbsp; Se on yhtä ajankohtainen nyt kuin maaliskuussa &ndash; ja tulee pysymään ajankohtaisena varsin pitkään.</p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Luin viikonloppuna jokasyksyistä herkkuannosta, eli professori Matti Klingen maanmainiota päiväkirjasarjaa, sen uusinta opusta, ”Paššan epäsuosio – Päiväkirjastani 2016-2017”.  http://www.siltalapublishing.fi/kirja/325/

Klingen huomiot ja pohdinnat ovat jälleen aivan omaa luokkaansa.  Ainoa seikka, joka hieman jää harmittamaan on hänen puristinen pitäytymisensä kirjallisessa muodossa.  Kerran vuodessa loppukesästä ilmestyvän vuosipäiväkirjan ehdoton vahvuus on juuri muoto, faktinen pysyvyys ja kirjan kauneus.  Mutta koska emeritusprofessori on tiukasti ajassa mukana, on joskus hieman harmillista päästä lukemaan hänen ajatuksistaan vasta noin vuoden viiveellä (en pidä muodosta viipeellä, vh).  Toista se olisi, jos hän pitäisi verkkopäiväkirjaa..

Mutta niinpä a´ propo..

*

Maaliskuun 8:tena 2017

professori Klinge kirjoittaa:

Euroopan Unioni yhtyi Lissabonin huippukokouksessa vuonna 2000 ”elektronisen vallankumouksen” ilosanomaan, uskomaan, että kirja katoaa ja että vuonna 2018 ilmestyy viimeinen paperille painettu sanomalehden numero.  Kiusallista kyllä, loveletter-virus tuhosi heti perään monissa maissa valtavat määrät tätä ihannoitua digitaalista aineistoa, eivätkä ilosanoman profeetat muistaneet, että digitaalisessakin muodossa teksti on kieltä ja vaatii kieli- eli kirjotustaitoa, että suuri osa maailmaa oli silloin ja on vielä lähes tai täysin lukutaidotonta ja että kumma kyllä kaikki eivät olekaan englanninkielisiä.

Nyt olemme jo lähellä vuotta 2018, eikä ainakaan kirjan ja sanomalehden nopea kuolema näytä luultavalta.  Vai kuinka?”, professori kysyy ja jatkaa vielä:

Kaiken takana on usko kehityksen lineaarisuuteen.  Mutta kaikki mikä pätee konetekniikkaan ei päde ihmismielen moninaisuuteen.”  -  (vahvennukset vh:n)

*

Viisaita sanoja, ja niin tosia. - …ja vähemmän viisaita

Mutta kaikkein eniten kauhistun Euroopan Unionia.  Sen naiviutta, sen suorastaan lepertelevän lapsellista unimaailmaa ja reaalitodellisuuspakoisuutta.

Mitä, että onko Euroopan Unionissa vuonna 2000 tehty jotain noin käsittämättömiä ”vallankaumoustekstejä”, nehän eivät enää kalpene edes utooppisimpien bolshevikkitekstien rinnalla! 

Siis oikein Euroopassa vahvistettu ohjelma ja strategia, jonka mukaan kirja katoaa.  Ja painettu sanomalehti kuolee.  No, eihän sovi ihmetellä ongelmia, joiden kanssa nyt painimme.

*

Täytyi ihan kaivaa Brysselin paperikasaa ja onkia esiin Eurooppa-neuvoston 23. ja 24. päivä maaliskuuta 2000 Lissabonissa pitämän erityiskokouksen paperit.

Näet siellä EU:n valtioiden ja hallitusten päämiehet asettivat huippukokouksessa Euroopan Unionille uuden strategisen tavoitteen: Unionista oli tehtävät maailman kilpailukykyisin talous vuoteen 2010 mennessä. 

Tarkemmin ottaen päämiehet julistivat Lissabonissa, että Unionista

on tultava maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin, tietopohjainen talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta”.

Tämä opittiin tuntemaan ”Lissabonin strategiana”, ja se ”edellytti toimia monilla aloilla: sisämarkkinat, tietoyhteiskunta, tutkimus, koulutus, talouden rakenneuudistukset, valuutan vakaus sekä kasvua ja kestävää julkista rahoitusta suosiva makrotalouden politiikkojen yhdistelmä.”

Osiossa ”Tietoyhteiskunta” Euroopan päämiehet julistivat:

Tietoyhteiskunta

Lissabonin strategiaan sisältyi myös tietoyhteiskunnan kehittäminen, jolla oli määrä helpottaa tietopohjaiseen talouteen siirtymistä sekä työpaikkojen luomista runsaan kasvupotentiaalin aloille. Nykyinen parlamentti on hyväksynyt merkittäviä säännöksiä, joilla tehostetaan televiestintäalan kilpailua ja Internetin käyttöä. Nykytilanne on jo hyvinkin suotuisa, sillä komission tutkimusten mukaan Euroopan televiestintäalan tuottavuus on noin 15 prosenttia suurempi kuin Yhdysvalloissa. Täysin integroidut ja vapautetut televiestintäalan markkinat alentanevat kuitenkin entisestään sekä yksityis- että yritysasiakkailta perittäviä hintoja ja Internet-yhteyksien kustannuksia. Internetin käytön tehostamiseksi on myös annettu uusia säännöksiä esim. ottamalla käyttöön .eu-verkkotunnus, käsittelemällä roskapostin muodostamaa ongelmaa ja helpottamalla ostosten tekoa Internetissä.”

Lähde: http://www.europarl.europa.eu/highlights/fi/1001.html

Mutta, mutta:

missä on esimerkiksi Euroopan toimet ja vastatoimet Googlen, Microsoftin ja muiden yhdysvaltalais-monikansallisten jättiyhtiöiden tilanvaltaushankkeiden rinnalla.  Missä oma Eurooppalainen verkosto ja rahajärjestelmä, jonka varaan tämän johtavan maanosan telekommunikaatio ja viestintärakenne nojaa?  Tällainen konkreettinen, koko maanosan kannalta ensisijainen näkemys loistaa poissaolollaan. 

Nyt jokainen Euroopan Unionin jäsenvaltio ja kansakunta maksaa itsensä kipeäksi mainos- ja liityntämaksuina noille merten takaisille valloille, yhtiövaltiolle, joiden budjetti ja tulorakenne ylittää monen suurenkin kansallisvaltion rahaliikenteen.

*

Miksi Lissabonin strategia ei toteutunut?

Yhtä hyvin voimme kysyä professori Klingen tavoin:

”Nyt olemme jo lähellä vuotta 2018, eikä ainakaan kirjan ja sanomalehden nopea kuolema näytä luultavalta.  Vai kuinka?”

Monelta osin on hyvä, että Lissabonin strategia ei toteutunut. 

Mutta aiheellisesti joudumme kysymään, miksi laadittiin tuollainen strategia, joka oli tukevasti maan pinnan yläpuolella, ja täynnä höttöä?  Toisaalta sen hyvien osien suhteen – niitäkin oli – kysykäämme: miksi hyvät ja reaalisesti toteutettavat osat eivät toteutuneet?  Tämä on parasta EU-politiikkaa: esittää tiukkoja kysymyksiä ja vaatia päteviä vastauksia.

*

Suomen ulkoministeriön lähetystöneuvos Vesa Jaakola julkaisi Pohjolan Sanomissa 8/2010 kolumnin, jossa hän selvitteli otsikkokysymystä: Miksei Lissabonin strategia toiminut?

Päästiinkö tavoitteisiin? hän kysyy.

Ei päästy, myönnetään nyt kaikkialla tavoiteajan täytyttyä (tämä kirjoitettiin siis vuonna 2010, vh).  Nyt etsitään parhaita vastauksia kysymykseen, miksei tavoite toteutunut.

Kirjoittaja vastaa, Helsingissä UPI:n järjestämässä seminaarissa puhuneen professori Iain Berggin luennon pohjalta.  Mr Bergg on Eurooppa-tutkimuksen terävimpiä päitä Lontoossa, ja hän on löytänyt kolme perussyytä, miksi Lissabon in strategia epäonnistui:

”Ensiksikin talouksien globalisaatio on vauhdillaan yllättänyt Lissabonin strategian laatijat ja EU-valtiojohtajatkin. Tuotannon ja kaupan geopolitiikka on muuttunut EU-alueelle epäedulliseksi vuosituhannen alusta lähtien. Tuotantoa on kustannussyistä siirretty muualle ja kauppavirtojen suunnat ovat muuttuneet.

Toisena haittana EU-Euroopassa on väestön ikärakenne muihin suuriin talousalueisiin, varsinkin Kaukoidän ja Amerikkojen nouseviin talouksiin verrattuna. Väestön huoltosuhde täällä on selvästi huonompi kuin muualla ja huononee jatkuvasti.

Kolmanneksi EU-alueen kilpailukykyä heikentäväksi syyksi Begg näkee ilmastonmuutoksen torjuntatavoitteet. Ne ovat unionialueella korkeimmat ja samalla siis kalleimmat. Muualla nämä tavoitteet ovat löysempiä ja tulevat halvemmiksi, ainakin toistaiseksi.

Tämän lisäksi Euroopan unionin laajentaminen 12 uudella ja erilaisella valtiolla kuluneella vuosikymmenellä haittasi ilmiselvästi Lissabonin strategian toteuttamista. Unionin jäseniksi otettiin vuonna 2004 kymmenen uutta maata keskisestä ja eteläisestä Euroopasta, talouksiltaan hyvin erilaisia. Niiden jälkeen vielä Romania ja Bulgaria siirtymätalouksina hyväksyttiin unionin täysjäseniksi.

Jos unionin kaikki 27 jäsenvaltiota olisivat talouksiltaan Luxenburgin, Ruotsin tai Alankomaaiden kaltaisia, EU voisi hyvinkin olla nyt maailman paras ja kilpailukykyisin talousalue. Kahdentoista uuden ja erilaisen talouden yhdentäminen aiempaan unionirakenteeseen on kuluttanut niitä voimavaroja, joita muutoin olisi voitu sijoittaa Lissabonin stretegian toteuttamiseen.”

*

Oppiiko Euroopan Unioni?

Tuossahan ei sinänsä ole mitään uutta: kaikki tuo ja paljon muuta on ollut valistuneiden asioita seuraavien kansalaisten tiedossa jo vuonna 2000 ja 2010 ja nyt edelleen 2017.

Vakavampi asia on vastaaminen kysymykseen: Onko EU oppinut mitään kuluneiden 17 vuoden aikana? 

Ei ole oppinut.  Päinvastoin, se on yhä päättäväisemmin päättänyt olla huomioimatta ilmiselviä tosiasioita, joita ei ”rangaistuksetta” ohittaa, mutta meidän kapteenimme ovat päättäneet itsepintaisesti jatkaa kivikkoisilla vesillä tämän omaksumansa poliittisen hankkeen nimissä.  EU ja sen tavoitteet ja vimpeet ovat poliittinen hanke, joka on jo aikaa sitten osoittanut laatunsa ja rajansa, mutta ominaisesti itselleen ja linjalleen EU ei piittaa näistä luonnonmerkeistä ja empiirisestä havaintotaakasta, joka on kaikkien nähtänä.

*

Lissabonista eteenpäin … kuin mummot lumessa

Vuonna 2010 Euroopan Unionissa leivottiin Lissabonin Strategian 2000 jatkoleipomus EU2020 –paperi.

Lissabonin strategiaa on pidetty loistavana paperina. Sen ainoa ongelma oli, että sellaiseksi se myös on jäänyt - paperiksi. EU:n jäsenmaiden sitoutuminen strategiaan on ollut heikkoa ja yhteinen solidaarisuus ja yhteiset pyrkimykset ovat pakanneet jäämään taka-alalle. Lissabonin strategia ja sen toteutus ontui myös sosiaalisen ulottuvuuden osana. Komission pyrki työelämän joustavuudella eli joustoturvalla vahvistamaan strategian täytäntöönpanoa. Joustoturvapolitiikka lähti ensin väärille raiteille, joilta se vihdoin parlamentinkin avustuksella saatiin ohjattua siivommille raiteille”, näin kriittisesti Lissabonin paperia käänteli käsissään Palkansaajajärjestöjen EU-edustuston tiedote 18.12.2009.

Jatkoteksti on samaa:

”Viimeksi komission asettama ns. Stoiberin korkean tason työryhmä heikon ja vinon valmistelun pohjalta on yritysten hallinnollisen taakan vähentämiseksi tehnyt ehdotuksia, jotka uhkaavat EU:n työelämän säännöksiä työnantajien tiedonantovelvoitteiden osalta ja erityisesti työntekijöiden työturvallisuutta. Stoiberin konsulttivetoisissa selvityksissä, joita ei ole uskallettu edes julkistaa, unohdettiin, että työturvallisuuteen ja työterveyteen liittyvät hallinnolliset kustannukset vähentävät kokonaiskustannuksia juuri direktiivien ja lakien asettamien velvoitteiden ansiosta.

Kritiikistä huolimatta puheenjohtaja Barroso on uhmakkaasti, ainakin tässä vaiheessa, ilmoittanut komission etenevän Stoiberin työryhmän ehdotuksien suunnassa.”

Valitettavasti tämä on normikamaa EU:n suhteen, ei poikkeus, saati ikävä poikkeus.  Normikamaa siis.

*

EU-sektorisuurlähettiläs kirjoittikin kolumnissaan kesällä 2010 otsikolla

”EU 2020 ja tarina kirnuavasta hiirestä”.

Hän oli saanut toimeksiannon;  ”kirjoita Lissabonin strategian jatkosta, EU 2020 –strategiasta”.

”Siis EU2020 –strategiasta?

Aloitan siis hauskuudesta, sillä se on helpointa. Olenhan kuullut useammin kuin kerran monilta kollegoilta, tuttavilta ja kadun miehiltä, että Lissabonin strategia oli lähinnä vitsi. Strategian tavoitteena kun oli luoda EU:sta maailman kilpailukykyisin talousalue vuoteen 2010 mennessä. Tavoite ei toteutunut. Päinvastoin: EU:n sanotaan nyt olevan pahemmassa tilanteessa talouskriisin pyörteissä kuin koskaan aikaisemmin. Minulta onkin kysytty, oliko ylipäätään mitään mieltä siinä, että Eurooppa-neuvosto toisti vanhan vitsinsä sopiessaan uudesta kasvu- ja työllisyysstrategiasta vuoteen 2020 asti.”  ... 

”Monista hyvistäkin tuloksista huolimatta Lissabonin strategiaa voidaan kuitenkin pitää pettymyksenä. Miksi siis haluttiin jälleen sopia uudesta kunnianhimoisesta strategiasta? Onko takeita, että tälläkään kertaa onnistutaan? Miten EU 2020 -strategia poikkeaa edeltäjästään?

Ensimmäinen ja ehkä merkittävin ero on jäsenmaiden vahvempi sitoutuminen EU2020 –strategiaan. Strategiaa ryhdyttiin valmistelemaan uudelta pohjalta. Eurooppa-neuvosto itse määritteli strategiset linjaukset ja numeeriset tavoitteet. Strategian toteuttaminen on lähtenyt liikkeelle ylhäältä alaspäin niin EU:n tasolla kuin myös kansallisesti. Sen pitäisi olla parempi tae sitoutumiselle.”

*

Professori Klingen henkilökohtainen kritiikki Euroopan unionia kohtaan ei ole lainkaan myöhässä.  Se on yhtä ajankohtainen nyt kuin maaliskuussa – ja tulee pysymään ajankohtaisena varsin pitkään.

*

]]>
6 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244894-eun-lissabonin-strategia-paperi-200-ja-kirjan-katoaminen-vuoteen-2018-mennessa#comments Elektroninen vallankumous Ennustaminen Euroopan unioni Matti Klinge Paššan epäsuosio – Päiväkirjastani 2016-2017 Mon, 23 Oct 2017 12:53:27 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244894-eun-lissabonin-strategia-paperi-200-ja-kirjan-katoaminen-vuoteen-2018-mennessa
Sininen linja on koko Suomen linja http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244757-sininen-linja-on-koko-suomen-linja <p>Puhe on halpaa. Sininen tulevaisuus tarjoaa uuden toivon lisäksi tuloksia. Viime viikkoina on saatu kouriintuntuvia tuloksia tulevan puolueemme järjestäytymisessä, sosiaali- ja terveysuudistuksessa ja Suomen EU-politiikassa.</p> <p>Tämän viikon maanantaina Siniset jättivät kerätyt kannattajakortit oikeusministeriöön ja aloittivat rekisteröitymisen puolueeksi. ​Puolueen jäsenyyttä voi jo hakea <a href="http://www.sininentulevaisuus.fi/jasenhakemus/">nettisivujemme kautta</a>. Siniset on koko Suomen puolue. Lämmin kiitos kaikille kortteja keränneille ja niitä lähettäneille!</p> <p>Sininen eduskuntaryhmä on muiden hallitusryhmien tapaan hyväksynyt sosiaali- ja terveyspalveluiden (sote) valinnanvapausesityksen lähettämisen lausuntokierrokselle.&nbsp;</p> <p>Julkisuudessa on sanottu, että keskustalle sotessa tärkeää on maakuntauudistus ja kokoomukselle valinnanvapaus. Tiedä häntä. Sinisille tärkeintä on ihminen. Soten valinnanvapaus ei ole jatkossa vain varakkaiden etuoikeus, vaan kaikkien suomalaisten perusoikeus. Kun sote-uudistus palvelee ihmisen hyvää hoivaa, se kannattaa toteuttaa.</p> <p><a href="http://alueuudistus.fi/soteuudistus/asiakkaan-valinnanvapaus">Tästä esitetystä mallista</a> on kuultu sote- ja perustuslakiasiantuntijoiden alustavat arviot. Heiltä saadaan perusteellinen analyysi vielä ennen lausuntokierroksen päättymistä. Tavoitteena on esitys, joka ei enää ajaudu ongelmiin perustuslakivaliokunnassa.</p> <p>Sininen tulevaisuus on koko ajan pitänyt valinnanvapauslaissa tärkeänä yhteiskuntavastuuta ja mallin läpinäkyvyyttä. Ne toteutuvat. Ideologinen sodankäynti vai pitäisikö sanoa sotenkäynti on turhaa. Suomalaisia kiinnostaa vain se, että hoitoa saa koko maassa yhdenvertaisesti, laadukkaasti ja monipuolisesti. Sinisten ihmiskeskeinen sote-linja on koko Suomen linja.</p> <p>Esitetty valinnanvapausmalli vahvistaa suomalaisten pk-yritysten toimintamahdollisuuksia. Nyt kun sote-keskusten palveluvalikoimasta tulee aiempia kaavailuja suppeampi, järjestäjien määrä kasvaa ja pienemmätkin toimijat pääsevät mukaan markkinoille. Pienet sote-alan yritykset ovat naisvaltaisia, joten erityisesti kauniimpi sukupuoli hyötyy tästä hyvästä ratkaisusta.</p> <p>EU:n ja euron tulevaisuuden osalta Suomen linja on selvä. Suomen hallitus linjasi, että euroalue ei tarvitse omaa budjettia eikä valtiovarainministeriä. Tällaista liittovaltiorakennetta ei ole syytä luoda. Sininen tulevaisuus kannattaa sellaista EU:ta joka edistää kaupankäyntiä, mutta liittovaltiota emme hyväksy. &quot;Kaikkeen me emme sano ei. Suomi on viety EU:hun ja euroon. Siellä olemme ja tätä rahaa käytämme,&quot; kuten ulkoministeri<strong> Timo Soini </strong>kirjoittaa Maaseudun tulevaisuudessa.</p> <p>Suomi korostaa yhteisvastuun sijasta markkinakurin ja sijoittajavastuun periaatteita. Suomi ei siis enää tue sellaisia talous- ja rahaliittoa tukevia uudistuksia, jotka lisäävät jäsenmaiden yhteisvastuuta. &nbsp;Suomen tavoitteena on luoda euromaille velkajärjestelymekanismi, jossa maksukyvyttömyyteen ajautuneen maan velat järjestellään uudelleen. Tulevaisuudessa Kreikan kaltaiset maat pitää siis voida ajaa hallitusti konkurssiin, kuten käytännössä esitin jo <a href="http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2010/05/01/kreikalle-potkut-euroopan-unionista">toukokuussa 2010</a>.</p> <p>Totesin <a href="http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198552-suomen-tiukasta-kreikka-linjasta">blogikirjoituksessani</a> heinäkuussa 2015, että &quot;Suomella on Kreikan osalta vain huonoja vaihtoehtoja. Kaikissa vaihtoehdoissa on todennäköistä, että otamme taloudellisesti takkiin. Oleellista on, että mahdollisen lainasopimuksen myötä&nbsp;Suomen taloudelliset vastuut eivät saa kasvaa ja rahoitus menee Euroopan vakausmekanismin EVM:n kautta. Uutta rahaa ei liiku Suomen valtion kassasta Kreikalle.&quot; Näin on Suomen hallitus myös toiminut. Yhteisvastuu ei ole kasvanut eikä uutta rahaa ole mennyt.</p> <p>Elinkeinoelämän keskusliitto EK on kritisoinut hallituksen olevan hallitusohjelman EU-linjan vankina. Kun tiedän että hallitusohjelman EU-linja tarkoittaa että jäsenmaiden yhteisvastuuta ei pidä lisätä, niin tämä on vankila, jossa mielelläni pysyn.</p> <p>Suomalaisen maanviljelijän ei pidä olla entistä enemmän vastuussa ranskalaisen maanviljelijän ratkaisuista.&nbsp; Ja suomalaisen valkokaulustyöläisen ei pidä olla entistä enemmän vastuussa kreikkalaisen valkokaulustyöläisen päätöksistä.&nbsp;Sinisten isänmaallinen EU-linja on koko Suomen linja.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Puhe on halpaa. Sininen tulevaisuus tarjoaa uuden toivon lisäksi tuloksia. Viime viikkoina on saatu kouriintuntuvia tuloksia tulevan puolueemme järjestäytymisessä, sosiaali- ja terveysuudistuksessa ja Suomen EU-politiikassa.

Tämän viikon maanantaina Siniset jättivät kerätyt kannattajakortit oikeusministeriöön ja aloittivat rekisteröitymisen puolueeksi. ​Puolueen jäsenyyttä voi jo hakea nettisivujemme kautta. Siniset on koko Suomen puolue. Lämmin kiitos kaikille kortteja keränneille ja niitä lähettäneille!

Sininen eduskuntaryhmä on muiden hallitusryhmien tapaan hyväksynyt sosiaali- ja terveyspalveluiden (sote) valinnanvapausesityksen lähettämisen lausuntokierrokselle. 

Julkisuudessa on sanottu, että keskustalle sotessa tärkeää on maakuntauudistus ja kokoomukselle valinnanvapaus. Tiedä häntä. Sinisille tärkeintä on ihminen. Soten valinnanvapaus ei ole jatkossa vain varakkaiden etuoikeus, vaan kaikkien suomalaisten perusoikeus. Kun sote-uudistus palvelee ihmisen hyvää hoivaa, se kannattaa toteuttaa.

Tästä esitetystä mallista on kuultu sote- ja perustuslakiasiantuntijoiden alustavat arviot. Heiltä saadaan perusteellinen analyysi vielä ennen lausuntokierroksen päättymistä. Tavoitteena on esitys, joka ei enää ajaudu ongelmiin perustuslakivaliokunnassa.

Sininen tulevaisuus on koko ajan pitänyt valinnanvapauslaissa tärkeänä yhteiskuntavastuuta ja mallin läpinäkyvyyttä. Ne toteutuvat. Ideologinen sodankäynti vai pitäisikö sanoa sotenkäynti on turhaa. Suomalaisia kiinnostaa vain se, että hoitoa saa koko maassa yhdenvertaisesti, laadukkaasti ja monipuolisesti. Sinisten ihmiskeskeinen sote-linja on koko Suomen linja.

Esitetty valinnanvapausmalli vahvistaa suomalaisten pk-yritysten toimintamahdollisuuksia. Nyt kun sote-keskusten palveluvalikoimasta tulee aiempia kaavailuja suppeampi, järjestäjien määrä kasvaa ja pienemmätkin toimijat pääsevät mukaan markkinoille. Pienet sote-alan yritykset ovat naisvaltaisia, joten erityisesti kauniimpi sukupuoli hyötyy tästä hyvästä ratkaisusta.

EU:n ja euron tulevaisuuden osalta Suomen linja on selvä. Suomen hallitus linjasi, että euroalue ei tarvitse omaa budjettia eikä valtiovarainministeriä. Tällaista liittovaltiorakennetta ei ole syytä luoda. Sininen tulevaisuus kannattaa sellaista EU:ta joka edistää kaupankäyntiä, mutta liittovaltiota emme hyväksy. "Kaikkeen me emme sano ei. Suomi on viety EU:hun ja euroon. Siellä olemme ja tätä rahaa käytämme," kuten ulkoministeri Timo Soini kirjoittaa Maaseudun tulevaisuudessa.

Suomi korostaa yhteisvastuun sijasta markkinakurin ja sijoittajavastuun periaatteita. Suomi ei siis enää tue sellaisia talous- ja rahaliittoa tukevia uudistuksia, jotka lisäävät jäsenmaiden yhteisvastuuta.  Suomen tavoitteena on luoda euromaille velkajärjestelymekanismi, jossa maksukyvyttömyyteen ajautuneen maan velat järjestellään uudelleen. Tulevaisuudessa Kreikan kaltaiset maat pitää siis voida ajaa hallitusti konkurssiin, kuten käytännössä esitin jo toukokuussa 2010.

Totesin blogikirjoituksessani heinäkuussa 2015, että "Suomella on Kreikan osalta vain huonoja vaihtoehtoja. Kaikissa vaihtoehdoissa on todennäköistä, että otamme taloudellisesti takkiin. Oleellista on, että mahdollisen lainasopimuksen myötä Suomen taloudelliset vastuut eivät saa kasvaa ja rahoitus menee Euroopan vakausmekanismin EVM:n kautta. Uutta rahaa ei liiku Suomen valtion kassasta Kreikalle." Näin on Suomen hallitus myös toiminut. Yhteisvastuu ei ole kasvanut eikä uutta rahaa ole mennyt.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK on kritisoinut hallituksen olevan hallitusohjelman EU-linjan vankina. Kun tiedän että hallitusohjelman EU-linja tarkoittaa että jäsenmaiden yhteisvastuuta ei pidä lisätä, niin tämä on vankila, jossa mielelläni pysyn.

Suomalaisen maanviljelijän ei pidä olla entistä enemmän vastuussa ranskalaisen maanviljelijän ratkaisuista.  Ja suomalaisen valkokaulustyöläisen ei pidä olla entistä enemmän vastuussa kreikkalaisen valkokaulustyöläisen päätöksistä. Sinisten isänmaallinen EU-linja on koko Suomen linja.

]]>
0 Euro Euroopan unioni Sininen tulevaisuus Sote-uudistus Fri, 20 Oct 2017 13:36:24 +0000 Simon Elo http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244757-sininen-linja-on-koko-suomen-linja
Huomioita Euroopasta - ja valtioista jotka haistattavat pitkät Euroopalle http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244574-huomioita-euroopasta-ja-valtioista-jotka-haistattavat-pitkat-euroopalle <p><em><strong>Huomioita Euroopasta - ja valtioista jotka haistattavat pitkät Euroopalle</strong></em></p><p>*</p><p>Lähi-Idässä on käynnissä vallan uusjako ja liittoutumien konstellaation uudelleentulkinta.&nbsp; Alueen voimasuhteita muokkaa <strong>Iranin</strong> vaikutusvallan kasvu, <strong>Venäjään</strong> vallan palauttaminen ja &ndash; toisaalta <strong>Yhdysvaltojen</strong> vetäytyminen alueen valtakeskiöstä.&nbsp; <strong>Euroopan Unionin</strong> takaovella kauan värjötellyt ja nyt lopullisesti Euroopalle ja sen &rdquo;arvoille&rdquo; pitkät antanut <strong>Turkki</strong> kutoo uusia verkkojaan ja alueen todellinen mahtivalta ja nyörien vetelijä <strong>Saudi-Arabia</strong> vetää johtopäätöksiä tasapainoillakseen liikkuvien laattojen alueella.&nbsp; Ja taustalla toimii kummisedän ominaisuudessa <strong>Kiina.</strong>&nbsp; Sotilaallinen pikkujättiläinen <strong>Israel</strong> joutuu sekin tarkistamaan asemoitumistaan tässä pelissä.</p><p>*</p><p>Satuin olemaan Moskovassa samoihin aikoihin, kun <strong>Saudi-Arabian kuningas Salman</strong> teki ensimmäisen virallisen valtiovierailunsa koskaan Venäjälle 4.-6.10.2017.&nbsp; Panin merkille miliisien määrän ja toimintavalmiuden.&nbsp; Teatralnajalla, Karl Marxin patsaan aukiolla oli asemissa tiuhana asetelmana pikkubusseja, joissa istui lapsenkasvoisia nuoria miehiä, OMONin miehiä.&nbsp; <a href="https://www.tripadvisor.fi/Attraction_Review-g298484-d9748773-Reviews-Teatralnaya_Square-Moscow_Central_Russia.html"><u>https://www.tripadvisor.fi/Attraction_Review-g298484-d9748773-Reviews-Teatralnaya_Square-Moscow_Central_Russia.html</u></a> &nbsp;&nbsp;Kummastelin avoimesti miten OMON-joukoissa on noin nuoria untuvikkoja, toki joukossa oli mahakkaita ja muutenkin varttuneempia miehiä.&nbsp; Mutta runsaanpuoleisesti heitä oli, aiemmin mitä olin OMONeja nähnyt, he olivat paljon timmimpiä, oikeasti tiukasti harjoitettuja miehiä.&nbsp; Mutta se oli selvä, että Venäjän johto ei halunnut mitään toispuolisia tapauksia arvokkaan vieraan kyläilyn aikana.&nbsp; Viimeiset Omonit näin vieraan jo lähdettyä, eivätkä nämä näyttäneet aikovankaan purkaa valmiusasemiaan.</p><p>*</p><p><strong>Kädenpuristus ohjusputkien yli</strong></p><p><strong>Laatat liikkuvat</strong></p><p>Lähi-Idän shakkilaudan muutostilan korkein manifestaatio oli juuri tämä, <strong>Saudi-Arabian ja Venäjän</strong> selkeä lähestyminen, siihen tiivistyy paljon.&nbsp;</p><p>Lähi-Idän poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen epävakaus on pitänyt sen keskeytyksettä otsikoissa, eikä palikoiden uudelleenjärjestäytyminen tuo tässä suhteessa muutosta.&nbsp; Alueen geopoliittisen asetelman muutos ilmentää itseään laajemmin koko globaalin maailman voimasuhteiden ja konstellaatioiden logiikan muutosta.</p><p>Johtavin ilmiö tässä on voiman ja vastavoiman herkkä suhde, jossa pienetkin siirtymät, kunhan ne ovat riittävän pitkäkestoisia ja tietynsuuntaisia, muuttavat historian kulkua, sitä virtaa jossa luonnonlain mukaisesti voima ja siihen yhtyvä irrationaalinen sattumussuunta uurtavat ihmiskunnan tien menneisyyden aavikolta nykyhetken keitaan kautta jonnekin tulevaisuuden usvaisille vuorille.</p><p>Venäjän varaulkoministeri <strong>Mihail Bogdanov</strong> julisti näkyvästi:</p><p>&rdquo;<em>Venäjä on valmis ja halukas välittämään Saudi-Arabian ja Iranin välisissä suhteissa</em>&rdquo;.&nbsp;</p><p>&rdquo;Yritimme lukuisia kertoja ja tarjosimme apuamme saadaksemme Iranin ja Saudi-Arabian istumaan neuvottelupöytään, mutta me emme voi määrätä itseämme välittäjäksi.&nbsp; Mutta me olemme aina kertoneet kumppaneillemme sekä Saudi-Arabialle että Iranille että me olemme valmiita tarjoamaan osapuolille neuvottelupaikan ja ystävällisen kohtelun&rdquo;.&nbsp;</p><p>Putinin Venäjä vetää isoa nuottaa oman diplomatiansa ja taloudellis-poliittis-sotilaallisen poolinrakentelunsa parissa.&nbsp; Kysyn jälleen: Mikä on Euroopan Unionin rooli? &ndash;</p><p>Muuta kuin <em>sosottelijan, erottelijan ja nikottelijan</em> rooli?</p><p>Hiilivetyjen alalla Venäjä ja Saudi-Arabia ovat parhaillaan muuttumassa &rdquo;objektiivisiksi liittolaisiksi&rdquo;, niitä yhdistää suuri yhteinen intressi, öljy.&nbsp; Mutta muutakin on: yli 1.000 saudi-arabialaista liikemiestä seurasi kuningas Salmania Moskovaan, jotain siitäkin puimurista jäi käteen.&nbsp; Näkyvimpinä Venäläisen kemian laitoksen pystyttäminen Saudi-Arabiaan ja toisaalta Putinille varsin tarpeellinen Saudien kehitysrahaston sijoitus Venäjälle.&nbsp; S-400 &ndash;hankintaa on tarpeetonta hypettää, se on pientä Trumpin kanssa taannoin tehdyn 110 mrd US $ hankinnan rinnalla, mutta: torjunta-aseman hankinta on ensimmäinen Ei-Nato &ndash;yhteensopiva sotilaslaitos jonka öljyruhtinaat hankkivat, ja sen symbolinen arvo vain on megaluokkaa!</p><p>Valtioiden johtajien tasolla yhteyden merkitys on huomattava: kuningas (de facto kruununperijä) Salman istuu näillä näkymin (vaikka keppiin Moskovassa näkyvästi nojasikin) vähintään yhtä kauan kruunupäänä kuin piakkoin neljännelle kaudelleen valittava presidentti Putin.&nbsp; Kun tähän liitetään 2015 ilmoitettu ja nyt Moskovassa vahvistettu Saudi-Arabian 10 mrd $ investointi Venäjälle, on nähtävä, että &rdquo;siemen pantu ja pysyy&rdquo;, vanhaa sanontaa lainataksemme &rdquo;tämä voi olla alku hyvälle ystävyydelle&rdquo;. &nbsp;Pikantin sävyn tähän öljypohjaiseen veljeilyyn tuo Huuskan toistuvasti kuvailema Saudien &rdquo;Vision 2010&rdquo;, joka tähtää öljynjälkeiseen energiantuotantoon ja käyttöön: jotain tällaistakin linkkiä nimenomaan Venäjä tarvitsee, sehän ei oikein ole päässyt mukaan Kiinan aurinko-tuuli &ndash;hankkeisiin.</p><p>Läntisten arvioiden mukaan siirtyminen tämän hetken lähentymisaskelista venäläis-saudi-arabialaiseen kumppanuuteen ja myöhempään liittoutumaan, edellyttää monia edullisia kumpaakin osapuolta hyödyttäviä toimia, joita ei välttämättä tällä hetkellä ole nähtävissä.&nbsp; Nopein tapa saada vauhtia myllyyn olisi Iranin ja Yhdysvaltain lähentyminen, jollaista ei totisesti ole agendalla nyt eikä vielä huomennakaan.</p><p>*</p><p><strong>Luuserit</strong></p><p>Jos ja kun <strong>Isisin julkinen valta-asema Raqqassa</strong> ja muualla nyrjähtää ja siitä tulee enemmän virtuaalinen ja psykologinen armeija, todellisen tultasyöksevän ja näkyvästi marssivan armeijan sijaan, ilmentää se näkyvästi niitä muutoksia, mitä Lähi-Idässä nyt tapahtuu.&nbsp;</p><p>Trump on pelannut <strong>Yhdysvallat niin pahasti ulos</strong> Läntisen yhteisön häiriköksi, ja ei-Läntisen maailman kannalta paitsioon, että sille voi ennustaa vain takaiskuja ja vetäytyvää sivuuttamista täältä Sacramentoon.</p><p>Mies on ollut 9 kk presidenttinä, ja jo niskanappiaan myöten Aasian kurassa:&nbsp; <a href="https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/232871-pohjois-korea-uhkasi-ydinsodalla-ville-sinkkonen-ylella-jo-kirurginen-isku-johtaisi?ref=suosituimmat">https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/232871-pohjois-korea-uhkasi-ydinsodalla-ville-sinkkonen-ylella-jo-kirurginen-isku-johtaisi?ref=suosituimmat</a></p><p>*</p><p><strong>Nousijat</strong></p><p>Jos Isis ja Yhdysvallat ovat Lähi-Idän pahimmat häviäjät, ketkä sitten voittavat?</p><p>Lähi-Idän paikallisista voimista vahvimmin <strong>nousua tekee Iran</strong> eli Persia.&nbsp; Se on jo aloittanut pitkän marssin kohden voimavarojensa ja menneisyytensä edellyttämää alueellista voimakeskusta, suuvalta-asemaa.</p><p>Vieraspelaajista kaksi Lännen hyljeksimää mahtia, <strong>Venäjä ja Kiina</strong>, jatkavat vääjäämätöntä vallanottoaan, myös Lähi-Idässä. &nbsp;On tavallaan luonnollista, että kun Yhdysvallat madaltaa profiiliaan ja ei ole kaiken kaikkiaan läheskään niin kiinnostava partneri, kuin joskus, niin sen tilalle ujuttautuu Venäjä.&nbsp; Suurvaltapoliittisesti tämä on loogista, yhden vallan vetäytyessä tai muutoin menettäessä statustaan, toinen nousee.</p><p>Venäjän vaikean sisäisen tilanteen, eltaantuneen talouden ja kurjistuvan kansakunnan, huomioiden on vain jotenkin paradoksaalista tällainen ulkoisen statuksen ja habituksen kohotus.&nbsp; Näin se vain toimii.&nbsp; Venäjällä on kisailijanaan Kiina, joka vetää omaa linjaansa, jossa ilmenee kiinalainen kärsivällisyys ja pitkä katse.&nbsp; Kiina ei nuku, se toimii, mutta se lähtee alhaalta ja kasvattaa pääomaa monin keinoin.&nbsp;</p><p>Viimeisen vuosikymmenen aikana Kiina on toiminut <strong>kotimarkkinoilla ja Afrikassa ja Etelä-Amerikassa</strong>.&nbsp; Luonnollinen valinta; näissä A-kohteissa vastus on ollut heikoin, ja saavutettavissa eniten.&nbsp; Kiina on luonut perustan, kohta se alkaa niittää noilla vainioilla.&nbsp;</p><p>Lähi-Itä on selvästi sen seuraava plantaasi, jonne se suuntaa katseensa.&nbsp; Joitakin saattaa yllättää, että Kiinan toinen, ei kuitenkaan sekundaarinen, kohdemaa on &ndash; Venäjä.&nbsp;</p><p>Kiina tuntee läntisen naapurinsa, tietää sen heikkouden, ja on siksi läsnä, kasvavasti.&nbsp;</p><p>Kiinan kommunistinen puolue toteuttaa meille länsimaisille porvareille täysin käsittämätöntä politiikkaa, jossa se syleilee vihollista ja viljelee sen peltoja ja rakentaa sinne siltoja.&nbsp; Mutta Kiinan johto on syvällisesti sivistynyttä, älykästä porukkaa, ja heidän pitkä katseensa näkee kauas.&nbsp; Kiinassa ei kai yksikään nykyisistä Läntisten valtojen johtajista pärjäisi, korkeintaan siivoaisi toaletteja.</p><p>*</p><p><strong>Saudi-Arabia ostaa rautaa</strong>, sotilaallisesti taivutettua rautaa, ja paljon.</p><p>Saudi-Arabia tietää, että se istuu kultamunan päällä.&nbsp; Mustan öljyn päällä.</p><p>Vaikka miten maailma kohkaa, sähköautoista ja tuulimyllyistä ja aurinkopaneeleista, S-A tietää, että öljy se on, joka valtion tiellä pitää, kirjaimellisesti.&nbsp; Suomessa on tänään rekeisteröitynä Trafin mukaan 1.189 sähköautoa.&nbsp; Laskekaa siitä.&nbsp; Mutta S-A osaa myös laskea tulevaisuuteen, olen kirjoittanut siitä, jos kiinnostaa, lue.</p><p>*</p><p><strong>Saudi-Arabia</strong></p><p><strong><em>Saudi-Arabia on mahdollisesti siirtymässä öljykaupassaan dollarista renminbi-pohjaiseen kauppaan</em></strong>.&nbsp;</p><p><em>Kirjoitin aiheesta jo n. 3 vuotta sitten</em>; <a href="http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/185030-kiina-marssittaa-yuanin-dollarin-rinnalle-vaihtovaluutaksi"><u>http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/185030-kiina-marssittaa-yuanin-dollarin-rinnalle-vaihtovaluutaksi</u></a></p><p><strong>David B. Coldman</strong> sanoi 11.10.2017: &rdquo;<em>Kun kuningas Salman meni Moskovaan ja osti venäläisen S-400 &ndash;ilmapuolustusjärjestelmän, kaikenlaiset asiat ovat mahdollisia. &hellip;Kiinalla on nyt vipuvoimaa saada Saudit hyväksymään RMB-maksuvaluutaksi öljystä.&nbsp; Tämä olisi jättimäinen askel kohti RMB:n kansainvälistymistä.&nbsp; Vuosi sitten olisin hylännyt tämän tieteiskirjallisuutena.&nbsp; Nyt se ei ehkä enää ole niin paljon sitä&rdquo;.</em></p><p>Kiina on maailman suurin öljyntuoja, sen odotetaan käynnistävän raakaöljyn futuurisopimusten kauppaa.&nbsp; Maailman suurimman talouden, Itä-Aasian suurmahtitalouden, puitteissa fuureista voisi tulla tärkein raakaöljyn vertailuarvio.&nbsp;</p><p>Nyt raakaöljy hinnoitellaan Lännessä ja US Dollareissa.&nbsp;</p><p>Kiinan avulla öljynviejät, kuten Venäjä &ndash; ja Iran, nuo kirotut, voivat kiertää Yhdysvaltain pakotteita.&nbsp; &ndash;</p><p>Muutenkin absurdit pakotteet ja Lännen omahyväisyys suorastaan ajavat maailman muut suurmahdit keskinäisiä etujansa toteuttaessaan samalle Lännen virittämälle karjakujalle, jonka päässä odottaa <strong><em>Kiina-keskeinen Maailmanjärjestys</em></strong>.&nbsp;</p><p>Yhdysvallat ja sen uskollinen talousvasalli, <strong>Euroopan Unioni</strong>, sokeudessaan toteuttaa tätä Lännelle itselleen äärimmäisen turmiollista karjanajopolitiikkaa.&nbsp;</p><p>Länsi sortuu itse kaivamaansa kuoppaan.</p><p>Tämä (kaikki mainittu) saattaa tapahtua nopeasti ja yksittäisenä siirtona, mutta se voidaan leipoa osaksi paljon laajempaa Kiinan nousuun liittyvää leipomusta, jossa on paljon muuttujia ja osanottajia.</p><p>*</p><p><strong>Big New Deal</strong></p><p>Sellainen iso siirtymä olisi verrattavissa talousmaantieteelliseen maanvyöryyn tai ainakin tsunamiin.&nbsp; Tsunamiin, jossa New York ja Washington kastelisivat varpaansa ja &ndash; housunsa.&nbsp; Olen kirjoittanut tästä jo vuosia sitten.</p><p>Länsi ei mitenkään näytä noteeraavan Kiinan ja Venäjän ja eräiden muiden niitä ajokoiran tavoin uskollisesti peesaavien, suurtenkin, talousmahtien suunnitelmia ja ilmiselviä aikeita.</p><p>Länsi on todella sokea.&nbsp;</p><p>Vilkassilmäisten nousutalouksien (joihin tässä yhteydessä on pakko lukea myös Venäjä, joka on nyt tiukasti Kiina-hissin kyyissä, vh) tarkkanäköisyyden ja ahnaan uuttaluovuuden rinnalla USA näyttää hippi-vanhempiensa kokalastille eksyneeltä kakaralta, ihan pölyissä, - ja Eurooppa, no se nyt on sellainen kypsymätön teini, joka ei tiedä mitä tekisi ja juoksee harhojensa perässä.</p><p>Kiina nostaa Renminbin maailman varantovaluutaksi ja blobaalin kaupankäynnin välineeksi.&nbsp; Odotan vain sitä aamua, jolloin Kiina tekee seuraavan siirron.&nbsp;</p><p>On helppo arvata, että yksi niistä (siirroista) on Kiinan sotilastukikohtien tihenevän verkon rakentaminen maailmalle, kaikkiin maanosiin, kaikille merille ja tärkeisiin talouskohteisiin, lähelle pankkeja ja kasinoita.</p><p>Kiinalainen sotilas asuu parrasvaloihin.&nbsp; Soon.</p><p>Olennainen kysymys ei ole: Tapahtuuko tämä.</p><p>Se tapahtuu.&nbsp; Väistämättä.&nbsp; Se on tähtiin ja Kalaharin hiekkaan kirjoitettu ja se näkyy Kuussa asti.</p><p>Mutta olennaista ei olekaan kysyä, lyökö kello, sillä kellohan lyö.&nbsp; Mutta meidän tulee kysyä, milloin kello lyö.&nbsp; Sen, kenelle (keille) kello lyö on selvä.</p><p>Ja kaikkein korkein kysymys on: minkälaisen prosessin kautta tämä kaikki etenee ja tapahtuu?</p><p>Vuotaako paljon verta ja kyyneliä, vai pelkkiä kyyneliä.&nbsp;</p><p>Mutta varma on, että vuotaa ja paljon.</p><p>Maailma ei ole luomisestaan lähtien kokenut eikä nähnyt moista myllerystä, kun valtikka siirtyy lopullisesti Länneltä Itään, kauas Itään.</p><p>Idän suurvalta Japani joutuu jossain vaiheessa arpomaan, haluaako se olla osa Itää vai Länttä.</p><p>*</p><p><strong>Lännen alennustila</strong></p><p>Saudi-Arabian on yhtä vaikea lukea liittolaisensa Yhdysvaltain tulevia tekoja, kuin on Turkin vaikea lukea, ja Israelin.&nbsp;</p><p>Yhdysvallat on tehnyt itsensä lukutaidottomaksi, tänään kukaan ei tiedä mitä USA tahtoo ja tekee.&nbsp; Ei edes sitä, ryhtyykö se hulluun sotaan Pohjois-Korean kanssa.&nbsp; Tuota sotaa kun ei kerta kaikkiaan voi käydä salaa tai päiväsotana tai jonain videosotana Kiinan ja Yhdysvaltain ja muun sähköllä yhdistetyn Maailman kotipihalla.&nbsp; Sitten palaa paljon palavaa ainetta, koteja, autoja, öljyä, ruutia, rautaa.</p><p>Eräs fb-kaverini kirjoitti torstaina Lähi-Idän muutoksesta, ja Yhdysvaltain putoamisesta kelkasta siellä:&uml;</p><p><em>&rdquo;Saudi-Arabia pyrkii muutokseen huomattuaan tasapainottamaan vuosikymmeniä kestänyttä erityissuhdettaan Yhdysvaltoihin (ja erityissuhteen nyt höltyessä) lähestymällä Venäjää ja Kiinaa ja pyrkimällä niiden avulla rajoittamaan Iranin vaikutusvallan kasvua alueella</em>&rdquo;.&nbsp;</p><p>Juuri näin:</p><p>Kun globaalisti yksi suurvalta tussaantuu alueella, joku tai jotkut muut nousevat (USA&gt;Venäjä+Kiina).</p><p>Kun joku alueellinen valta alkaa nousta (Iran) niin nyt vahvassa asemassa oleva (Saudi-Arabia) alkaa linkittyä ja ryhmittyä puolustamaan asemiaan.&nbsp;</p><p>Kun Saudi-Arabia on jo nähnyt, ettei se voi enää tukeutua Yhdysvaltoihin, sen täytyy hakea kumppanuuksia muulta suunnalta, siksi Venäjä ja Kiina.</p><p>*</p><p>Saudi-Arabia hankki jo venäläisiltä S-400 &ndash;ilmatorjuntakalustoa.&nbsp; Tämä olisi ollut muutama vuosi siten ennenkuulumaton uutinen, mahdoton.&nbsp;</p><p>Ranskalaiset geopolitiikan asiantuntijat arvioivat, että lyhyellä aikavälillä Venäjän ja Saudi-Arabian välit muuttuvat myrskyisistä suojasäisiksi. Keskipitkällä aikavälillä on odotettavissa sopu Syyrian ja Jemenin kaltaisissa&nbsp; sota-maista, sekä yhteistyön alkaminen öljyntuotannossa maailmanmarkkinoiden mitassa.&nbsp; Pitkällä aikavälillä maiden intressien samansuuntaisuus vain vahvistuu.</p><p>Siteeraan Sakari Lindeniä: &rdquo;<em>Venäjä on ilmoittanut olevansa valmis toimimaan välittäjänä Saudi-Arabian ja Iranin hyytävien suhteiden lämmittämisessä.&nbsp; Tähän liittyi myös saudi-kuninkaan valtiovierailu Venäjällä.&nbsp; Saudi-Arabia on huomannut jääneensä ansaan Jemenin sodan suhteen, koska ei pysty saattaman sitä loppuun.&nbsp; Lopputuloksena Saudi-Arabian ja Iranin välisistä sovintopyrkimyksistä voi odottaa kompromissia, jossa Saudi-Arabia lopettaa tukensa Syyrian hallintoa vastustaville äärimuslimeille ja Iran puolestaan rauhoitta tilanteen lopettamalla tukensa Jemenin huuthijoukoille, mistä tuloksena lienee Jemenin jakautuminen uudelleen Pohjois- ja Etelä-Jemenin valtioiksi.&rdquo;</em></p><p>Näillä siirroilla ja vakauttavilla löyhillä funtionaalisilla liittosuhteilla voidaan ainakin pyrkiä vakauttamaan Lähi-Idän ruutitynnyriä.&nbsp; -&nbsp;</p><p>Pelkkä vahva yrityskin on Nobelin arvoinen teko.&nbsp;</p><p>*</p><p><strong>Hylkiöiden ystävyys</strong></p><p><strong>Iran ja Turkki</strong> ovat allekirjoittaneet sopimusluonnoksen omien paikallisten valuuttojensa mukaisten kauppojen toteuttamiseksi.&nbsp; Nimet pantiin sopimusasiakirjaan Iranin keskuspankin (CBI) pääjohtajan <strong>Valiollah Seifin</strong> &nbsp;vierailun aikana Ankarassa viime viikolla.&nbsp; <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Valiollah_Seif"><u>https://en.wikipedia.org/wiki/Valiollah_Seif</u></a></p><p><em>&rdquo;Sopimuksen tarkoituksena on auttaa valmistamaan maaperää Iranin ja Turkin välisten keskinäisten taloudellisten suhteiden laajentamiseksi ja maiden välisen keskinäisen valuuttakaupan helpottamiseksi</em>&rdquo;, IRNA-uutistoimisto (Iran) kertoi.&nbsp; <a href="http://www.irna.ir/en/News/82690091"><u>http://www.irna.ir/en/News/82690091</u></a></p><p>Tähän tapaan lukuisat maat ympäri maailman tekevät bilateraalisia sopimuksiaan, samaan aikaan kun EU takkuaa liittovaltioistumisen narukeräänsä sotkeutuen yhä pahemmin pasmoihinsa.</p><p>Ilta-Sanomien Jouko Juonala kirjoitti viime torstaina 12.10.2017 suomalais-turkkilaisen toimittajan, Ayla Albayrakin &rdquo;terroristi-propagandan levittämisestä&rdquo; saaman tuomion johdosta:</p><p><em>&rdquo;(Turkin presidentti Recep] Erdogan kutsuu taisteluaan länttä vastaan Turkin &rdquo;toiseksi itsenäisyyssodaksi.&nbsp; Ensimmäinen sota käytiin vuosina 1919-1922 kun Kreikka, Britannia, Ranska ja Italia yrittivät pitää ottomaanien dynastian vallassa ja kukistaa tasavaltalaisen Mustafa Kemal Ataturkin.</em></p><p><em>Erdogan piti kuluneella viikolla kotimaiselle yleisölle kaksi puhetta, joissa hän hyökkäsi rajusti sekä EU:n että Yhdysvaltojen kimppuun.&nbsp; Viesti molemmissa puheissa oli sama: </em></p><p><em>Turkki ei tarvitse teitä.</em></p><p><em>EU:ta Erdogan arvosteli siitä (jälleen! vh) siitä, että Turkkia on roikotettu jo yli 50 vuotta odottamassa yhteisön jäsenyyttä, jota ei ole luvassa.&nbsp; Silti jäsenyysprosessia ei ole lopetettu.</em></p><p><em>Lopettakaa vaan ihan rauhassa, viesti Erdogan.</em></p><p><em>Presidentin kritiikki kohdistui myös siihen, ettei EU ole myöntänyt Turkin kansalaisille viisumivapautta vastineeksi pakolaissopimuksesta, jonka nojalla Turkki tukki turvapaikanhakijoiden virran Lähi-Idästä Euroopaan.</em></p><p>(Eniten presidentti Erdogania vituttaa EU:n likaisessa köydessä roikkuminen: se on oikeasti nöyryyttävää, vaikka me emme sitä huomaa, se vain menee ohi meiltä, me kun emme tunne edes liittolaistemme arvomaailmaa ja moraalikoodistoja.&nbsp; Emme halua. &ndash; VH]</p><p>&rdquo;<em>Yhdysvallat ja Turkin suhteet ovat lähes aallonpohjassa, huolimatta siitä että presidentti Donald Trump on kehunut Erdogania.&nbsp; Suurin kiistanaihe on Yhdysvalloissa asuva uskonoppinut Fethullah Gulen, jota Erdogan syyttää Turkin viimevuotisen vallankaappausyrityksen taustahahmoksi.&nbsp; Turkki vaatii Gulenin luovutusta mutta ei ole toistaiseksi esittänyt Yhdysvalloille luovutukseen vaadittavia konkreettisia todisteita rikoksista. </em></p><p><em>Erdogania suututtaa myös muun muassa Yhdysvaltain tuki Syyrian hallitusta vastaan taisteleville kurdijärjestöille, ja maila on erimielisyyksiä viisumipolitiikassa</em>.&rdquo;&nbsp; - Näin siis Jouko Juonala, I-S 12.10.2017.</p><p>Ja kuin kohtalon oikusta, Suomi on mitä syvimmällä tässä pelissä, onhan toimittaja Ayla Albayrak suomalainen, ja presidentti Niinistö on kirjoittanut kirjeen hänen asiassaan presidentti Erdoganille, ja ulkoministeri Soini on aktiivisesti koonnut painostusvoimaa EU:n ulkoministerikokouksessa.</p><p>Ei tarvitse olla ennustaja, arvatakseen Erdoganin seuraavat siirrot.&nbsp;</p><p>Hän osaa tämän pelin.&nbsp;</p><p>Mutta me olemme sinisilmäisiä ja uskomme, että pakolaispeli on pelattu loppuun.&nbsp; Mutta kun se ei ole vielä kunnolla edes alkanut!&nbsp;</p><p>Myös presidentti Putin haluaa pelata sitä, ja pelaakin, sitten kun on aika.&nbsp; Eli kun vastustaja on vaikeuksissa, heikoimmillaan, ja halukkaimmillaan ehtoihin melkein mihin vain, jotta happi alkaisi jälleen kulkea.</p><p>*</p><p><strong>Lännen katumus</strong></p><p>Eilen <strong>16.10.2017 Helsingin Sanomat</strong> kertoi näkyvästi:</p><p>Britannian <strong>ex-pääministeri Tony Blair</strong> on tullut katumapäälle:</p><p>&rdquo;<em>Hamasin eristäminen oli virhe</em>&rdquo;.&nbsp;</p><p>Lähi-Idän lukuisten laatansiirtymien joukkoon kuuluu se, että Palestiinan pääpuolueiden välirikko, joka on kestänyt kymmenen vuotta, on nähtävästi ohi ja osapuolet päässeet neuvonpidossaan niin pitkälle että ne tunnustavat toisensa sopimus- ja yhteistyökumppaneina.</p><p>Blairin arvio on selkeä:</p><p>&rdquo;<em>Ääri-islamilaisen Hamasin eristäminen ajoi järjestön Iranin syliin&rdquo;</em>.&nbsp;</p><p>Näin siis eristämistä ajanut Blair arvioi nyt.&nbsp;</p><p>10 vuotta myöhässä.&nbsp;</p><p>*</p><p><strong>Lännen militantti liberalismi</strong></p><p>Meille muille tuo karkea virhe oli selviö jo aikanaan.</p><p>Mutta mikä pahinta Länsi on jatkanut systemaattisesti näitä samoja virheitään ja jatkaa tänäänkin.</p><p>Erityisesti Lähi-Idässä pahimmin ovat virheisiin syyllistyneet kärkipelaajat, Yhdysvallat ja Britannia.</p><p>Nykyisin yhä Länsi ajaa Venäjää &ndash; ja Kiinaa, ulos yhteistyöstä läntisen yhteisön piiristä, kutomaan omia verkkojaan &ndash; joita ne taivaan tähden maanista hipovalla innolla tekevätkin &ndash; ja siten nopeutuu se meille Lännessä niin negatiivinen historiallinen kehitys, jossa kaikesta huolimatta meille suhteellisen siedettävä Yhdysvallat-keskinen maailmanjärjestys jyrätään, ja tilalle tulee huomattavasti vaikeampi peli, Kiina-keskisen maailmanjärjestyksen lievealueena.</p><p>Historiaa tehdään tänäänkin.&nbsp;</p><p>Järkevät valinnat vaativat kylmää silmää ja terävää järkeä, historiallisen kehityksen tajua.&nbsp;</p><p>Mutta virheet, ne maksavat paljon ja kiusaavat ihmisiä kauan.</p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Huomioita Euroopasta - ja valtioista jotka haistattavat pitkät Euroopalle

*

Lähi-Idässä on käynnissä vallan uusjako ja liittoutumien konstellaation uudelleentulkinta.  Alueen voimasuhteita muokkaa Iranin vaikutusvallan kasvu, Venäjään vallan palauttaminen ja – toisaalta Yhdysvaltojen vetäytyminen alueen valtakeskiöstä.  Euroopan Unionin takaovella kauan värjötellyt ja nyt lopullisesti Euroopalle ja sen ”arvoille” pitkät antanut Turkki kutoo uusia verkkojaan ja alueen todellinen mahtivalta ja nyörien vetelijä Saudi-Arabia vetää johtopäätöksiä tasapainoillakseen liikkuvien laattojen alueella.  Ja taustalla toimii kummisedän ominaisuudessa Kiina.  Sotilaallinen pikkujättiläinen Israel joutuu sekin tarkistamaan asemoitumistaan tässä pelissä.

*

Satuin olemaan Moskovassa samoihin aikoihin, kun Saudi-Arabian kuningas Salman teki ensimmäisen virallisen valtiovierailunsa koskaan Venäjälle 4.-6.10.2017.  Panin merkille miliisien määrän ja toimintavalmiuden.  Teatralnajalla, Karl Marxin patsaan aukiolla oli asemissa tiuhana asetelmana pikkubusseja, joissa istui lapsenkasvoisia nuoria miehiä, OMONin miehiä.  https://www.tripadvisor.fi/Attraction_Review-g298484-d9748773-Reviews-Teatralnaya_Square-Moscow_Central_Russia.html   Kummastelin avoimesti miten OMON-joukoissa on noin nuoria untuvikkoja, toki joukossa oli mahakkaita ja muutenkin varttuneempia miehiä.  Mutta runsaanpuoleisesti heitä oli, aiemmin mitä olin OMONeja nähnyt, he olivat paljon timmimpiä, oikeasti tiukasti harjoitettuja miehiä.  Mutta se oli selvä, että Venäjän johto ei halunnut mitään toispuolisia tapauksia arvokkaan vieraan kyläilyn aikana.  Viimeiset Omonit näin vieraan jo lähdettyä, eivätkä nämä näyttäneet aikovankaan purkaa valmiusasemiaan.

*

Kädenpuristus ohjusputkien yli

Laatat liikkuvat

Lähi-Idän shakkilaudan muutostilan korkein manifestaatio oli juuri tämä, Saudi-Arabian ja Venäjän selkeä lähestyminen, siihen tiivistyy paljon. 

Lähi-Idän poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen epävakaus on pitänyt sen keskeytyksettä otsikoissa, eikä palikoiden uudelleenjärjestäytyminen tuo tässä suhteessa muutosta.  Alueen geopoliittisen asetelman muutos ilmentää itseään laajemmin koko globaalin maailman voimasuhteiden ja konstellaatioiden logiikan muutosta.

Johtavin ilmiö tässä on voiman ja vastavoiman herkkä suhde, jossa pienetkin siirtymät, kunhan ne ovat riittävän pitkäkestoisia ja tietynsuuntaisia, muuttavat historian kulkua, sitä virtaa jossa luonnonlain mukaisesti voima ja siihen yhtyvä irrationaalinen sattumussuunta uurtavat ihmiskunnan tien menneisyyden aavikolta nykyhetken keitaan kautta jonnekin tulevaisuuden usvaisille vuorille.

Venäjän varaulkoministeri Mihail Bogdanov julisti näkyvästi:

Venäjä on valmis ja halukas välittämään Saudi-Arabian ja Iranin välisissä suhteissa”. 

”Yritimme lukuisia kertoja ja tarjosimme apuamme saadaksemme Iranin ja Saudi-Arabian istumaan neuvottelupöytään, mutta me emme voi määrätä itseämme välittäjäksi.  Mutta me olemme aina kertoneet kumppaneillemme sekä Saudi-Arabialle että Iranille että me olemme valmiita tarjoamaan osapuolille neuvottelupaikan ja ystävällisen kohtelun”. 

Putinin Venäjä vetää isoa nuottaa oman diplomatiansa ja taloudellis-poliittis-sotilaallisen poolinrakentelunsa parissa.  Kysyn jälleen: Mikä on Euroopan Unionin rooli? –

Muuta kuin sosottelijan, erottelijan ja nikottelijan rooli?

Hiilivetyjen alalla Venäjä ja Saudi-Arabia ovat parhaillaan muuttumassa ”objektiivisiksi liittolaisiksi”, niitä yhdistää suuri yhteinen intressi, öljy.  Mutta muutakin on: yli 1.000 saudi-arabialaista liikemiestä seurasi kuningas Salmania Moskovaan, jotain siitäkin puimurista jäi käteen.  Näkyvimpinä Venäläisen kemian laitoksen pystyttäminen Saudi-Arabiaan ja toisaalta Putinille varsin tarpeellinen Saudien kehitysrahaston sijoitus Venäjälle.  S-400 –hankintaa on tarpeetonta hypettää, se on pientä Trumpin kanssa taannoin tehdyn 110 mrd US $ hankinnan rinnalla, mutta: torjunta-aseman hankinta on ensimmäinen Ei-Nato –yhteensopiva sotilaslaitos jonka öljyruhtinaat hankkivat, ja sen symbolinen arvo vain on megaluokkaa!

Valtioiden johtajien tasolla yhteyden merkitys on huomattava: kuningas (de facto kruununperijä) Salman istuu näillä näkymin (vaikka keppiin Moskovassa näkyvästi nojasikin) vähintään yhtä kauan kruunupäänä kuin piakkoin neljännelle kaudelleen valittava presidentti Putin.  Kun tähän liitetään 2015 ilmoitettu ja nyt Moskovassa vahvistettu Saudi-Arabian 10 mrd $ investointi Venäjälle, on nähtävä, että ”siemen pantu ja pysyy”, vanhaa sanontaa lainataksemme ”tämä voi olla alku hyvälle ystävyydelle”.  Pikantin sävyn tähän öljypohjaiseen veljeilyyn tuo Huuskan toistuvasti kuvailema Saudien ”Vision 2010”, joka tähtää öljynjälkeiseen energiantuotantoon ja käyttöön: jotain tällaistakin linkkiä nimenomaan Venäjä tarvitsee, sehän ei oikein ole päässyt mukaan Kiinan aurinko-tuuli –hankkeisiin.

Läntisten arvioiden mukaan siirtyminen tämän hetken lähentymisaskelista venäläis-saudi-arabialaiseen kumppanuuteen ja myöhempään liittoutumaan, edellyttää monia edullisia kumpaakin osapuolta hyödyttäviä toimia, joita ei välttämättä tällä hetkellä ole nähtävissä.  Nopein tapa saada vauhtia myllyyn olisi Iranin ja Yhdysvaltain lähentyminen, jollaista ei totisesti ole agendalla nyt eikä vielä huomennakaan.

*

Luuserit

Jos ja kun Isisin julkinen valta-asema Raqqassa ja muualla nyrjähtää ja siitä tulee enemmän virtuaalinen ja psykologinen armeija, todellisen tultasyöksevän ja näkyvästi marssivan armeijan sijaan, ilmentää se näkyvästi niitä muutoksia, mitä Lähi-Idässä nyt tapahtuu. 

Trump on pelannut Yhdysvallat niin pahasti ulos Läntisen yhteisön häiriköksi, ja ei-Läntisen maailman kannalta paitsioon, että sille voi ennustaa vain takaiskuja ja vetäytyvää sivuuttamista täältä Sacramentoon.

Mies on ollut 9 kk presidenttinä, ja jo niskanappiaan myöten Aasian kurassa:  https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/232871-pohjois-korea-uhkasi-ydinsodalla-ville-sinkkonen-ylella-jo-kirurginen-isku-johtaisi?ref=suosituimmat

*

Nousijat

Jos Isis ja Yhdysvallat ovat Lähi-Idän pahimmat häviäjät, ketkä sitten voittavat?

Lähi-Idän paikallisista voimista vahvimmin nousua tekee Iran eli Persia.  Se on jo aloittanut pitkän marssin kohden voimavarojensa ja menneisyytensä edellyttämää alueellista voimakeskusta, suuvalta-asemaa.

Vieraspelaajista kaksi Lännen hyljeksimää mahtia, Venäjä ja Kiina, jatkavat vääjäämätöntä vallanottoaan, myös Lähi-Idässä.  On tavallaan luonnollista, että kun Yhdysvallat madaltaa profiiliaan ja ei ole kaiken kaikkiaan läheskään niin kiinnostava partneri, kuin joskus, niin sen tilalle ujuttautuu Venäjä.  Suurvaltapoliittisesti tämä on loogista, yhden vallan vetäytyessä tai muutoin menettäessä statustaan, toinen nousee.

Venäjän vaikean sisäisen tilanteen, eltaantuneen talouden ja kurjistuvan kansakunnan, huomioiden on vain jotenkin paradoksaalista tällainen ulkoisen statuksen ja habituksen kohotus.  Näin se vain toimii.  Venäjällä on kisailijanaan Kiina, joka vetää omaa linjaansa, jossa ilmenee kiinalainen kärsivällisyys ja pitkä katse.  Kiina ei nuku, se toimii, mutta se lähtee alhaalta ja kasvattaa pääomaa monin keinoin. 

Viimeisen vuosikymmenen aikana Kiina on toiminut kotimarkkinoilla ja Afrikassa ja Etelä-Amerikassa.  Luonnollinen valinta; näissä A-kohteissa vastus on ollut heikoin, ja saavutettavissa eniten.  Kiina on luonut perustan, kohta se alkaa niittää noilla vainioilla. 

Lähi-Itä on selvästi sen seuraava plantaasi, jonne se suuntaa katseensa.  Joitakin saattaa yllättää, että Kiinan toinen, ei kuitenkaan sekundaarinen, kohdemaa on – Venäjä. 

Kiina tuntee läntisen naapurinsa, tietää sen heikkouden, ja on siksi läsnä, kasvavasti. 

Kiinan kommunistinen puolue toteuttaa meille länsimaisille porvareille täysin käsittämätöntä politiikkaa, jossa se syleilee vihollista ja viljelee sen peltoja ja rakentaa sinne siltoja.  Mutta Kiinan johto on syvällisesti sivistynyttä, älykästä porukkaa, ja heidän pitkä katseensa näkee kauas.  Kiinassa ei kai yksikään nykyisistä Läntisten valtojen johtajista pärjäisi, korkeintaan siivoaisi toaletteja.

*

Saudi-Arabia ostaa rautaa, sotilaallisesti taivutettua rautaa, ja paljon.

Saudi-Arabia tietää, että se istuu kultamunan päällä.  Mustan öljyn päällä.

Vaikka miten maailma kohkaa, sähköautoista ja tuulimyllyistä ja aurinkopaneeleista, S-A tietää, että öljy se on, joka valtion tiellä pitää, kirjaimellisesti.  Suomessa on tänään rekeisteröitynä Trafin mukaan 1.189 sähköautoa.  Laskekaa siitä.  Mutta S-A osaa myös laskea tulevaisuuteen, olen kirjoittanut siitä, jos kiinnostaa, lue.

*

Saudi-Arabia

Saudi-Arabia on mahdollisesti siirtymässä öljykaupassaan dollarista renminbi-pohjaiseen kauppaan

Kirjoitin aiheesta jo n. 3 vuotta sitten; http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/185030-kiina-marssittaa-yuanin-dollarin-rinnalle-vaihtovaluutaksi

David B. Coldman sanoi 11.10.2017: ”Kun kuningas Salman meni Moskovaan ja osti venäläisen S-400 –ilmapuolustusjärjestelmän, kaikenlaiset asiat ovat mahdollisia. …Kiinalla on nyt vipuvoimaa saada Saudit hyväksymään RMB-maksuvaluutaksi öljystä.  Tämä olisi jättimäinen askel kohti RMB:n kansainvälistymistä.  Vuosi sitten olisin hylännyt tämän tieteiskirjallisuutena.  Nyt se ei ehkä enää ole niin paljon sitä”.

Kiina on maailman suurin öljyntuoja, sen odotetaan käynnistävän raakaöljyn futuurisopimusten kauppaa.  Maailman suurimman talouden, Itä-Aasian suurmahtitalouden, puitteissa fuureista voisi tulla tärkein raakaöljyn vertailuarvio. 

Nyt raakaöljy hinnoitellaan Lännessä ja US Dollareissa. 

Kiinan avulla öljynviejät, kuten Venäjä – ja Iran, nuo kirotut, voivat kiertää Yhdysvaltain pakotteita.  –

Muutenkin absurdit pakotteet ja Lännen omahyväisyys suorastaan ajavat maailman muut suurmahdit keskinäisiä etujansa toteuttaessaan samalle Lännen virittämälle karjakujalle, jonka päässä odottaa Kiina-keskeinen Maailmanjärjestys

Yhdysvallat ja sen uskollinen talousvasalli, Euroopan Unioni, sokeudessaan toteuttaa tätä Lännelle itselleen äärimmäisen turmiollista karjanajopolitiikkaa. 

Länsi sortuu itse kaivamaansa kuoppaan.

Tämä (kaikki mainittu) saattaa tapahtua nopeasti ja yksittäisenä siirtona, mutta se voidaan leipoa osaksi paljon laajempaa Kiinan nousuun liittyvää leipomusta, jossa on paljon muuttujia ja osanottajia.

*

Big New Deal

Sellainen iso siirtymä olisi verrattavissa talousmaantieteelliseen maanvyöryyn tai ainakin tsunamiin.  Tsunamiin, jossa New York ja Washington kastelisivat varpaansa ja – housunsa.  Olen kirjoittanut tästä jo vuosia sitten.

Länsi ei mitenkään näytä noteeraavan Kiinan ja Venäjän ja eräiden muiden niitä ajokoiran tavoin uskollisesti peesaavien, suurtenkin, talousmahtien suunnitelmia ja ilmiselviä aikeita.

Länsi on todella sokea. 

Vilkassilmäisten nousutalouksien (joihin tässä yhteydessä on pakko lukea myös Venäjä, joka on nyt tiukasti Kiina-hissin kyyissä, vh) tarkkanäköisyyden ja ahnaan uuttaluovuuden rinnalla USA näyttää hippi-vanhempiensa kokalastille eksyneeltä kakaralta, ihan pölyissä, - ja Eurooppa, no se nyt on sellainen kypsymätön teini, joka ei tiedä mitä tekisi ja juoksee harhojensa perässä.

Kiina nostaa Renminbin maailman varantovaluutaksi ja blobaalin kaupankäynnin välineeksi.  Odotan vain sitä aamua, jolloin Kiina tekee seuraavan siirron. 

On helppo arvata, että yksi niistä (siirroista) on Kiinan sotilastukikohtien tihenevän verkon rakentaminen maailmalle, kaikkiin maanosiin, kaikille merille ja tärkeisiin talouskohteisiin, lähelle pankkeja ja kasinoita.

Kiinalainen sotilas asuu parrasvaloihin.  Soon.

Olennainen kysymys ei ole: Tapahtuuko tämä.

Se tapahtuu.  Väistämättä.  Se on tähtiin ja Kalaharin hiekkaan kirjoitettu ja se näkyy Kuussa asti.

Mutta olennaista ei olekaan kysyä, lyökö kello, sillä kellohan lyö.  Mutta meidän tulee kysyä, milloin kello lyö.  Sen, kenelle (keille) kello lyö on selvä.

Ja kaikkein korkein kysymys on: minkälaisen prosessin kautta tämä kaikki etenee ja tapahtuu?

Vuotaako paljon verta ja kyyneliä, vai pelkkiä kyyneliä. 

Mutta varma on, että vuotaa ja paljon.

Maailma ei ole luomisestaan lähtien kokenut eikä nähnyt moista myllerystä, kun valtikka siirtyy lopullisesti Länneltä Itään, kauas Itään.

Idän suurvalta Japani joutuu jossain vaiheessa arpomaan, haluaako se olla osa Itää vai Länttä.

*

Lännen alennustila

Saudi-Arabian on yhtä vaikea lukea liittolaisensa Yhdysvaltain tulevia tekoja, kuin on Turkin vaikea lukea, ja Israelin. 

Yhdysvallat on tehnyt itsensä lukutaidottomaksi, tänään kukaan ei tiedä mitä USA tahtoo ja tekee.  Ei edes sitä, ryhtyykö se hulluun sotaan Pohjois-Korean kanssa.  Tuota sotaa kun ei kerta kaikkiaan voi käydä salaa tai päiväsotana tai jonain videosotana Kiinan ja Yhdysvaltain ja muun sähköllä yhdistetyn Maailman kotipihalla.  Sitten palaa paljon palavaa ainetta, koteja, autoja, öljyä, ruutia, rautaa.

Eräs fb-kaverini kirjoitti torstaina Lähi-Idän muutoksesta, ja Yhdysvaltain putoamisesta kelkasta siellä:¨

”Saudi-Arabia pyrkii muutokseen huomattuaan tasapainottamaan vuosikymmeniä kestänyttä erityissuhdettaan Yhdysvaltoihin (ja erityissuhteen nyt höltyessä) lähestymällä Venäjää ja Kiinaa ja pyrkimällä niiden avulla rajoittamaan Iranin vaikutusvallan kasvua alueella”. 

Juuri näin:

Kun globaalisti yksi suurvalta tussaantuu alueella, joku tai jotkut muut nousevat (USA>Venäjä+Kiina).

Kun joku alueellinen valta alkaa nousta (Iran) niin nyt vahvassa asemassa oleva (Saudi-Arabia) alkaa linkittyä ja ryhmittyä puolustamaan asemiaan. 

Kun Saudi-Arabia on jo nähnyt, ettei se voi enää tukeutua Yhdysvaltoihin, sen täytyy hakea kumppanuuksia muulta suunnalta, siksi Venäjä ja Kiina.

*

Saudi-Arabia hankki jo venäläisiltä S-400 –ilmatorjuntakalustoa.  Tämä olisi ollut muutama vuosi siten ennenkuulumaton uutinen, mahdoton. 

Ranskalaiset geopolitiikan asiantuntijat arvioivat, että lyhyellä aikavälillä Venäjän ja Saudi-Arabian välit muuttuvat myrskyisistä suojasäisiksi. Keskipitkällä aikavälillä on odotettavissa sopu Syyrian ja Jemenin kaltaisissa  sota-maista, sekä yhteistyön alkaminen öljyntuotannossa maailmanmarkkinoiden mitassa.  Pitkällä aikavälillä maiden intressien samansuuntaisuus vain vahvistuu.

Siteeraan Sakari Lindeniä: ”Venäjä on ilmoittanut olevansa valmis toimimaan välittäjänä Saudi-Arabian ja Iranin hyytävien suhteiden lämmittämisessä.  Tähän liittyi myös saudi-kuninkaan valtiovierailu Venäjällä.  Saudi-Arabia on huomannut jääneensä ansaan Jemenin sodan suhteen, koska ei pysty saattaman sitä loppuun.  Lopputuloksena Saudi-Arabian ja Iranin välisistä sovintopyrkimyksistä voi odottaa kompromissia, jossa Saudi-Arabia lopettaa tukensa Syyrian hallintoa vastustaville äärimuslimeille ja Iran puolestaan rauhoitta tilanteen lopettamalla tukensa Jemenin huuthijoukoille, mistä tuloksena lienee Jemenin jakautuminen uudelleen Pohjois- ja Etelä-Jemenin valtioiksi.”

Näillä siirroilla ja vakauttavilla löyhillä funtionaalisilla liittosuhteilla voidaan ainakin pyrkiä vakauttamaan Lähi-Idän ruutitynnyriä.  - 

Pelkkä vahva yrityskin on Nobelin arvoinen teko. 

*

Hylkiöiden ystävyys

Iran ja Turkki ovat allekirjoittaneet sopimusluonnoksen omien paikallisten valuuttojensa mukaisten kauppojen toteuttamiseksi.  Nimet pantiin sopimusasiakirjaan Iranin keskuspankin (CBI) pääjohtajan Valiollah Seifin  vierailun aikana Ankarassa viime viikolla.  https://en.wikipedia.org/wiki/Valiollah_Seif

”Sopimuksen tarkoituksena on auttaa valmistamaan maaperää Iranin ja Turkin välisten keskinäisten taloudellisten suhteiden laajentamiseksi ja maiden välisen keskinäisen valuuttakaupan helpottamiseksi”, IRNA-uutistoimisto (Iran) kertoi.  http://www.irna.ir/en/News/82690091

Tähän tapaan lukuisat maat ympäri maailman tekevät bilateraalisia sopimuksiaan, samaan aikaan kun EU takkuaa liittovaltioistumisen narukeräänsä sotkeutuen yhä pahemmin pasmoihinsa.

Ilta-Sanomien Jouko Juonala kirjoitti viime torstaina 12.10.2017 suomalais-turkkilaisen toimittajan, Ayla Albayrakin ”terroristi-propagandan levittämisestä” saaman tuomion johdosta:

”(Turkin presidentti Recep] Erdogan kutsuu taisteluaan länttä vastaan Turkin ”toiseksi itsenäisyyssodaksi.  Ensimmäinen sota käytiin vuosina 1919-1922 kun Kreikka, Britannia, Ranska ja Italia yrittivät pitää ottomaanien dynastian vallassa ja kukistaa tasavaltalaisen Mustafa Kemal Ataturkin.

Erdogan piti kuluneella viikolla kotimaiselle yleisölle kaksi puhetta, joissa hän hyökkäsi rajusti sekä EU:n että Yhdysvaltojen kimppuun.  Viesti molemmissa puheissa oli sama:

Turkki ei tarvitse teitä.

EU:ta Erdogan arvosteli siitä (jälleen! vh) siitä, että Turkkia on roikotettu jo yli 50 vuotta odottamassa yhteisön jäsenyyttä, jota ei ole luvassa.  Silti jäsenyysprosessia ei ole lopetettu.

Lopettakaa vaan ihan rauhassa, viesti Erdogan.

Presidentin kritiikki kohdistui myös siihen, ettei EU ole myöntänyt Turkin kansalaisille viisumivapautta vastineeksi pakolaissopimuksesta, jonka nojalla Turkki tukki turvapaikanhakijoiden virran Lähi-Idästä Euroopaan.

(Eniten presidentti Erdogania vituttaa EU:n likaisessa köydessä roikkuminen: se on oikeasti nöyryyttävää, vaikka me emme sitä huomaa, se vain menee ohi meiltä, me kun emme tunne edes liittolaistemme arvomaailmaa ja moraalikoodistoja.  Emme halua. – VH]

Yhdysvallat ja Turkin suhteet ovat lähes aallonpohjassa, huolimatta siitä että presidentti Donald Trump on kehunut Erdogania.  Suurin kiistanaihe on Yhdysvalloissa asuva uskonoppinut Fethullah Gulen, jota Erdogan syyttää Turkin viimevuotisen vallankaappausyrityksen taustahahmoksi.  Turkki vaatii Gulenin luovutusta mutta ei ole toistaiseksi esittänyt Yhdysvalloille luovutukseen vaadittavia konkreettisia todisteita rikoksista.

Erdogania suututtaa myös muun muassa Yhdysvaltain tuki Syyrian hallitusta vastaan taisteleville kurdijärjestöille, ja maila on erimielisyyksiä viisumipolitiikassa.”  - Näin siis Jouko Juonala, I-S 12.10.2017.

Ja kuin kohtalon oikusta, Suomi on mitä syvimmällä tässä pelissä, onhan toimittaja Ayla Albayrak suomalainen, ja presidentti Niinistö on kirjoittanut kirjeen hänen asiassaan presidentti Erdoganille, ja ulkoministeri Soini on aktiivisesti koonnut painostusvoimaa EU:n ulkoministerikokouksessa.

Ei tarvitse olla ennustaja, arvatakseen Erdoganin seuraavat siirrot. 

Hän osaa tämän pelin. 

Mutta me olemme sinisilmäisiä ja uskomme, että pakolaispeli on pelattu loppuun.  Mutta kun se ei ole vielä kunnolla edes alkanut! 

Myös presidentti Putin haluaa pelata sitä, ja pelaakin, sitten kun on aika.  Eli kun vastustaja on vaikeuksissa, heikoimmillaan, ja halukkaimmillaan ehtoihin melkein mihin vain, jotta happi alkaisi jälleen kulkea.

*

Lännen katumus

Eilen 16.10.2017 Helsingin Sanomat kertoi näkyvästi:

Britannian ex-pääministeri Tony Blair on tullut katumapäälle:

Hamasin eristäminen oli virhe”. 

Lähi-Idän lukuisten laatansiirtymien joukkoon kuuluu se, että Palestiinan pääpuolueiden välirikko, joka on kestänyt kymmenen vuotta, on nähtävästi ohi ja osapuolet päässeet neuvonpidossaan niin pitkälle että ne tunnustavat toisensa sopimus- ja yhteistyökumppaneina.

Blairin arvio on selkeä:

Ääri-islamilaisen Hamasin eristäminen ajoi järjestön Iranin syliin”

Näin siis eristämistä ajanut Blair arvioi nyt. 

10 vuotta myöhässä. 

*

Lännen militantti liberalismi

Meille muille tuo karkea virhe oli selviö jo aikanaan.

Mutta mikä pahinta Länsi on jatkanut systemaattisesti näitä samoja virheitään ja jatkaa tänäänkin.

Erityisesti Lähi-Idässä pahimmin ovat virheisiin syyllistyneet kärkipelaajat, Yhdysvallat ja Britannia.

Nykyisin yhä Länsi ajaa Venäjää – ja Kiinaa, ulos yhteistyöstä läntisen yhteisön piiristä, kutomaan omia verkkojaan – joita ne taivaan tähden maanista hipovalla innolla tekevätkin – ja siten nopeutuu se meille Lännessä niin negatiivinen historiallinen kehitys, jossa kaikesta huolimatta meille suhteellisen siedettävä Yhdysvallat-keskinen maailmanjärjestys jyrätään, ja tilalle tulee huomattavasti vaikeampi peli, Kiina-keskisen maailmanjärjestyksen lievealueena.

Historiaa tehdään tänäänkin. 

Järkevät valinnat vaativat kylmää silmää ja terävää järkeä, historiallisen kehityksen tajua. 

Mutta virheet, ne maksavat paljon ja kiusaavat ihmisiä kauan.

*

]]>
5 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244574-huomioita-euroopasta-ja-valtioista-jotka-haistattavat-pitkat-euroopalle#comments Euroopan unioni Kiina-keskeinen maailmanjärjestys Lähi-itä Saudi-Arabia Venäjä Tue, 17 Oct 2017 09:06:00 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244574-huomioita-euroopasta-ja-valtioista-jotka-haistattavat-pitkat-euroopalle
Eiköhän lopeteta tämä pelleily jo. http://mikisileoni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244211-eikohan-lopeteta-tama-pelleily-jo <p>Niinhän siinä sitten kävi että tämä(kin) irakilaisperhe sai kaikkien käänteiden jälkeen jäädä Suomeen siitä huolimatta että perheenkokoajan tarina oli alusta lähtien täyttä soopaa.Perheen isä Huner Ali Muhammed oli siis tullut Suomeen aiemmin turvapaikanhakijana ja kuten asiassa yleensä käy, oli saanut myös myönteisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa vuonna 2009 koska oli joutunut oman kertomuksensa mukaan ISISin vainoamaksi kotikaupungissaan vaikka todellisuudessa ISIS oli vallannut vain hetkellisesti kurdikaupungin vuonna 2015. Huner Ali Muhammed palasi vain muutaman vuoden päästä takaisin Irakiin saatuaan myönteisen mennäkseen siellä naimisiin nykyisen vaimonsa kanssa. Aiemmin henkilökohtaista vainoa kotimaassaan kokenut Huner pystyi tekemään näin oman kertomuksensa mukaan koska paluu ei ollut tapahtunut siihen kaupunkiin jossa häntä oli aiemmin vainottu*.</p><p>Ei tässä tarvitse olla mikään ruudinkeksijä ymmärtääkseen että turvapaikkajärjestelmäämme käytetään jatkuvasti järjestelmällisesti hyväkseen. On naurettava ajatus että yli 37 miljoonan asukkaan Irakista Hunerin kaltaiset henkilöt eivät löydä turvallista paikkaa henkilökohtaisen vainon vuoksi siitä huolimatta että alueet ovat osin jakautuneet shiiojen, sunnien ja kurdien alueisiin. Turvapaikkajärjestelmä palkitsee jatkuvasti näitä Hunereita vuodesta toiseen positiivisilla päätöksillä, sillä epäselvissä tapauksissakin päätös tehdään aina hakijan hyödyksi. Ihan vaan varmuuden vuoksi ettei kukaan joudu väärin perustein hylätyksi. Huner nyt siis käytti järjestelmämme aukkoja ja päätöksentekijöiden hyvänuskoisuutta alusta lähtien hyödyksensä ja miksei käyttäisikään ,sillä hullu ei ole se joka pyytää vaan se joka antaa.</p><p>On käsittämätöntä kuinka nämä tarinat uppoavat vuodesta toiseen vain sen vuoksi että joku asia on &quot;mahdollisesti&quot; totta. Vuodesta toiseen Suomeen saapuu useita tuhansia ihmisiä joiden tarinat &quot;mahdollisesti&quot; pitävät paikkansa. He kulkevat useiden turvallisten maiden läpi tuhansien kilometrien päästä johonkin suomalaiseen kaupunkiin turvaan vaikka Hunerin tavoin turvallinen kaupunki löytyisi paljon lähempää omasta kotimaasta. Järjestelmämme hyväksikäytettävien aukkojen suomien mahdollisuuksien kautta kukaan ei tiedä kuinka moni täältä turvapaikan saanut on todellisuudessa sellaisessa tilanteessa että hän on aidosti Geneven pakolaissopimuksen hengen mukaisessa avun tarpeessa. Asiaa voi vain arvuutella. Somaleista arviolta 87%* on syynä maasta lähtöön elintasoon liittyvät syyt. Kuitenkin lähes puolet somaleista saa turvapaikan suomesta. Jopa läpimädän EU:n edustajat ovat joutuneet myöntämään että suurin osa Eurooppaan tulevista on todellisuudessa elintasoaan nostamaan pyrkivää väestöä **.</p><p>Miksi siis Huner ja vastaavat saavat jäädä vaikka jälkikäteen on selvinnyt että turvallinen paluu Irakiin oli madollista? Siksi että suomessa turvapaikkapäätöksessä ei ole perumisen mahdollisuutta. Positiivinen turvapaikkapäätös on peruuttamaton joka oikeuttaa automaattisesti pysyvään oleskelulupaan sekä nopeutettuun kansallisuuden myöntämiseen***. Koko turvapaikkaoikeusjärjestelmä on naurettavan yksinkertainen kiertää ja käyttää hyödyksi mikäli pokkaa ja röyhkeyttä riittää. Sepustat vain mahdollisimman yhtenäisen tarinan henkilökohtaisesta vainosta ja jos ensimmäinen kerta menee reisille, aina voit kertoa tarinan uudelleen vaikka neljä kertaa ja joka epäonnistuneen kerran jälkeen laitat uuden hakemuksen menemään niin kuin Hassan on tehnyt jo neljä kertaa ****. Mitään rajoituksia hakemusten määrällä ei ole ja jossain vaiheessa voitkin sitten laittaa oleskeluluvan vireille kunhan työpaikka on löytynyt ja mahdollisesti puoliso ja jälkikasvua syntynyt suomeen jonka perusteella saat aivan varmasti lopulta oleskeluluvan.</p><p>Nykytilanteessa voisimme purkaa Schengen sopimuksen mutta se ei vaikuta siihen jatkuuko tulijoiden virta Suomeen. Jokainen rajalle tultuaan voi pyytää maastamme turvapaikkaa. Voisimme kiristää turvapaikkaoikeuden saamisperusteita mutta se ei estäisi sitä että maahamme jää vuosiksi järjestelmäämme hyväksikäyttäviä yksilöitä jotka nykyisellä käytännöllä lopulta palkitaan oleskeluluvalla ja lopulta kansalaisuudella. Voisimme heikentää vetovoimatekijöitä kuten perheenyhdistämisoikeuden kustannusten poistamisen valtion varoin mutta tämäkin olisi vain isossa kuvassa hidaste eikä suinkaan este. Näen ainoana ratkaisuna turvapaikanhakuprosessiin liittyvien kansainvälisten sopimusten kuten Geneven pakolaissopimuksen, Dublin I,II ja III direktiivien purkamiset ja näihin liittyvien kotimaisen lainsäädännön uudelleen muokkaamisen ajankohtaisempaan muotoon. Vain näillä toimilla tällä saataisiin kaikki ns. porsaanreiät joita härskisti hyväksikäytetään yhdellä kertaa tukittua. Geneven pakolaissopimus on aikansa elänyt, se on epäoikeudenmukainen todellisille avun tarvitsijoille ja se tehtiin täysin erillaisessa maailmassa, eikä sen tarkoitus koskaan ollut edesauttaa elintasoerojen tasapäistämistä eri kansojen suhteen jollaiseksi se on muodostunut. Geneven pakolaissopimusta ei ole myöskään ratifioitu läheskään kaikissa maissa. Tällä hetkellä maailmassa on 51 maata jotka eivät ole tehneet näin.</p><p>Suomea sitovat pakolaissopimukset YK:n ja EU:n direktiivit ovat myös helposti purettavissa. Tämä onnistuu eduskunnan tiedoksiannolla jonka jälkeen pääministeri ilmoittaa asiasta YK:n pääsihteerille sekä euroopan komission puheenjohtajalle. EU:n direktiiveistä irtautumisen voimme aloittaa saman tien kun Euroopan unionia on asiasta tiedotettu virallisesti. YK:n pakolaissopimuksen purkaminen astuu kokonaisuudessaan voimaan vuoden päästä ilmoituksesta, joka toimitetaan siis YK:n pääsihteerille. Julistamalla poikkeustila käyttöön välittömästi voimme myös aloittaa rajatarkastukset, sekä kansallisen turvallisuuden vuoksi lopettaa turvapaikkahakemusten vastaanottamisen. Turvapaikanhakusopimuksiin liittyvien kotimaisten lakien, kuten vastaanottolain muutokset tai poistamiset uutta tilannetta vastaaviksi ovat eduskunnan säädettävissä. Toki maailmassa on ihan aidosti alkuperäisen Geneven pakolaissopimuksen tarkoittamia pakolaisia, joille on suotava tarvittaessa väliaikainen turvapaikkaoikeus. Mikään pykälä ei kuitenkaan vaadi antamaan heille pysyvää oleskeluoikeutta tai kansalaisuutta.</p><p>Vaikka astuisimmekin näiden sopimusten ulkopuolelle niiden epäoikeudenmukaisuuden ja väärinkäytöksen vuoksi voisimme tarjota vuosittain turvapaikkaa niille joille siihen oikeasti on tarvetta. Esimerkiksi ulkomailta anottava &quot;vihreä kortti&quot;, joka olisi vuosittain uusittava ja perustuisi tiukkaan määrälliseen säätelyyn sekä uskottavaan vainon kohteeksi joutumista voisi olla yksi ratkaisu tähän. Näiden määrä ei kuitenkaan saisi vuosittain olla mikään nykyisen kiintiöpakolaismäärän kaltainen vaan maksimissaan sata kappaletta vuodessa ja jonon alkupäähän on sijoitettava ne henkilöt, jotka tulevat kokemuspohjaisesti sellaisilta alueilta joista kotoutuminen on onnistunut parhaiten. Näin ollen kontrolli maahan tulijoiden suhteen pysyy omissa käsissämme niin kuin sen olisi kokoajan pitänytkin olla.</p><p>*https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005399910.html **https://www.nationaleconomicseditorial.com/&hellip;/eu-migrants-n&hellip;/ ***http://www.migri.fi/&hellip;/kansalaisuude&hellip;/edellytykset/asumisaika ****http://uutismaailma.com/turvapaikanhakijat-lahtee-ruotsiin&hellip;/</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Niinhän siinä sitten kävi että tämä(kin) irakilaisperhe sai kaikkien käänteiden jälkeen jäädä Suomeen siitä huolimatta että perheenkokoajan tarina oli alusta lähtien täyttä soopaa.Perheen isä Huner Ali Muhammed oli siis tullut Suomeen aiemmin turvapaikanhakijana ja kuten asiassa yleensä käy, oli saanut myös myönteisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa vuonna 2009 koska oli joutunut oman kertomuksensa mukaan ISISin vainoamaksi kotikaupungissaan vaikka todellisuudessa ISIS oli vallannut vain hetkellisesti kurdikaupungin vuonna 2015. Huner Ali Muhammed palasi vain muutaman vuoden päästä takaisin Irakiin saatuaan myönteisen mennäkseen siellä naimisiin nykyisen vaimonsa kanssa. Aiemmin henkilökohtaista vainoa kotimaassaan kokenut Huner pystyi tekemään näin oman kertomuksensa mukaan koska paluu ei ollut tapahtunut siihen kaupunkiin jossa häntä oli aiemmin vainottu*.

Ei tässä tarvitse olla mikään ruudinkeksijä ymmärtääkseen että turvapaikkajärjestelmäämme käytetään jatkuvasti järjestelmällisesti hyväkseen. On naurettava ajatus että yli 37 miljoonan asukkaan Irakista Hunerin kaltaiset henkilöt eivät löydä turvallista paikkaa henkilökohtaisen vainon vuoksi siitä huolimatta että alueet ovat osin jakautuneet shiiojen, sunnien ja kurdien alueisiin. Turvapaikkajärjestelmä palkitsee jatkuvasti näitä Hunereita vuodesta toiseen positiivisilla päätöksillä, sillä epäselvissä tapauksissakin päätös tehdään aina hakijan hyödyksi. Ihan vaan varmuuden vuoksi ettei kukaan joudu väärin perustein hylätyksi. Huner nyt siis käytti järjestelmämme aukkoja ja päätöksentekijöiden hyvänuskoisuutta alusta lähtien hyödyksensä ja miksei käyttäisikään ,sillä hullu ei ole se joka pyytää vaan se joka antaa.

On käsittämätöntä kuinka nämä tarinat uppoavat vuodesta toiseen vain sen vuoksi että joku asia on "mahdollisesti" totta. Vuodesta toiseen Suomeen saapuu useita tuhansia ihmisiä joiden tarinat "mahdollisesti" pitävät paikkansa. He kulkevat useiden turvallisten maiden läpi tuhansien kilometrien päästä johonkin suomalaiseen kaupunkiin turvaan vaikka Hunerin tavoin turvallinen kaupunki löytyisi paljon lähempää omasta kotimaasta. Järjestelmämme hyväksikäytettävien aukkojen suomien mahdollisuuksien kautta kukaan ei tiedä kuinka moni täältä turvapaikan saanut on todellisuudessa sellaisessa tilanteessa että hän on aidosti Geneven pakolaissopimuksen hengen mukaisessa avun tarpeessa. Asiaa voi vain arvuutella. Somaleista arviolta 87%* on syynä maasta lähtöön elintasoon liittyvät syyt. Kuitenkin lähes puolet somaleista saa turvapaikan suomesta. Jopa läpimädän EU:n edustajat ovat joutuneet myöntämään että suurin osa Eurooppaan tulevista on todellisuudessa elintasoaan nostamaan pyrkivää väestöä **.

Miksi siis Huner ja vastaavat saavat jäädä vaikka jälkikäteen on selvinnyt että turvallinen paluu Irakiin oli madollista? Siksi että suomessa turvapaikkapäätöksessä ei ole perumisen mahdollisuutta. Positiivinen turvapaikkapäätös on peruuttamaton joka oikeuttaa automaattisesti pysyvään oleskelulupaan sekä nopeutettuun kansallisuuden myöntämiseen***. Koko turvapaikkaoikeusjärjestelmä on naurettavan yksinkertainen kiertää ja käyttää hyödyksi mikäli pokkaa ja röyhkeyttä riittää. Sepustat vain mahdollisimman yhtenäisen tarinan henkilökohtaisesta vainosta ja jos ensimmäinen kerta menee reisille, aina voit kertoa tarinan uudelleen vaikka neljä kertaa ja joka epäonnistuneen kerran jälkeen laitat uuden hakemuksen menemään niin kuin Hassan on tehnyt jo neljä kertaa ****. Mitään rajoituksia hakemusten määrällä ei ole ja jossain vaiheessa voitkin sitten laittaa oleskeluluvan vireille kunhan työpaikka on löytynyt ja mahdollisesti puoliso ja jälkikasvua syntynyt suomeen jonka perusteella saat aivan varmasti lopulta oleskeluluvan.

Nykytilanteessa voisimme purkaa Schengen sopimuksen mutta se ei vaikuta siihen jatkuuko tulijoiden virta Suomeen. Jokainen rajalle tultuaan voi pyytää maastamme turvapaikkaa. Voisimme kiristää turvapaikkaoikeuden saamisperusteita mutta se ei estäisi sitä että maahamme jää vuosiksi järjestelmäämme hyväksikäyttäviä yksilöitä jotka nykyisellä käytännöllä lopulta palkitaan oleskeluluvalla ja lopulta kansalaisuudella. Voisimme heikentää vetovoimatekijöitä kuten perheenyhdistämisoikeuden kustannusten poistamisen valtion varoin mutta tämäkin olisi vain isossa kuvassa hidaste eikä suinkaan este. Näen ainoana ratkaisuna turvapaikanhakuprosessiin liittyvien kansainvälisten sopimusten kuten Geneven pakolaissopimuksen, Dublin I,II ja III direktiivien purkamiset ja näihin liittyvien kotimaisen lainsäädännön uudelleen muokkaamisen ajankohtaisempaan muotoon. Vain näillä toimilla tällä saataisiin kaikki ns. porsaanreiät joita härskisti hyväksikäytetään yhdellä kertaa tukittua. Geneven pakolaissopimus on aikansa elänyt, se on epäoikeudenmukainen todellisille avun tarvitsijoille ja se tehtiin täysin erillaisessa maailmassa, eikä sen tarkoitus koskaan ollut edesauttaa elintasoerojen tasapäistämistä eri kansojen suhteen jollaiseksi se on muodostunut. Geneven pakolaissopimusta ei ole myöskään ratifioitu läheskään kaikissa maissa. Tällä hetkellä maailmassa on 51 maata jotka eivät ole tehneet näin.

Suomea sitovat pakolaissopimukset YK:n ja EU:n direktiivit ovat myös helposti purettavissa. Tämä onnistuu eduskunnan tiedoksiannolla jonka jälkeen pääministeri ilmoittaa asiasta YK:n pääsihteerille sekä euroopan komission puheenjohtajalle. EU:n direktiiveistä irtautumisen voimme aloittaa saman tien kun Euroopan unionia on asiasta tiedotettu virallisesti. YK:n pakolaissopimuksen purkaminen astuu kokonaisuudessaan voimaan vuoden päästä ilmoituksesta, joka toimitetaan siis YK:n pääsihteerille. Julistamalla poikkeustila käyttöön välittömästi voimme myös aloittaa rajatarkastukset, sekä kansallisen turvallisuuden vuoksi lopettaa turvapaikkahakemusten vastaanottamisen. Turvapaikanhakusopimuksiin liittyvien kotimaisten lakien, kuten vastaanottolain muutokset tai poistamiset uutta tilannetta vastaaviksi ovat eduskunnan säädettävissä. Toki maailmassa on ihan aidosti alkuperäisen Geneven pakolaissopimuksen tarkoittamia pakolaisia, joille on suotava tarvittaessa väliaikainen turvapaikkaoikeus. Mikään pykälä ei kuitenkaan vaadi antamaan heille pysyvää oleskeluoikeutta tai kansalaisuutta.

Vaikka astuisimmekin näiden sopimusten ulkopuolelle niiden epäoikeudenmukaisuuden ja väärinkäytöksen vuoksi voisimme tarjota vuosittain turvapaikkaa niille joille siihen oikeasti on tarvetta. Esimerkiksi ulkomailta anottava "vihreä kortti", joka olisi vuosittain uusittava ja perustuisi tiukkaan määrälliseen säätelyyn sekä uskottavaan vainon kohteeksi joutumista voisi olla yksi ratkaisu tähän. Näiden määrä ei kuitenkaan saisi vuosittain olla mikään nykyisen kiintiöpakolaismäärän kaltainen vaan maksimissaan sata kappaletta vuodessa ja jonon alkupäähän on sijoitettava ne henkilöt, jotka tulevat kokemuspohjaisesti sellaisilta alueilta joista kotoutuminen on onnistunut parhaiten. Näin ollen kontrolli maahan tulijoiden suhteen pysyy omissa käsissämme niin kuin sen olisi kokoajan pitänytkin olla.

*https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005399910.html **https://www.nationaleconomicseditorial.com/…/eu-migrants-n…/ ***http://www.migri.fi/…/kansalaisuude…/edellytykset/asumisaika ****http://uutismaailma.com/turvapaikanhakijat-lahtee-ruotsiin…/

]]>
0 http://mikisileoni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244211-eikohan-lopeteta-tama-pelleily-jo#comments Euroopan unioni Irak Maahanmuutto Pakolaisopimukset Tue, 10 Oct 2017 07:15:19 +0000 Miki Sileoni http://mikisileoni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244211-eikohan-lopeteta-tama-pelleily-jo
Euroopan unionin ongelmat eivät ratkea asevarustelulla http://hannasarkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243953-euroopan-unionin-ongelmat-eivat-ratkea-asevarustelulla <p>EU etsii parhaillaan suuntaansa. Unionin keskuudessa mietitään nyt, mihin suuntaan integraatiota viedään ja millainen on tulevaisuuden Euroopan unioni. EU:ssa on paljon korjattavaa, mutta on siinä paljon hyvääkin. Olen kuitenkin huolissani siitä, millaisia suuntia ja piirteitä EU:n kehitys on saamassa.</p><p>Itse näen, että EU:ssa tulisi vahvistaa yhteistä työtä erityisesti veronkiertoa ja haitallista finanssikeinottelua vastaan. Lisäksi tulee vahvistaa ympäristönsuojelun ja ilmastonmuutoksen vastaista työtä sekä työtä vahvemman sosiaaliturvan, työllisyyden ja hyvinvointipalveluiden turvaamiseksi kansalaisille. Tämän lisäksi tulisi hakea yhteisiä, humaaneja ratkaisuja siirtolaiskysymyksiin. Sillä näihin kysymyksiin liittyvät myös EU:n haasteet.</p><p>Näiden asioiden hoitamisen sijaan EU:n piirissä ollaan nyt menossa vauhdilla sotilaallisen yhteistyön syventämiseen. EU:n budjettia halutaan ryhtyä käyttämään aseiden ostoon. En usko, että sillä ratkaistaan Euroopan ongelmia &ndash; asevarustelu ei yleensä enteile mitään hyvää. Näin ei myöskään lisätä rauhaa ja turvallisuutta, vaan lisätään aseteollisuuden voittoja ja kiihdytetään varustelukilpailua.</p><p>Yhteiset eurooppalaiset investointiohjelmat tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan voivat olla järkeviä, sillä esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillintä ja luonnonvarojen ylikäytön lopettaminen edellyttävät sellaisia valtavia rakenteellisia muutoksia, joissa Euroopan laajuiset julkiset investointiohjelmat ovat tarpeellisia. EU-investointiohjelmat mahdollistavat osaltaan eurooppalaista elinkeinopolitiikkaa. Pidän kuitenkin ongelmallisena tilannetta, jossa tämän kaltaista eurooppalaista yhteistyötä toteutetaan ensisijaisesti sotilaallisista lähtökohdista käsin. Vaikka Suomen hallitus on vastustanut monia järkeviä EU:n kehittämistoimenpiteitä, kuten yritysverokilpailun ehkäisemistä, niin yllättäen Sipilän hallitus kannattaakin innolla EU:n militarisointia ja EU:n budjettivarojen ohjaamista sotateollisuudelle.</p><p>Tilanne, jossa EU:n yhdentymistä viedään eteenpäin sotilaallisen integraation keinoin, perustuu vääränlaiseen ymmärrykseen siitä, mitä arvoja unionin tulisi edustaa ja edistää. EU:n militarisointi ei ratkaise todellisia ongelmia, jotka liittyvät esimerkiksi työttömyyteen, epätahtiseen aluekehitykseen ja unionin legitimiteettikriisiin. Keskittyminen sotateollisen kompleksin kasvattamiseen on väärä suunta unionin kehitykselle. Ehdotus, jota Suomikin kannattaa, tarkoittaisi käytännössä sotavarusteluun menevien rahavirtojen kasvattamista, kun kansallisten puolustusbudjettien lisäksi myös EU:n budjettia aletaan käyttää asevarusteluun. Se raha on sitten pois muusta toiminnasta.</p><p>Sotilaallisen varustelun kiihdyttäminen ei myöskään vastaa Euroopan keskeisiin turvallisuusuhkiin ja epävakautta lisääviin tekijöihin, kuten ilmastonmuutokseen, väestön eriarvoisuuteen, työttömyyteen, köyhyyteen, terrorismiin tai paljolti näistä syistä kasvaviin pakolais- ja siirtolaismääriin. Jäsenmaiden välisen turvallisuusyhteistyön kehittäminen esimerkiksi terrorismin torjunnassa on kannatettavaa.</p><p>Puolustushankintojen ja puolustuskykyjen yhteiskehittäminen on järkevää, jos jäsenmaat sitä haluavat ja näkevät sen itselleen hyödylliseksi. Tämän tulee aina tapahtua jäsenmaiden vapaaehtoisuuden ja tapauskohtaisen harkinnan pohjalta.&nbsp;Hankintayhteistyön ja muun kehitystoiminnan rahoituksen tulee tulla niihin osallistuvilta jäsenmailta, ei EU:n yhteisestä budjetista. EU:n yhteisiä varoja ei tule suunnata sotateollisuuden pönkittämiseen ja asevarusteluun.</p><p>Suurin osa unionin jäsenmaista kuuluu myös sotilasliitto Natoon. Suomi, Ruotsi, Itävalta ja Irlanti ovat puolestaan valinneet liittoutumattomuuden. EU:n puolustusyhteistyötä ja sen syventämistä pohdittaessa on tärkeää, että Euroopan unioni ja Nato pidetään toisistaan erillään, sillä niiden perusajatukset lähtevät aivan eri pohjalta. Nato on sotilasliitto, joka luottaa puolustuksessaan asevarusteluun. Unionin yhdentyminen on puolestaan lähtenyt taloudesta. EU:n turvallisuuskäsitys on laaja ja turvallisuuden vahvistamiseen nähdään olevan muitakin keinoja kuin aseet.</p><p>EU:ta koossa pitävä voima ei voi olla sotilaallinen &ndash; EU:han on nimenomaan ollut menestyksekäs rauhanprojekti, joka on osaltaan lisännyt vakautta Eurooppaan. EU:n vahvuus on aina ollut siinä, että se tuottaa turvallisuutta muilla keinoin kuin asevaraisesti: EU:lle myönnettiin vuoden 2012 Nobelin palkinto nimeen omaan rauhan, sovinnon, demokratian ja ihmisoikeuksien edistämisestä Euroopassa. Militarisoiminen sopii huonosti rauhan nobelistille.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> EU etsii parhaillaan suuntaansa. Unionin keskuudessa mietitään nyt, mihin suuntaan integraatiota viedään ja millainen on tulevaisuuden Euroopan unioni. EU:ssa on paljon korjattavaa, mutta on siinä paljon hyvääkin. Olen kuitenkin huolissani siitä, millaisia suuntia ja piirteitä EU:n kehitys on saamassa.

Itse näen, että EU:ssa tulisi vahvistaa yhteistä työtä erityisesti veronkiertoa ja haitallista finanssikeinottelua vastaan. Lisäksi tulee vahvistaa ympäristönsuojelun ja ilmastonmuutoksen vastaista työtä sekä työtä vahvemman sosiaaliturvan, työllisyyden ja hyvinvointipalveluiden turvaamiseksi kansalaisille. Tämän lisäksi tulisi hakea yhteisiä, humaaneja ratkaisuja siirtolaiskysymyksiin. Sillä näihin kysymyksiin liittyvät myös EU:n haasteet.

Näiden asioiden hoitamisen sijaan EU:n piirissä ollaan nyt menossa vauhdilla sotilaallisen yhteistyön syventämiseen. EU:n budjettia halutaan ryhtyä käyttämään aseiden ostoon. En usko, että sillä ratkaistaan Euroopan ongelmia – asevarustelu ei yleensä enteile mitään hyvää. Näin ei myöskään lisätä rauhaa ja turvallisuutta, vaan lisätään aseteollisuuden voittoja ja kiihdytetään varustelukilpailua.

Yhteiset eurooppalaiset investointiohjelmat tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan voivat olla järkeviä, sillä esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillintä ja luonnonvarojen ylikäytön lopettaminen edellyttävät sellaisia valtavia rakenteellisia muutoksia, joissa Euroopan laajuiset julkiset investointiohjelmat ovat tarpeellisia. EU-investointiohjelmat mahdollistavat osaltaan eurooppalaista elinkeinopolitiikkaa. Pidän kuitenkin ongelmallisena tilannetta, jossa tämän kaltaista eurooppalaista yhteistyötä toteutetaan ensisijaisesti sotilaallisista lähtökohdista käsin. Vaikka Suomen hallitus on vastustanut monia järkeviä EU:n kehittämistoimenpiteitä, kuten yritysverokilpailun ehkäisemistä, niin yllättäen Sipilän hallitus kannattaakin innolla EU:n militarisointia ja EU:n budjettivarojen ohjaamista sotateollisuudelle.

Tilanne, jossa EU:n yhdentymistä viedään eteenpäin sotilaallisen integraation keinoin, perustuu vääränlaiseen ymmärrykseen siitä, mitä arvoja unionin tulisi edustaa ja edistää. EU:n militarisointi ei ratkaise todellisia ongelmia, jotka liittyvät esimerkiksi työttömyyteen, epätahtiseen aluekehitykseen ja unionin legitimiteettikriisiin. Keskittyminen sotateollisen kompleksin kasvattamiseen on väärä suunta unionin kehitykselle. Ehdotus, jota Suomikin kannattaa, tarkoittaisi käytännössä sotavarusteluun menevien rahavirtojen kasvattamista, kun kansallisten puolustusbudjettien lisäksi myös EU:n budjettia aletaan käyttää asevarusteluun. Se raha on sitten pois muusta toiminnasta.

Sotilaallisen varustelun kiihdyttäminen ei myöskään vastaa Euroopan keskeisiin turvallisuusuhkiin ja epävakautta lisääviin tekijöihin, kuten ilmastonmuutokseen, väestön eriarvoisuuteen, työttömyyteen, köyhyyteen, terrorismiin tai paljolti näistä syistä kasvaviin pakolais- ja siirtolaismääriin. Jäsenmaiden välisen turvallisuusyhteistyön kehittäminen esimerkiksi terrorismin torjunnassa on kannatettavaa.

Puolustushankintojen ja puolustuskykyjen yhteiskehittäminen on järkevää, jos jäsenmaat sitä haluavat ja näkevät sen itselleen hyödylliseksi. Tämän tulee aina tapahtua jäsenmaiden vapaaehtoisuuden ja tapauskohtaisen harkinnan pohjalta. Hankintayhteistyön ja muun kehitystoiminnan rahoituksen tulee tulla niihin osallistuvilta jäsenmailta, ei EU:n yhteisestä budjetista. EU:n yhteisiä varoja ei tule suunnata sotateollisuuden pönkittämiseen ja asevarusteluun.

Suurin osa unionin jäsenmaista kuuluu myös sotilasliitto Natoon. Suomi, Ruotsi, Itävalta ja Irlanti ovat puolestaan valinneet liittoutumattomuuden. EU:n puolustusyhteistyötä ja sen syventämistä pohdittaessa on tärkeää, että Euroopan unioni ja Nato pidetään toisistaan erillään, sillä niiden perusajatukset lähtevät aivan eri pohjalta. Nato on sotilasliitto, joka luottaa puolustuksessaan asevarusteluun. Unionin yhdentyminen on puolestaan lähtenyt taloudesta. EU:n turvallisuuskäsitys on laaja ja turvallisuuden vahvistamiseen nähdään olevan muitakin keinoja kuin aseet.

EU:ta koossa pitävä voima ei voi olla sotilaallinen – EU:han on nimenomaan ollut menestyksekäs rauhanprojekti, joka on osaltaan lisännyt vakautta Eurooppaan. EU:n vahvuus on aina ollut siinä, että se tuottaa turvallisuutta muilla keinoin kuin asevaraisesti: EU:lle myönnettiin vuoden 2012 Nobelin palkinto nimeen omaan rauhan, sovinnon, demokratian ja ihmisoikeuksien edistämisestä Euroopassa. Militarisoiminen sopii huonosti rauhan nobelistille.

]]>
4 http://hannasarkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243953-euroopan-unionin-ongelmat-eivat-ratkea-asevarustelulla#comments Asevarustelu EU:n militarisointi EU:n rooli Euroopan unioni Thu, 05 Oct 2017 11:30:46 +0000 Hanna Sarkkinen http://hannasarkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243953-euroopan-unionin-ongelmat-eivat-ratkea-asevarustelulla
Mistä etsittävä ratkaisua Katalonian tapahtumiin – Espanjanko liittovaltiosta? http://timoandersson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243917-mista-etsittava-ratkaisua-katalonian-tapahtumiin-espanjanko-liittovaltiosta <p>Yli 42 prosenttia äänioikeutetuista on suuri äänestysprosentti tilanteessa, kun äänestämisestä saattaa olla seuraamuksena vammoja, kumiluotien tai -pampun aiheuttamia tai jotakin vieläkin pahempaa. Eikö ole rohkeaa äänestää välittämättä noista seurauksista Espanjaan kuulumisen tai Espanjasta eroamisen puolesta tietäen, ettei äänestystulosta oteta huomioon? Moniko suomalainen menisi käyttämään äänioikeuttaan kuvatussa tilanteessa? Sen sijaan yli 42 prosenttia katalonialaisista meni antamaan äänensä joko Katalonian eron tai Espanjaan kuulumisen puolesta sen jälkeen, kun oli tehty heille tiettäväksi äänestyksen seuraamukset.</p><p>Espanjan keskusvalta ei uskaltanut jatkaa aloittamiaan voimakeinoja pelosta menetettävänsä maineensa Euroopan kansalaisten silmissä. Poliisitoimet ovat omiaan kääntymään niistä vastuussa olevaa hallitusta vastaan. Tähän osallistumisaktiivisuuteen jyrkkien pakkokeinojen paineessa on syytä kiinnittää huomiota. On selvää, että myös poliisiväkivallan vastaisiin massamielenilmauksiin ja -osoituksiin on ottanut osaa moni sellainen, joka kannattaa maakuntien kuulumista Espanjan liittovaltioon.</p><p>Espanjan keskusvallan tylysti toteuttama väkivalta mahdollisti kansanäänestyksen muuttumisen kansalaistottelemattomuudeksi, jossa ei tehty <a href="http://timoandersson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243819-kataloniassa-kansanaanestys-tottelemattomuutena">Mohandas Gandhin</a> suosituksen mukaisesti väkivaltaa, mutta oltiin tarvittaessa valmiita paitsi vahingoittumaan, myös kuolemaan, sen puolesta, että kansanäänestys saadaan toteutumaan. Enemmänkin kuin Espanjasta eron vuoksi, ilmaistiin mieltä sen puolesta, että Espanja jatkaisi kehitystään kohti Espanjan liittovaltiota. &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>Näin ollen EU:ssa ei ole syytä hyväksyä Espanjan poliisivoimien harjoittamaa väkivaltaa, vaan vaatia sen selvittämistä perin juurin ja asiasta tuomion julistamista. Näin on asia siitäkin huolimatta, että EU:n johdossa saattaakin olla tapahtuneen välivallan hyväksyjiä.</p><p>Nythän on käynyt niin, että poliittisesti keskustavasemmistolaisia ja -keskiryhmiä mielipiteiltään olevat Euroopan-unionimyönteiset itsenäisyys-ja kansallismieliset Katalonian kansalaiset näyttävät saaneen tuenosoituksia lähinnä oikeistopopulistisilta &rdquo;nationalisteilta&rdquo;, jotka vastustavat EU:ta. Katalonian nationalismi näyttää olevan pikemminkin vasemmistolaista ja demokraattista nationalismia 1800-luuvn tyyliin kuin oikeistonationalismia 1930&mdash;1940-lukujen tyyliin. Onko EU menettänyt kokonaan suuntavaistonsa? Periaatteilleen uskollisina EU:n kannattajien tulee hyväksyä federalismi myös valtioiden, kansallisvaltioidenkin sisällä.</p><p><strong>Epäpyhä liitto hyvin erilaisten nationalismien välillä &ndash; tuskin muuta kuin tilapäinen</strong></p><p>Katalonian itsemääräämisen edistäjät ovat Skotlannin vastaavien aatekumppaneita. Suomessahan tällaiset oikeistopopulistit, perussuomalaiset ja muut EU:n parjaajat, ovat vastustaneet kansalaistottelemattomuutta, ainakin vasemmiston tai maltillisen kansanosan harjoittamaa. Vain pieni Putinin mahdollisesti rahoittama Suomi ensin-häirikköjengi on esitellyt kansalaistottelemattomuuden ivamukaelmia Helsingin rautatietorilla tai muualla. Nyt oikeistopopulistit sitten kannattavat Katalonian maltillisten ja vasemmiston äänestysmuotoista kansalaistottelemattomuutta. Miksi mielipide muuttuu jatkuvasti?</p><p>Katalonia on säilynyt uskollisena antiikin ja keskiajan autonomiaperinteille ja näiden vuoksi tai näistä huolimatta onnistunut muuta Espanjaa, paitsi Baskimaata, paremmin teollistumaan ja modernisoitumaan taloudessaan, demokratiassaan ja kansalaisyhteiskunnan oloissa. Niin Espanjan <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/First_Spanish_Republic">ensimmäisessä </a>kuin <a href="//atkk/home/t/ttanders/Documents/Second%20Spanish%20Republic">toisessakin</a> tasavallassa Katalonia oli jopa enemmän kuin Baskimaa Espanjan modernisoinnin veturina. Madridin keskusvallan ja Barcelonan paikalliskeskuksen suhde alituisine &rdquo;köydenvetoineen&rdquo; ja erimielisyyksineen Espanjan epätasaisen kehityksen suunnasta on lyönyt leimansa Espanjan historiaan aivan joka käänteessä. &nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>Espanjan hallitus on tälläkin hetkellä yhtä heikko kuin röyhkeäkin, kun se ei jatkanut aloittamallaan linjalla. Katalonialaiset ovat järkyttyneet siitä, että heitä aatteellisesti lähellä ovat keskustaoikeistolaiset, -vasemmistolaiset ja keskiryhmäläiset näyttävät hyväksyneen Espanjan keskusvallan väkivaltaiset poliisitoimet rauhallisia kansalaisia kohtaan, jotka vain ovat vapaasti ilmaiseen mielipiteitään Espanjan yhteyteen jäämisen tai Katalonian eron puolesta. Miksi näin on?</p><p><strong>&rdquo;Laittomana&rdquo; kansanäänestys ei ole rikoslain vastaisen merkityksessä laiton, ellei siitä tehdä sellaista </strong></p><p>Kun kansanäänestys on &rdquo;laiton&rdquo;, tarkoittaa tämä sitä, ettei se ole julkista valtaa juridisesti sitova. Tuskinpa Espanjassa epäpätevään äänestykseen osallistuminen on rikoslaissa julistettu rikokseksi. Normaalisti poliisilla on oikeus estää voimakeinoin rikoksen toteutuminen. Poliisitoimilla yritettiin lietsoa katalonialaisia väkivaltaisiksi, jotta poliisiväkivalta näyttäisi legitiimiltä.</p><p>Onko EU:ssa yleisemminkin suunnitteilla laki kansalaisten <a href="http://timoandersson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243819-kataloniassa-kansanaanestys-tottelemattomuutena">äänestysmuotoisen kansalaistottelemattomuuden</a> kieltämiseksi? Tuskinpa! EU näyttää olevan hankkeena myös suurrimpien EU-maiden kannalta ongelmallinen, koska EU on jo johtanut vahvaidentiteettisten alueiden väestöjen pyrkimyksiin lisätä paikallista itsemääräämistään. Tämä on hyvä puoli EU;ssa-</p><p>Kenen puolelle ja miksi EU:n johtoelimet asettuvat, kun ne näyttävät hyväksyneen Espanjan poliisiväkivallan? &nbsp;Siksikin, että monella Euroopan maalla on omia kansallisia kuulematta jääneitä vähemmistöjään, EU:n suurten jäsenmaiden näyttää olevan vaikea peittää sympatiaansa Espanjan keskushallitukselle.</p><p><strong>Miksi Espanjan keskusvalta vastustaa tarvittaessa voimakeinoin Espanjan liittovaltiollistamista? EU ei ole syytä tukea sitä. &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</strong></p><p>Kataloniassa kysymys on 2010 alkaneesta konflikti Espanjan ja Katalonian välillä, kun Espanjan perustuslakituomioistuin hylkäsi esityksen Espanjan muuttamiseksi avoimesti liittovaltioksi. Siinä vaiheessa, kun Espanja siirtyi Francon kuoleman jälkeen demokratiaan poikkeuksellisen rauhanomaisesti, Espanja sai perustuslain, jonka mukaan se on piilevästi liittovaltio tai matkalla liittovaltioksi.</p><p>Myös katalonialaiset ja Espanjan toistenkin alueiden asukkaat, joita katalonialaiset ovat aina rohkaisseet kehittymään säilyttäen omat perinteensä (espanjalaisethan ovat kaikkialla ja kaikkineen hyvinkin perinnetietoisia) ovat EU-kansalaisia. EU:n johdon ei pitäisi ruokkia Espanjaa uudelleen sisällissotaan. Historiallisestihan Espanja on käynyt monia sisällissotia (usein unohdetaan 1800-luvun sodat kruununperimyksestä). &nbsp;</p><p>Nykyinen keskushallitus on selvästi pyrkinyt säilyttämään Espanjan yhtenäisvaltioina federalistisine piirteineen, kenties jopa pääsemään näistäkin eroon. Francisco Francon haamu on noussut haudastaan. Espanjan historiassa pitkä liittovaltion tavoittelun perinne, joka syntyi 1640-luvulla käydyn epäonnistuneen itsenäisyyssodan jälkeen. 1800-luvun lopulla Espanjan ensimmäisen tasavallan toteuttajat pyrkivät sveitsiläismalliseen tasavaltaan. Espanjan toisessa tasavallassa 1930-luvulla äärikonservatiivien ja -oikeiston, kirkon ja armeijan, kapinalliset pyrkivät estämään Espanjan kehittymisen maakuntiin perustuvaksi liittovaltioksi.</p><p>Voidaan sanoa, että Euroopassa Espanja on maa, jonka maakunnat heijastelevat identiteetteineen antiikin Rooman valtakunnan oloja, joissa maakunnat säilyttivät laajasti oman kielensä, kulttuurinsa jne. Huolimatta keskusvallan yrityksistä 1400-luvulta alkaen hävittää keskiaikainen Espanja omaleimaisine maakuntineen antiikista periytyvine oloineen, Espanjassa yhä elänee ja erityisesti Kataloniassa ja Baskimaalla, autonomian henki. &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yli 42 prosenttia äänioikeutetuista on suuri äänestysprosentti tilanteessa, kun äänestämisestä saattaa olla seuraamuksena vammoja, kumiluotien tai -pampun aiheuttamia tai jotakin vieläkin pahempaa. Eikö ole rohkeaa äänestää välittämättä noista seurauksista Espanjaan kuulumisen tai Espanjasta eroamisen puolesta tietäen, ettei äänestystulosta oteta huomioon? Moniko suomalainen menisi käyttämään äänioikeuttaan kuvatussa tilanteessa? Sen sijaan yli 42 prosenttia katalonialaisista meni antamaan äänensä joko Katalonian eron tai Espanjaan kuulumisen puolesta sen jälkeen, kun oli tehty heille tiettäväksi äänestyksen seuraamukset.

Espanjan keskusvalta ei uskaltanut jatkaa aloittamiaan voimakeinoja pelosta menetettävänsä maineensa Euroopan kansalaisten silmissä. Poliisitoimet ovat omiaan kääntymään niistä vastuussa olevaa hallitusta vastaan. Tähän osallistumisaktiivisuuteen jyrkkien pakkokeinojen paineessa on syytä kiinnittää huomiota. On selvää, että myös poliisiväkivallan vastaisiin massamielenilmauksiin ja -osoituksiin on ottanut osaa moni sellainen, joka kannattaa maakuntien kuulumista Espanjan liittovaltioon.

Espanjan keskusvallan tylysti toteuttama väkivalta mahdollisti kansanäänestyksen muuttumisen kansalaistottelemattomuudeksi, jossa ei tehty Mohandas Gandhin suosituksen mukaisesti väkivaltaa, mutta oltiin tarvittaessa valmiita paitsi vahingoittumaan, myös kuolemaan, sen puolesta, että kansanäänestys saadaan toteutumaan. Enemmänkin kuin Espanjasta eron vuoksi, ilmaistiin mieltä sen puolesta, että Espanja jatkaisi kehitystään kohti Espanjan liittovaltiota.       

Näin ollen EU:ssa ei ole syytä hyväksyä Espanjan poliisivoimien harjoittamaa väkivaltaa, vaan vaatia sen selvittämistä perin juurin ja asiasta tuomion julistamista. Näin on asia siitäkin huolimatta, että EU:n johdossa saattaakin olla tapahtuneen välivallan hyväksyjiä.

Nythän on käynyt niin, että poliittisesti keskustavasemmistolaisia ja -keskiryhmiä mielipiteiltään olevat Euroopan-unionimyönteiset itsenäisyys-ja kansallismieliset Katalonian kansalaiset näyttävät saaneen tuenosoituksia lähinnä oikeistopopulistisilta ”nationalisteilta”, jotka vastustavat EU:ta. Katalonian nationalismi näyttää olevan pikemminkin vasemmistolaista ja demokraattista nationalismia 1800-luuvn tyyliin kuin oikeistonationalismia 1930—1940-lukujen tyyliin. Onko EU menettänyt kokonaan suuntavaistonsa? Periaatteilleen uskollisina EU:n kannattajien tulee hyväksyä federalismi myös valtioiden, kansallisvaltioidenkin sisällä.

Epäpyhä liitto hyvin erilaisten nationalismien välillä – tuskin muuta kuin tilapäinen

Katalonian itsemääräämisen edistäjät ovat Skotlannin vastaavien aatekumppaneita. Suomessahan tällaiset oikeistopopulistit, perussuomalaiset ja muut EU:n parjaajat, ovat vastustaneet kansalaistottelemattomuutta, ainakin vasemmiston tai maltillisen kansanosan harjoittamaa. Vain pieni Putinin mahdollisesti rahoittama Suomi ensin-häirikköjengi on esitellyt kansalaistottelemattomuuden ivamukaelmia Helsingin rautatietorilla tai muualla. Nyt oikeistopopulistit sitten kannattavat Katalonian maltillisten ja vasemmiston äänestysmuotoista kansalaistottelemattomuutta. Miksi mielipide muuttuu jatkuvasti?

Katalonia on säilynyt uskollisena antiikin ja keskiajan autonomiaperinteille ja näiden vuoksi tai näistä huolimatta onnistunut muuta Espanjaa, paitsi Baskimaata, paremmin teollistumaan ja modernisoitumaan taloudessaan, demokratiassaan ja kansalaisyhteiskunnan oloissa. Niin Espanjan ensimmäisessä kuin toisessakin tasavallassa Katalonia oli jopa enemmän kuin Baskimaa Espanjan modernisoinnin veturina. Madridin keskusvallan ja Barcelonan paikalliskeskuksen suhde alituisine ”köydenvetoineen” ja erimielisyyksineen Espanjan epätasaisen kehityksen suunnasta on lyönyt leimansa Espanjan historiaan aivan joka käänteessä.    

Espanjan hallitus on tälläkin hetkellä yhtä heikko kuin röyhkeäkin, kun se ei jatkanut aloittamallaan linjalla. Katalonialaiset ovat järkyttyneet siitä, että heitä aatteellisesti lähellä ovat keskustaoikeistolaiset, -vasemmistolaiset ja keskiryhmäläiset näyttävät hyväksyneen Espanjan keskusvallan väkivaltaiset poliisitoimet rauhallisia kansalaisia kohtaan, jotka vain ovat vapaasti ilmaiseen mielipiteitään Espanjan yhteyteen jäämisen tai Katalonian eron puolesta. Miksi näin on?

”Laittomana” kansanäänestys ei ole rikoslain vastaisen merkityksessä laiton, ellei siitä tehdä sellaista

Kun kansanäänestys on ”laiton”, tarkoittaa tämä sitä, ettei se ole julkista valtaa juridisesti sitova. Tuskinpa Espanjassa epäpätevään äänestykseen osallistuminen on rikoslaissa julistettu rikokseksi. Normaalisti poliisilla on oikeus estää voimakeinoin rikoksen toteutuminen. Poliisitoimilla yritettiin lietsoa katalonialaisia väkivaltaisiksi, jotta poliisiväkivalta näyttäisi legitiimiltä.

Onko EU:ssa yleisemminkin suunnitteilla laki kansalaisten äänestysmuotoisen kansalaistottelemattomuuden kieltämiseksi? Tuskinpa! EU näyttää olevan hankkeena myös suurrimpien EU-maiden kannalta ongelmallinen, koska EU on jo johtanut vahvaidentiteettisten alueiden väestöjen pyrkimyksiin lisätä paikallista itsemääräämistään. Tämä on hyvä puoli EU;ssa-

Kenen puolelle ja miksi EU:n johtoelimet asettuvat, kun ne näyttävät hyväksyneen Espanjan poliisiväkivallan?  Siksikin, että monella Euroopan maalla on omia kansallisia kuulematta jääneitä vähemmistöjään, EU:n suurten jäsenmaiden näyttää olevan vaikea peittää sympatiaansa Espanjan keskushallitukselle.

Miksi Espanjan keskusvalta vastustaa tarvittaessa voimakeinoin Espanjan liittovaltiollistamista? EU ei ole syytä tukea sitä.        

Kataloniassa kysymys on 2010 alkaneesta konflikti Espanjan ja Katalonian välillä, kun Espanjan perustuslakituomioistuin hylkäsi esityksen Espanjan muuttamiseksi avoimesti liittovaltioksi. Siinä vaiheessa, kun Espanja siirtyi Francon kuoleman jälkeen demokratiaan poikkeuksellisen rauhanomaisesti, Espanja sai perustuslain, jonka mukaan se on piilevästi liittovaltio tai matkalla liittovaltioksi.

Myös katalonialaiset ja Espanjan toistenkin alueiden asukkaat, joita katalonialaiset ovat aina rohkaisseet kehittymään säilyttäen omat perinteensä (espanjalaisethan ovat kaikkialla ja kaikkineen hyvinkin perinnetietoisia) ovat EU-kansalaisia. EU:n johdon ei pitäisi ruokkia Espanjaa uudelleen sisällissotaan. Historiallisestihan Espanja on käynyt monia sisällissotia (usein unohdetaan 1800-luvun sodat kruununperimyksestä).  

Nykyinen keskushallitus on selvästi pyrkinyt säilyttämään Espanjan yhtenäisvaltioina federalistisine piirteineen, kenties jopa pääsemään näistäkin eroon. Francisco Francon haamu on noussut haudastaan. Espanjan historiassa pitkä liittovaltion tavoittelun perinne, joka syntyi 1640-luvulla käydyn epäonnistuneen itsenäisyyssodan jälkeen. 1800-luvun lopulla Espanjan ensimmäisen tasavallan toteuttajat pyrkivät sveitsiläismalliseen tasavaltaan. Espanjan toisessa tasavallassa 1930-luvulla äärikonservatiivien ja -oikeiston, kirkon ja armeijan, kapinalliset pyrkivät estämään Espanjan kehittymisen maakuntiin perustuvaksi liittovaltioksi.

Voidaan sanoa, että Euroopassa Espanja on maa, jonka maakunnat heijastelevat identiteetteineen antiikin Rooman valtakunnan oloja, joissa maakunnat säilyttivät laajasti oman kielensä, kulttuurinsa jne. Huolimatta keskusvallan yrityksistä 1400-luvulta alkaen hävittää keskiaikainen Espanja omaleimaisine maakuntineen antiikista periytyvine oloineen, Espanjassa yhä elänee ja erityisesti Kataloniassa ja Baskimaalla, autonomian henki.             

]]>
0 http://timoandersson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243917-mista-etsittava-ratkaisua-katalonian-tapahtumiin-espanjanko-liittovaltiosta#comments Espanja Euroopan unioni Katalonia Wed, 04 Oct 2017 19:36:01 +0000 Timo Andersson http://timoandersson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243917-mista-etsittava-ratkaisua-katalonian-tapahtumiin-espanjanko-liittovaltiosta
Juuri nyt hävettää olla osa Euroopan Unionia http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243905-juuri-nyt-havettaa-olla-osa-euroopan-unionia <p>Euroopan unioni on ollut merkittävä rauhaa, vakautta ja taloudellista hyvinvointia Euroopassa lisäävä instituutio. Sen merkitystä ei millään muotoa voi vähätellä ja itse olen yleensä tyytyväinen, että Suomi on osa läntistä, demokratialle ja vapaudelle rakentuvaa arvoyhteisöä. Nyt en kuitenkaan ole tyytyväinen, vaan pikemminkin hävettää olla osa tällaista unionia, jonka johto näyttää olevan valmis myymään kaikki arvonsa ja periaatteensa pelkän sujuvamman yhteistyön nimissä.</p><p>Viittaan tällä tietenkin Katalonian tilanteeseen, jossa Espanjan valtio päätti antaa puolisotilaallisten joukkojen pamputtaa lähes 900 ihmistä sairaalaan vain siksi, että he halusivat äänestää. EU-komissio vaikeni lähes täydellisesti tapahtumista ja tänään komission varapuheenjohtaja <strong>Frans</strong> <strong>Timmermann</strong>&nbsp;<a href="https://yle.fi/uutiset/3-9866074?origin=rss">jatkoi</a>&nbsp;Espanjan Kataloniassa suorittaman poliittisen väkivallan puolustelua. Häpeällistä.<br /><br />On nimittäin aivan sama, mitä mieltä itse kukin Katalonian tilanteesta ja itsenäisyydestä on, mutta sen verran pitää löytyä rohkeutta että uskaltaa sanoa väkivallan olevan väärin. Vaikeneminen on hyväksymistä. EU komission hurskastelu on niin suurta, että naurattaisi ellei itkettäisi. Jos tällaista voimaa olisi käytetty äänestäjiä kohtaan missä tahansa EU:n ulkopuolella, olisi se tuomittu komission toimesta jo useaan otteeseen. Komissio ei yksinkertaisesti voi pitää valtioita tärkeämpinä kuin kansalaisiaan. Tämän <a href="https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/231836-professori-haukkuu-eun-katalonia-linjan-teeskentelya-nyt-taytyy-paattaa-onko-eu">totesi</a> myös varsin osuvasti espanjalainen professori <strong>Jordi</strong> <strong>Angusto</strong>.<br /><br />Rauhanomaisen ratkaisun löytäminen ja Katalonian puolustaminen on erityisen tärkeää meille suomalaisille, jotka haluamme olla osa läntistä arvoyhteisöä ja vaalia rauhaa sekä vakautta. Katalonian puolella oleminen on samalla alueiden Euroopan ja läheisyysperiaatteen puolustamista. Kannatan EU:n jäsenyyttä, mutta en kannata EU-liittovaltiota. Sitä ei tulisi kannattaa kenenkään, joka uskoo demokratiaan ja väkivallattomuuteen. Katalonian tilanne näytti nyt federalismin todelliset ja iljettävät kasvot.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> Euroopan unioni on ollut merkittävä rauhaa, vakautta ja taloudellista hyvinvointia Euroopassa lisäävä instituutio. Sen merkitystä ei millään muotoa voi vähätellä ja itse olen yleensä tyytyväinen, että Suomi on osa läntistä, demokratialle ja vapaudelle rakentuvaa arvoyhteisöä. Nyt en kuitenkaan ole tyytyväinen, vaan pikemminkin hävettää olla osa tällaista unionia, jonka johto näyttää olevan valmis myymään kaikki arvonsa ja periaatteensa pelkän sujuvamman yhteistyön nimissä.

Viittaan tällä tietenkin Katalonian tilanteeseen, jossa Espanjan valtio päätti antaa puolisotilaallisten joukkojen pamputtaa lähes 900 ihmistä sairaalaan vain siksi, että he halusivat äänestää. EU-komissio vaikeni lähes täydellisesti tapahtumista ja tänään komission varapuheenjohtaja Frans Timmermann jatkoi Espanjan Kataloniassa suorittaman poliittisen väkivallan puolustelua. Häpeällistä.

On nimittäin aivan sama, mitä mieltä itse kukin Katalonian tilanteesta ja itsenäisyydestä on, mutta sen verran pitää löytyä rohkeutta että uskaltaa sanoa väkivallan olevan väärin. Vaikeneminen on hyväksymistä. EU komission hurskastelu on niin suurta, että naurattaisi ellei itkettäisi. Jos tällaista voimaa olisi käytetty äänestäjiä kohtaan missä tahansa EU:n ulkopuolella, olisi se tuomittu komission toimesta jo useaan otteeseen. Komissio ei yksinkertaisesti voi pitää valtioita tärkeämpinä kuin kansalaisiaan. Tämän totesi myös varsin osuvasti espanjalainen professori Jordi Angusto.

Rauhanomaisen ratkaisun löytäminen ja Katalonian puolustaminen on erityisen tärkeää meille suomalaisille, jotka haluamme olla osa läntistä arvoyhteisöä ja vaalia rauhaa sekä vakautta. Katalonian puolella oleminen on samalla alueiden Euroopan ja läheisyysperiaatteen puolustamista. Kannatan EU:n jäsenyyttä, mutta en kannata EU-liittovaltiota. Sitä ei tulisi kannattaa kenenkään, joka uskoo demokratiaan ja väkivallattomuuteen. Katalonian tilanne näytti nyt federalismin todelliset ja iljettävät kasvot.

 

 

]]>
44 http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243905-juuri-nyt-havettaa-olla-osa-euroopan-unionia#comments Ulkomaat Euroopan komissio Euroopan unioni Häpeä Katalonia Wed, 04 Oct 2017 14:50:08 +0000 Mikko Kärnä http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243905-juuri-nyt-havettaa-olla-osa-euroopan-unionia
Kansoja pidetään pakkoavioliitossa – Itsenäistyminen on jokaisen kansan oikeus http://kamalpalanijafi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243896-kansoja-pidetaan-pakkoavioliitossa-itsenaistyminen-on-jokaisen-kansan-oikeus <p>Maailmassa on edelleenkin paljon sellaisia kansoja, jotka haluaisivat itsenäistyä ja päättää täysimääräisesti omista asioistaan. Totta kai jokaisen kansan pitäisi saada vapaasti itsenäistyä. Näin ei kuitenkaan anneta tapahtua. Itsenäistymisen vastustajat vetoavat usein perustuslakiin, vakauden ylläpitämiseen ja yhtenäisyyteen.</p><p><strong>Käännän politikkojen puheet kansankielelle:</strong> Perustuslakiin vedotaan, jotta ei tarvitsisi keskustella. Vakaudella ja yhtenäisyydellä tarkoitetaan rahan tai öljyn olevan tärkeimpiä asioita. Rahaa ja öljyä puolustetaan, vaikka väkivalloin tarvittaessa. Asioita tarkastellessa voi päätyä sellaiseen johtopäätöksen, että ihmisoikeudet, demokratia ja kansojen itsemääräämisoikeudet ovat toissijaisia arvoja rahan rinnalla.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Itsenäistymisen vastustajille: Eikö sillä ole mitään merkitystä, että yhdistyneiden kansakuntien KP- ja TSS-sopimusten mukaan kaikilla kansoilla on itsemääräämisoikeus. Tämän oikeuden nojalla ne määräävät vapaasti poliittisen asennoitumisensa ja harjoittavat vapaasti taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten olojensa kehittämistä. Nämä ihmisoikeussopimukset määrittelevät pitkälti kansainvälisen oikeuden perustaa. Tästä huolimatta kansoja halutaan pitää pakkoavioliitossa.</strong></p><p>Kysynkin teiltä, onko kansoilla tarjottu edes mahdollisuuksia itsenäistyä nykypäivän lainsäädäntöjen puitteissa? Mistä te kertoo, että vastustetaan kansojen itsenäistymistä mutta ei tarjoa kuitenkaan mitään vaihtoehtoja? Ei politikkoja tarvita päätöksentekoon, jotta mikään ei koskaan muuttuisi, vaan sitä varten, että asioita muutetaan demokraattisemmaksi ja vapaammaksi.</p><p>Meillä on syytä olla huolissaan EU:n ja kansainvälisen yhteisön hampaattomuudesta. <strong>Miksi EU ja kansainvälinen yhteisö ovat olleet Espanjan valtion harjoittamasta väkivaltaisuuksista hiljaa. Katalaanit eivät ole kenellekään mitään velkaa. Eivätkö katalaanit olekaan eurooppalaisia? Olisiko EU yhtä hiljaa, jos kyseessä olisi Venäjä. </strong>Noihin kysymyksiin EU:n on kyettävä vastaamaan, jos se haluaa olla tulevaisuudessa uskottava unioni.</p><p>Maailmassa pitää olla niin paljon valtioita, kuin on tarpeen olla palvellakseen kaikkia kansoja. Se on ihmiskunnan säilymisen ja kehittymisen kannalta oleellista. Kansainvälisyyden tiellä on pysyttävä, demokratiaa vahvistettava ja ihmisten on pyrittävä kuuntelemaan niitäkin, jotka eivät ole samaa mieltä asioista. Vain siten voimme maksimoida rauhaa ja keskinäistä kunnioitusta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Lähteet: </strong><a href="http://www.ihmisoikeuskeskus.fi/@Bin/3080567/IOK_CHR_fi-digi.pdf">http://www.ihmisoikeuskeskus.fi/@Bin/3080567/IOK_CHR_fi-digi.pdf</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Maailmassa on edelleenkin paljon sellaisia kansoja, jotka haluaisivat itsenäistyä ja päättää täysimääräisesti omista asioistaan. Totta kai jokaisen kansan pitäisi saada vapaasti itsenäistyä. Näin ei kuitenkaan anneta tapahtua. Itsenäistymisen vastustajat vetoavat usein perustuslakiin, vakauden ylläpitämiseen ja yhtenäisyyteen.

Käännän politikkojen puheet kansankielelle: Perustuslakiin vedotaan, jotta ei tarvitsisi keskustella. Vakaudella ja yhtenäisyydellä tarkoitetaan rahan tai öljyn olevan tärkeimpiä asioita. Rahaa ja öljyä puolustetaan, vaikka väkivalloin tarvittaessa. Asioita tarkastellessa voi päätyä sellaiseen johtopäätöksen, että ihmisoikeudet, demokratia ja kansojen itsemääräämisoikeudet ovat toissijaisia arvoja rahan rinnalla.

 

Itsenäistymisen vastustajille: Eikö sillä ole mitään merkitystä, että yhdistyneiden kansakuntien KP- ja TSS-sopimusten mukaan kaikilla kansoilla on itsemääräämisoikeus. Tämän oikeuden nojalla ne määräävät vapaasti poliittisen asennoitumisensa ja harjoittavat vapaasti taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten olojensa kehittämistä. Nämä ihmisoikeussopimukset määrittelevät pitkälti kansainvälisen oikeuden perustaa. Tästä huolimatta kansoja halutaan pitää pakkoavioliitossa.

Kysynkin teiltä, onko kansoilla tarjottu edes mahdollisuuksia itsenäistyä nykypäivän lainsäädäntöjen puitteissa? Mistä te kertoo, että vastustetaan kansojen itsenäistymistä mutta ei tarjoa kuitenkaan mitään vaihtoehtoja? Ei politikkoja tarvita päätöksentekoon, jotta mikään ei koskaan muuttuisi, vaan sitä varten, että asioita muutetaan demokraattisemmaksi ja vapaammaksi.

Meillä on syytä olla huolissaan EU:n ja kansainvälisen yhteisön hampaattomuudesta. Miksi EU ja kansainvälinen yhteisö ovat olleet Espanjan valtion harjoittamasta väkivaltaisuuksista hiljaa. Katalaanit eivät ole kenellekään mitään velkaa. Eivätkö katalaanit olekaan eurooppalaisia? Olisiko EU yhtä hiljaa, jos kyseessä olisi Venäjä. Noihin kysymyksiin EU:n on kyettävä vastaamaan, jos se haluaa olla tulevaisuudessa uskottava unioni.

Maailmassa pitää olla niin paljon valtioita, kuin on tarpeen olla palvellakseen kaikkia kansoja. Se on ihmiskunnan säilymisen ja kehittymisen kannalta oleellista. Kansainvälisyyden tiellä on pysyttävä, demokratiaa vahvistettava ja ihmisten on pyrittävä kuuntelemaan niitäkin, jotka eivät ole samaa mieltä asioista. Vain siten voimme maksimoida rauhaa ja keskinäistä kunnioitusta.

 

Lähteet: http://www.ihmisoikeuskeskus.fi/@Bin/3080567/IOK_CHR_fi-digi.pdf

 

 

 

]]>
11 http://kamalpalanijafi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243896-kansoja-pidetaan-pakkoavioliitossa-itsenaistyminen-on-jokaisen-kansan-oikeus#comments Demokratia Espanja EU Eurooppa Euroopan unioni Katalonia Wed, 04 Oct 2017 11:05:37 +0000 Kamal Palani Jafi http://kamalpalanijafi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243896-kansoja-pidetaan-pakkoavioliitossa-itsenaistyminen-on-jokaisen-kansan-oikeus
Katalonian itsenäisyys ja EU:n rappiotila http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243883-katalonian-itsenaisyys-ja-eun-rappiotila <p><object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/QiamCnXm7B0?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/QiamCnXm7B0?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>Ottamatta nyt kantaa siihen, pitäisikö Katalonian voida itsenäistyä tietyin reunaehdoin vai ei (Totta helvetissä pitäisi voida), niin sunnuntainen Espanjan hallituksen reagointi katalaanien haluun äänestää itsenäisyydestään oli kaikilla mittareilla täysin ylimitoitettu, epäoikeudenmukainen ja tarpeeton.</p><p>Lähes tuhat ihmistä loukkaantui, kun poliisi väkivalloin sulki äänestyspaikkoja, takavarikoi äänestyslipukkeita ja pieksi äänestäjiä. En ymmärrä Espanjan hallituksen totalitaristista vallankäyttöä erityisesti siksi, että jos äänestyksen tulos ei kuitenkaan ole legitiimi ja johda itsenäistymiseen, niin miksi äänestys piti yrittää estää väkivalloin? Mitä ihmeen hyötyä kansalaisten kimppuun hyökkäämisestä voi saada tällaisessa tilanteessa?</p><p>Toivoin suomalaisten poliitikkojen reagoivan asiaan suoraselkäisesti ja sillä vakavuudella, johon oma historiamme pienenä kielivähemmistönä tyrannien varjossa meidät mielestäni velvoittaa. Tyylipisteitä ropisee niin Kokoomuksen Puheenjohtaja Petteri Orpolle kuin oppositionkin puheenjohtajille ja muille aktiiveille, mutta Suomen ulkopoliittisella johdolla on aika paljon petrattavaa.&nbsp;</p><p>Pääministeri Matti Vanhanen (EDIT: Elän näköjään vielä 2000-luvulla enkä osaa oikolukea) komppasi ulkoministeri Timo Soinia, ennen niin rehvakasta itsenäisyyssoturia, kun hän keskittyi keksimään tekosyitä sille, miksei selkä enää pysy suorassa. Soinin mielestä some-kommentoijilla on lähtenyt mopo keulimaan, vaikka tällaisen vapausaatetta kannattavan tavan kansalaisen mielestä se mopo on kyllä karannut rotkoon heiltä, joka pieksävät itsenäisyyttään demokratian ja parlamentarismin kautta havittelevia katalaaneja.</p><p>Siinä missä Vanhanen ei kyennyt edes tuomitsemaan kumiluotien käyttämistä äänestäjien paimentamisessa, lätisi Soini pehmeitä baskiterrorismista ja Skotlannin itsenäistymisäänestyksestä. Soinille muistutkseksi, että Skotlannissa poliisi ei summittaisesti pieksänyt äänestäjiä saati varastanut äänestyslipukkeita. Ja jos baskiterrorismista on huolissaan, niin mikähän mahtaisi olla nopein tapa saada niitä terroristeja aikaiseksi, jos ei maan sisällä asuvan kielivähemmistön järjestelmällinen kyykyttäminen?</p><p>Näyttääkin siltä, että Timo Soinista, entisestä EU-rakkikoirasta, on tullut EU-sylikoira, Jean-Claude Junckerin ja EU-komission kuohittu puudeli, jonka testosteronitasot riittävät enää vaanimaan eläkepäivien turvaksi luvattua palkintovirkaa. Meilläpäin tuollaisia tyyppejä sanotaan selkärangattomiksi paskahousuiksi.</p><p>Soinin, Vanhasen ja muiden Espanjan hallituksen väkivaltaisia toimia valkopesevien mielestä ei ole EU:n tehtävä puuttua sen jäsenmaiden sisäpoliittiseen turbulenssiin. Lausunto osoittaa typerryttävää kaksinaismoraalia ottaen huomioon, että EU puuttuu direktiivitulvan kautta suoraan jäsenmaidensa sisäiseen päätöksentekoon jatkuvasti. EU on myös tuominnut mm. Venezuelan hallituksen hyökkäykset demokratiaa vaativia kansalaisiaan kohtaan, ja EU:n johdolla sen jäsenmaat ovat asettaneet sanktioita Ukrainaan hyökänneelle Venäjälle. Millaisen kuvan EU-johtajat antavat itsestään ja edustamastaan järjestöstä, kun he nousevat puolustamaan EU:n ulkopuolista negatiivista demokratiakehitystä, mutta kohauttelevat olkapäitään EU-maan kurmottaessa omia kansalaisiaan?</p><p>Toki näitä erilaisia reaktioita on nyt nähty vähän joka suunnasta. Esimerkiksi Keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä lähetti Espanjan suurlähettiläälle uhkailuviestin, jossa sanoi, että tulisi pitämään huolta viestin saajaan joutumisesta vastuuseen ellei viestissä esitettyä vaatimusta täytettäisi. Kyselin Kärnältä asiasta Facebookissa, missä hän ilmoitti, että kyseessä oli tahallinen provosointi toiveenaan suurlähettilään &ldquo;primitiivireaktio&rdquo;, jonka &ldquo;maailma sai nähdä&rdquo;. Myöhemmin Kärnä totesi, ettei kyseessä ollut uhkaus suurlähettilästä kohtaan, vaan koko Espanjan valtiota kohtaan, mikä saa viestin kuulostamaan vieläkin harkitsemattomammalta kaikessa suuruudenhulluudessaan.</p><p>Kärnän mielestä hänellä oli oikein kansalta saatu mandaatti tähän &ldquo;or else&rdquo;-uhkailuun, jolla suurlähettilään mukaan voi olla jopa turvallisuuspoliittisia vaikutuksia. Pitäisin tätä jo kohtuullisen vakavastiotettavana viestinä ottaen huomioon itäisen naapurimme aggressiivisen ulkopolitiikan ja kansainvälisen yhteisön tehottomuuden maailman kriisipesäkkeiden hoidossa.</p><p>On yksi asia puolustaa oikeudenmukaisuutta kertomalla oma mielipiteensä julkisesti, sellaiseen kansanedustajallakin tulee olla oikeus. Mutta jos yksinäinen kansanedustaja lähettää vieraan vallan diplomaatille &ldquo;teet niin kuin käsken tai saat katua&rdquo;-tyyppisen uhkauksen provosoidakseen, ja julkaisee vielä diplomaatin sähköposteja sosiaalisessa mediassa, niin on kyllä pakko kysyä, että onko ulkopolitiikan hoidossa presidentillä, valtioneuvostolla, ulkoministerillä tai edes hallituksella enää mitään merkitystä? Vai johtaako Suomen ulkopolitiikkaa joku satunnainen teinipojan lailla sentterit pystyssä uhoava julkisuudenkipeä kansanedustaja?&nbsp;</p><p>Kaikkein häiritsevintä tässä touhussa on se, että vaikka EU:ta kovasti markkinoidaan eurooppalaisena demokratiaa ja itsenäisyyttä korostavana rauhanprojektina, niin mikä sen uskottavuus on, jos se ei estä jäsenvaltioitaan hyökkäämästä rauhanomaisia kansalaisiaan kohtaan? Tällöin herää väkisinkin kysymys, onko EU oikeasti rauhanprojekti vai tie kohti uutta tyranniaa?</p><p>Ja mitä muita kansalaisiinsa kohdistuvia epäoikeudenmukaisia viranomaisväkivallan muotoja EU jäsenvaltioiltaan hyväksyy? Voivatko eurooppalaiset valtiokoneistot EU:n hiljaisella tuella hyökätä kansalaistensa kimppuun jostain ihan merkityksettömästäkin syystä vai onko se sallittua vain silloin, kun kansa janoaa itsenäisyyttä ja demokratiaa? Kirjataanko näistä EU-hallintoalamaisille sallituista demokratian ja yksilönvapauksien muodoista jossain EU-pamfletissa vai onko vallankäytön rajat vain vallanpitäjille tarkoitettua salaista tietoa?</p><p>Vaikka itsenäisten kansallisvaltioiden oikeus alueisiinsa on selkeä, niin onko realistista ajatella, että jonkin alueen EU-maasta irtautuminen ja itsenäistyminen pitäisi olla täysin mahdotonta tästä ikuisuuteen? Että EU:n rajojen sisään jäänyt alueellinen, etninen tai kielellinen ryhmittymä ei koskaan voisi lunastaa oikeutta omaan hallintoonsa demokratian ja rauhallisen neuvotteluprosessin kautta, vaan Euroopan alueella valtioiden rajat on nyt betonoitu siihen asti, että joku on taas valmis vuodattamaan verta oikeudenmukaisuuden puolesta?</p><p>Vaikka tämä Katalonian soppa heikentää erityisesti Espanjan hallituksen uskottavuutta , on sen välillinen vaikutus EU:n uskottavuuteen demokraattisena rauhanprojektina murskaava. Vuosi vuodelta näyttää enemmän ja enemmän siltä, että EU:sta on itse itseään varten olemassa oleva hallintokolossi, jonka virkailijoiden ja poliitikkojen tärkein tehtävä on varmistaa heitä ruokkivan tulonsiirtohimmelin pystyssä pysyminen.</p><p>Suomi liittyi Euroopan Unioniin toiveenaan olla lähempänä muuta Eurooppaa ja länsimaita. Monelta osalta tavoitteet ovat toteutuneetkin, mutta toisaalta hyvin talouttaan hoitaneista suomalaisista tehtiin ensin muiden maiden perseilyjen nettomaksaja ja nyt kun kansantaloutemme kyykkäsi vuosikymmeneksi, on riskinä joutua Fiat-rahalla velkaelvyttävän keskuspankin panttivangiksi. EU-päätöksentekoon isoimmille EU-maille sisään leivottu mahdollisuus edunvalvontaan pienempien EU-maiden kustannuksella johti meidät tilanteeseen, jossa meidän on vaikeaa voittaa, jos EU ajautuu sellaiseen kriisiin, jota kohti se on hiljalleen vuosikymmenien saatossa ajautunut.</p><p>Suomalaisten poliitikkojen, erityisesti EU-sellaisten, kesken tuntuu vallitsevan hellyyttävä yksimielisyys EU-liittovaltiokehityksen autuudesta ja siitä, kuinka suomalaisten tulee olla EU-integraation kärkimaa. Poikkeuksena tietysti jotkut perussuomalaiset ja paavoväyryset, joiden idealismi EU:sta, EMU:sta ja muista liitoista irtisanoutumisen suhteen on lapsenuskoista ottaen huomioon, millainen nouseva diktatuuri itänaapurinamme on, ja kuinka paljon Suomi hyötyy vapaakaupasta. Hyvin harva, jos yksikään, suomalainen poliitikko on ottanut kantaa muiden vaihtoehtojen kuin EU-integraation syventämisen tai EU:sta eroamisen välillä.</p><p>EU:lla on ollut jo pitkään identiteetti- ja imagokriisi, joka on esimerkiksi kulminoitunut jo Iso-Britannian EU-eroon ja jopa äärikansallismielisten puolueiden nousuun ympäri Eurooppaa. Kenen tahansa tällaista kehitystä vastustavan pitäisikin viimeistään nyt lopettaa kumbaijaan laulaminen sekä erilaisten hastagien takana unelmointi, ja todella pohtia, miten EU muuttuisi tästä eurooppalaisia kansoja hitaasti erilleen ajavasta voimasta meitä taas vahvasti yhdistäväksi vaikuttajaksi?</p><p>Tästä ränttäyksestä joku voi virheellisesti saada minusta kuvan EU-vastustajana, mutta en todellakaan ole sitä, haluan vain olla realistinen analysoidessani EU:n nykytilaa. En halua EU:n hajoavan, mutta näen sen välttämiseksi ainoana vaihtoehtona sen, että EU palaa alkuperäiseen muotoonsa vapaakauppa-alueena, jonka sisällä pääomat, tavarat ja työvoima voi liikkua esteettä. Näin saataisiin globaalin markkinatalouden ja vapaakaupan tuomat hyödyt samalla, kun eurooppalaisten kansallisvaltioiden itsenäisyyttä vahvistettaisiin ja EU-hallintokolossin kuluja saataisiin leikattua EU-veronmaksajien eduksi. Se on minusta paljon parempi vaihtoehto kuin Euroopan Unionin mureneminen ulkoreunoilta ja lopulta koko projektin kaatuminen omaan mahdottomuuteensa.</p><p><a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005390411.html" title="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005390411.html">https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005390411.html</a><br /><a href="https://yle.fi/uutiset/3-9862583?origin=rss" title="https://yle.fi/uutiset/3-9862583?origin=rss">https://yle.fi/uutiset/3-9862583?origin=rss</a><br /><a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201710012200430373_pi.shtml" title="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201710012200430373_pi.shtml">http://www.iltalehti.fi/politiikka/201710012200430373_pi.shtml</a><br /><a href="http://europa.eu/rapid/press-release_STATEMENT-17-2224_en.htm" title="http://europa.eu/rapid/press-release_STATEMENT-17-2224_en.htm">http://europa.eu/rapid/press-release_STATEMENT-17-2224_en.htm</a><br /><a href="http://europa.eu/rapid/press-release_STATEMENT-17-3626_en.htm" title="http://europa.eu/rapid/press-release_STATEMENT-17-3626_en.htm">http://europa.eu/rapid/press-release_STATEMENT-17-3626_en.htm</a><br /><a href="https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10156283181479528&amp;set=a.411439679527.194055.642679527&amp;type=3&amp;theater" title="https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10156283181479528&amp;set=a.411439679527.194055.642679527&amp;type=3&amp;theater">https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10156283181479528&amp;set=a.41143967...</a><br /><a href="https://www.facebook.com/mikko.karna/posts/10156288279319528?pnref=story" title="https://www.facebook.com/mikko.karna/posts/10156288279319528?pnref=story">https://www.facebook.com/mikko.karna/posts/10156288279319528?pnref=story</a><br /><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/231492-suomalaiskansanedustaja-mikko-karna-kuumensi-espanjan-suurlahettilaan-katalaanit#.Wc6Wo8XHlUw.facebook" title="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/231492-suomalaiskansanedustaja-mikko-karna-kuumensi-espanjan-suurlahettilaan-katalaanit#.Wc6Wo8XHlUw.facebook">https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/231492-suomalaiskansanedustaja-mikko-ka...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> www.youtube.com/watch?v=QiamCnXm7B0

Ottamatta nyt kantaa siihen, pitäisikö Katalonian voida itsenäistyä tietyin reunaehdoin vai ei (Totta helvetissä pitäisi voida), niin sunnuntainen Espanjan hallituksen reagointi katalaanien haluun äänestää itsenäisyydestään oli kaikilla mittareilla täysin ylimitoitettu, epäoikeudenmukainen ja tarpeeton.

Lähes tuhat ihmistä loukkaantui, kun poliisi väkivalloin sulki äänestyspaikkoja, takavarikoi äänestyslipukkeita ja pieksi äänestäjiä. En ymmärrä Espanjan hallituksen totalitaristista vallankäyttöä erityisesti siksi, että jos äänestyksen tulos ei kuitenkaan ole legitiimi ja johda itsenäistymiseen, niin miksi äänestys piti yrittää estää väkivalloin? Mitä ihmeen hyötyä kansalaisten kimppuun hyökkäämisestä voi saada tällaisessa tilanteessa?

Toivoin suomalaisten poliitikkojen reagoivan asiaan suoraselkäisesti ja sillä vakavuudella, johon oma historiamme pienenä kielivähemmistönä tyrannien varjossa meidät mielestäni velvoittaa. Tyylipisteitä ropisee niin Kokoomuksen Puheenjohtaja Petteri Orpolle kuin oppositionkin puheenjohtajille ja muille aktiiveille, mutta Suomen ulkopoliittisella johdolla on aika paljon petrattavaa. 

Pääministeri Matti Vanhanen (EDIT: Elän näköjään vielä 2000-luvulla enkä osaa oikolukea) komppasi ulkoministeri Timo Soinia, ennen niin rehvakasta itsenäisyyssoturia, kun hän keskittyi keksimään tekosyitä sille, miksei selkä enää pysy suorassa. Soinin mielestä some-kommentoijilla on lähtenyt mopo keulimaan, vaikka tällaisen vapausaatetta kannattavan tavan kansalaisen mielestä se mopo on kyllä karannut rotkoon heiltä, joka pieksävät itsenäisyyttään demokratian ja parlamentarismin kautta havittelevia katalaaneja.

Siinä missä Vanhanen ei kyennyt edes tuomitsemaan kumiluotien käyttämistä äänestäjien paimentamisessa, lätisi Soini pehmeitä baskiterrorismista ja Skotlannin itsenäistymisäänestyksestä. Soinille muistutkseksi, että Skotlannissa poliisi ei summittaisesti pieksänyt äänestäjiä saati varastanut äänestyslipukkeita. Ja jos baskiterrorismista on huolissaan, niin mikähän mahtaisi olla nopein tapa saada niitä terroristeja aikaiseksi, jos ei maan sisällä asuvan kielivähemmistön järjestelmällinen kyykyttäminen?

Näyttääkin siltä, että Timo Soinista, entisestä EU-rakkikoirasta, on tullut EU-sylikoira, Jean-Claude Junckerin ja EU-komission kuohittu puudeli, jonka testosteronitasot riittävät enää vaanimaan eläkepäivien turvaksi luvattua palkintovirkaa. Meilläpäin tuollaisia tyyppejä sanotaan selkärangattomiksi paskahousuiksi.

Soinin, Vanhasen ja muiden Espanjan hallituksen väkivaltaisia toimia valkopesevien mielestä ei ole EU:n tehtävä puuttua sen jäsenmaiden sisäpoliittiseen turbulenssiin. Lausunto osoittaa typerryttävää kaksinaismoraalia ottaen huomioon, että EU puuttuu direktiivitulvan kautta suoraan jäsenmaidensa sisäiseen päätöksentekoon jatkuvasti. EU on myös tuominnut mm. Venezuelan hallituksen hyökkäykset demokratiaa vaativia kansalaisiaan kohtaan, ja EU:n johdolla sen jäsenmaat ovat asettaneet sanktioita Ukrainaan hyökänneelle Venäjälle. Millaisen kuvan EU-johtajat antavat itsestään ja edustamastaan järjestöstä, kun he nousevat puolustamaan EU:n ulkopuolista negatiivista demokratiakehitystä, mutta kohauttelevat olkapäitään EU-maan kurmottaessa omia kansalaisiaan?

Toki näitä erilaisia reaktioita on nyt nähty vähän joka suunnasta. Esimerkiksi Keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä lähetti Espanjan suurlähettiläälle uhkailuviestin, jossa sanoi, että tulisi pitämään huolta viestin saajaan joutumisesta vastuuseen ellei viestissä esitettyä vaatimusta täytettäisi. Kyselin Kärnältä asiasta Facebookissa, missä hän ilmoitti, että kyseessä oli tahallinen provosointi toiveenaan suurlähettilään “primitiivireaktio”, jonka “maailma sai nähdä”. Myöhemmin Kärnä totesi, ettei kyseessä ollut uhkaus suurlähettilästä kohtaan, vaan koko Espanjan valtiota kohtaan, mikä saa viestin kuulostamaan vieläkin harkitsemattomammalta kaikessa suuruudenhulluudessaan.

Kärnän mielestä hänellä oli oikein kansalta saatu mandaatti tähän “or else”-uhkailuun, jolla suurlähettilään mukaan voi olla jopa turvallisuuspoliittisia vaikutuksia. Pitäisin tätä jo kohtuullisen vakavastiotettavana viestinä ottaen huomioon itäisen naapurimme aggressiivisen ulkopolitiikan ja kansainvälisen yhteisön tehottomuuden maailman kriisipesäkkeiden hoidossa.

On yksi asia puolustaa oikeudenmukaisuutta kertomalla oma mielipiteensä julkisesti, sellaiseen kansanedustajallakin tulee olla oikeus. Mutta jos yksinäinen kansanedustaja lähettää vieraan vallan diplomaatille “teet niin kuin käsken tai saat katua”-tyyppisen uhkauksen provosoidakseen, ja julkaisee vielä diplomaatin sähköposteja sosiaalisessa mediassa, niin on kyllä pakko kysyä, että onko ulkopolitiikan hoidossa presidentillä, valtioneuvostolla, ulkoministerillä tai edes hallituksella enää mitään merkitystä? Vai johtaako Suomen ulkopolitiikkaa joku satunnainen teinipojan lailla sentterit pystyssä uhoava julkisuudenkipeä kansanedustaja? 

Kaikkein häiritsevintä tässä touhussa on se, että vaikka EU:ta kovasti markkinoidaan eurooppalaisena demokratiaa ja itsenäisyyttä korostavana rauhanprojektina, niin mikä sen uskottavuus on, jos se ei estä jäsenvaltioitaan hyökkäämästä rauhanomaisia kansalaisiaan kohtaan? Tällöin herää väkisinkin kysymys, onko EU oikeasti rauhanprojekti vai tie kohti uutta tyranniaa?

Ja mitä muita kansalaisiinsa kohdistuvia epäoikeudenmukaisia viranomaisväkivallan muotoja EU jäsenvaltioiltaan hyväksyy? Voivatko eurooppalaiset valtiokoneistot EU:n hiljaisella tuella hyökätä kansalaistensa kimppuun jostain ihan merkityksettömästäkin syystä vai onko se sallittua vain silloin, kun kansa janoaa itsenäisyyttä ja demokratiaa? Kirjataanko näistä EU-hallintoalamaisille sallituista demokratian ja yksilönvapauksien muodoista jossain EU-pamfletissa vai onko vallankäytön rajat vain vallanpitäjille tarkoitettua salaista tietoa?

Vaikka itsenäisten kansallisvaltioiden oikeus alueisiinsa on selkeä, niin onko realistista ajatella, että jonkin alueen EU-maasta irtautuminen ja itsenäistyminen pitäisi olla täysin mahdotonta tästä ikuisuuteen? Että EU:n rajojen sisään jäänyt alueellinen, etninen tai kielellinen ryhmittymä ei koskaan voisi lunastaa oikeutta omaan hallintoonsa demokratian ja rauhallisen neuvotteluprosessin kautta, vaan Euroopan alueella valtioiden rajat on nyt betonoitu siihen asti, että joku on taas valmis vuodattamaan verta oikeudenmukaisuuden puolesta?

Vaikka tämä Katalonian soppa heikentää erityisesti Espanjan hallituksen uskottavuutta , on sen välillinen vaikutus EU:n uskottavuuteen demokraattisena rauhanprojektina murskaava. Vuosi vuodelta näyttää enemmän ja enemmän siltä, että EU:sta on itse itseään varten olemassa oleva hallintokolossi, jonka virkailijoiden ja poliitikkojen tärkein tehtävä on varmistaa heitä ruokkivan tulonsiirtohimmelin pystyssä pysyminen.

Suomi liittyi Euroopan Unioniin toiveenaan olla lähempänä muuta Eurooppaa ja länsimaita. Monelta osalta tavoitteet ovat toteutuneetkin, mutta toisaalta hyvin talouttaan hoitaneista suomalaisista tehtiin ensin muiden maiden perseilyjen nettomaksaja ja nyt kun kansantaloutemme kyykkäsi vuosikymmeneksi, on riskinä joutua Fiat-rahalla velkaelvyttävän keskuspankin panttivangiksi. EU-päätöksentekoon isoimmille EU-maille sisään leivottu mahdollisuus edunvalvontaan pienempien EU-maiden kustannuksella johti meidät tilanteeseen, jossa meidän on vaikeaa voittaa, jos EU ajautuu sellaiseen kriisiin, jota kohti se on hiljalleen vuosikymmenien saatossa ajautunut.

Suomalaisten poliitikkojen, erityisesti EU-sellaisten, kesken tuntuu vallitsevan hellyyttävä yksimielisyys EU-liittovaltiokehityksen autuudesta ja siitä, kuinka suomalaisten tulee olla EU-integraation kärkimaa. Poikkeuksena tietysti jotkut perussuomalaiset ja paavoväyryset, joiden idealismi EU:sta, EMU:sta ja muista liitoista irtisanoutumisen suhteen on lapsenuskoista ottaen huomioon, millainen nouseva diktatuuri itänaapurinamme on, ja kuinka paljon Suomi hyötyy vapaakaupasta. Hyvin harva, jos yksikään, suomalainen poliitikko on ottanut kantaa muiden vaihtoehtojen kuin EU-integraation syventämisen tai EU:sta eroamisen välillä.

EU:lla on ollut jo pitkään identiteetti- ja imagokriisi, joka on esimerkiksi kulminoitunut jo Iso-Britannian EU-eroon ja jopa äärikansallismielisten puolueiden nousuun ympäri Eurooppaa. Kenen tahansa tällaista kehitystä vastustavan pitäisikin viimeistään nyt lopettaa kumbaijaan laulaminen sekä erilaisten hastagien takana unelmointi, ja todella pohtia, miten EU muuttuisi tästä eurooppalaisia kansoja hitaasti erilleen ajavasta voimasta meitä taas vahvasti yhdistäväksi vaikuttajaksi?

Tästä ränttäyksestä joku voi virheellisesti saada minusta kuvan EU-vastustajana, mutta en todellakaan ole sitä, haluan vain olla realistinen analysoidessani EU:n nykytilaa. En halua EU:n hajoavan, mutta näen sen välttämiseksi ainoana vaihtoehtona sen, että EU palaa alkuperäiseen muotoonsa vapaakauppa-alueena, jonka sisällä pääomat, tavarat ja työvoima voi liikkua esteettä. Näin saataisiin globaalin markkinatalouden ja vapaakaupan tuomat hyödyt samalla, kun eurooppalaisten kansallisvaltioiden itsenäisyyttä vahvistettaisiin ja EU-hallintokolossin kuluja saataisiin leikattua EU-veronmaksajien eduksi. Se on minusta paljon parempi vaihtoehto kuin Euroopan Unionin mureneminen ulkoreunoilta ja lopulta koko projektin kaatuminen omaan mahdottomuuteensa.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005390411.html
https://yle.fi/uutiset/3-9862583?origin=rss
http://www.iltalehti.fi/politiikka/201710012200430373_pi.shtml
http://europa.eu/rapid/press-release_STATEMENT-17-2224_en.htm
http://europa.eu/rapid/press-release_STATEMENT-17-3626_en.htm
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10156283181479528&set=a.411439679527.194055.642679527&type=3&theater
https://www.facebook.com/mikko.karna/posts/10156288279319528?pnref=story
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/231492-suomalaiskansanedustaja-mikko-karna-kuumensi-espanjan-suurlahettilaan-katalaanit#.Wc6Wo8XHlUw.facebook

]]>
10 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243883-katalonian-itsenaisyys-ja-eun-rappiotila#comments Äänestys Euroopan unioni Itsenäisyys Katalonia Tyrannia Wed, 04 Oct 2017 06:31:40 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243883-katalonian-itsenaisyys-ja-eun-rappiotila
Suomen tunnustettava Katalonian itsenäisyys heti kun mahdollista http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243870-suomen-tunnustettava-katalonian-itsenaisyys-kun-itsenaisyysjulistus-tulee <p><strong>Elämme jännittäviä aikoja sillä Katalonian itsenäisyysjulistus voi tulla milloin tahansa - vaikkapa nyt puolenyön aikaan Barcelonassa tai sitten hieman myöhemmin?</strong>&nbsp;</p><p>Itsenäisyysjulistus on vain ajan kysymys.&nbsp;Espanjan kuningasta ei hälytetä apuun jos tilanne ei ole jo todella pitkällä ja nyt <u><a href="https://yle.fi/uutiset/3-9864676" target="_blank">sekin on tehty.</a></u>&nbsp;Money talks - baskit eivät aikanaan saaneet itsenäisyyttään, joten ei sitä voi Kataloniallekaan antaa ettei mene koko käsi, tuntuu Espanjan hallitus ajattelevan?</p><p>Osaan Espanjaa ja voisin seurata tilannetta reaaliajassa suoraan Barcelonan ja Madridin johtavien medioiden kautta. Kaikkea ei kuitenkaan ehdi ja siksi en ole mitenkään viimeisen päälle perillä tapahtumien käänteistä viime päivinä.&nbsp;Yksi asia on kuitenkin kaikkein oleellisin Katalonian tilanteessa ja se omalta osaltani pätee muuallakin -&nbsp;jos enemmistö katalonialaisista haluaa itsenäisyyden on se heille myönnettävä.</p><p>Suomella olisi hieno tilaisuus osoittaa, että suomettuneisuus ei ole halvaannuttanut päätöksentekokykyämme aivan joka suuntaan. Minä allekirjoittanut, <u><a href="http://petrihirvimaki.com" target="_blank">presidenttiehdokas Hirvimäki</a></u>, olen vahvasti Katalonian puolella enkä silti koe olevani Espanjaa vastaan.&nbsp;Katalonialla on oma kieli, kulttuuri ja historiansa eli se täyttää kaikki kansallisvaltion määreet mennen tullen.</p><p><strong>Suomen on tunnustettava Katalonian itsenäisyys heti kun se on asiallisesti mahdollista.&nbsp;&nbsp;</strong></p><p>Suomen on turha mennä Katalonia-asiassa EU:n taakse etenkään kun EU ei mitä ilmeisemmin tule olemaan siinä aktiivinen?&nbsp;Ainut syy millä (mahdollisen) itsenäisyysjulistuksen jälkeisen tunnustamisen voimme jättää tekemättä, on odottaa Katalonialta vielä uutta kansanäänestystä jos sunnuntainen äänestys ei mielestämme täyttänyt kaikkia kriteereitä demokratian kannalta. Tämä ehdollisuus olisi myös viestittävä Katalonian ja Espanjan johdolle, sillä vaikeneminen ei ole hyve tässä asiassa. Valistunut arvaukseni kuitenkin on, että Suomi menee EU:n selän taakse loppuun asti eikä vaadi Espanjalta tai Katalonialta yhtään mitään.</p><p><strong>Katalonian tilannetta tumput suorana vierestä seuraava Suomi olisi häpeäksi omalle satavuotiselle itsenäisyydelleen.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>***</p><p>4.10.2017</p><p>Kalervonkatu, Jyväskylä</p><p>Petri Hirvimäki</p><p>&nbsp;</p><p>***</p><p><u><a href="http://nukkuvat.fi/" target="_blank">Nukkuvien puolue - Nukkuvat (ml. kannattajakorttikeräys)</a></u></p><p><u><a href="http://www.petrihirvimaki.com/" target="_blank">petrihirvimaki.com (ml. kannattajakorttikeräys)</a></u></p><p><u><a href="http://www.permanto.fi/web/alfatv/player/vod?assetId=4918981" target="_blank">TV-haastattelu (presidenttiehdokas)</a></u></p><p><u><a href="http://unitaskansanliike.net/" target="_blank">Unitas kansanliike</a></u></p><p>&nbsp;</p><p>***</p><p>&rdquo;Presidenttiblogini&rdquo;:</p><p><u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242850-suomettumisen-aika-on-ohi-osa-iii-venaja" target="_blank">&quot;Suomettumisen aika on ohi...&quot; (osa I/II - Venäjä) - 14.9.2017</a></u></p><p><u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229937-kannattajakorttikerays-on-alkanut" target="_blank">Kannattajakorttikeräys on alkanut - 21.1.2017</a></u></p><p><u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224540-petri-hirvimaki-pienpuolueiden-yhteinen-presidenttiehdokas" target="_blank">Petri Hirvimäki &ndash; pienpuolueiden yhteinen presidenttiehdokas? - 17.10.2016</a></u></p><p><u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221472-donald-trump-vs-petri-hirvimaki" target="_blank">Donald Trump vs. Petri Hirvimäki - 19.8.2016 &nbsp;</a></u></p><p><u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215682-koko-kansan-nato" target="_blank">Koko kansan Nato - 20.4.2016</a></u></p><p><u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/214053-petri-presidenttiehdokas" target="_blank">&rdquo;Petri presidenttiehdokas&rdquo; - 21.3.2016</a></u></p><p><u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/210645-vayrynen-ja-hirvimaki-haastavat-suomen" target="_blank">Väyrynen ja Hirvimäki haastavat Suomen! - 26.1.2016</a></u></p><p><u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/209832-avataan-suomipolitiikan-%E2%80%9Dkolmas-rintama%E2%80%9D" target="_blank">Avataan suomipolitiikan &rdquo;kolmas rintama!&rdquo; - 12.1.2016</a></u></p><p><u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208211-suomalaisen-syva-inho" target="_blank">&rdquo;Peliitta&rdquo; &ndash; eduskuntavaalien 2019 ruskea hevonen? - 2.1.2016</a></u></p><p><u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208211-suomalaisen-syva-inho" target="_blank">Suomalaisen syvä inho &ndash; 10.12.2015 &nbsp;</a></u></p><p><u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/207962-presidenttiehdokas-hirvimaen-itsenaisyyspaivapuhe" target="_blank">Presidenttiehdokas Hirvimäen itsenäisyyspäiväpuhe 6.12.2015</a></u></p><p><u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/204384-superpowers-dealing-with-the-world-in-syria" target="_blank">Superpowers Dealing with The World in Syria 8.10.2015</a></u></p><p><u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202705-poika-jonka-isa-halusi-suomen-presidentiksi">Poika, jonka isä halusi Suomen presidentiksi 16.9.2015</a></u></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Elämme jännittäviä aikoja sillä Katalonian itsenäisyysjulistus voi tulla milloin tahansa - vaikkapa nyt puolenyön aikaan Barcelonassa tai sitten hieman myöhemmin? 

Itsenäisyysjulistus on vain ajan kysymys. Espanjan kuningasta ei hälytetä apuun jos tilanne ei ole jo todella pitkällä ja nyt sekin on tehty. Money talks - baskit eivät aikanaan saaneet itsenäisyyttään, joten ei sitä voi Kataloniallekaan antaa ettei mene koko käsi, tuntuu Espanjan hallitus ajattelevan?

Osaan Espanjaa ja voisin seurata tilannetta reaaliajassa suoraan Barcelonan ja Madridin johtavien medioiden kautta. Kaikkea ei kuitenkaan ehdi ja siksi en ole mitenkään viimeisen päälle perillä tapahtumien käänteistä viime päivinä. Yksi asia on kuitenkin kaikkein oleellisin Katalonian tilanteessa ja se omalta osaltani pätee muuallakin - jos enemmistö katalonialaisista haluaa itsenäisyyden on se heille myönnettävä.

Suomella olisi hieno tilaisuus osoittaa, että suomettuneisuus ei ole halvaannuttanut päätöksentekokykyämme aivan joka suuntaan. Minä allekirjoittanut, presidenttiehdokas Hirvimäki, olen vahvasti Katalonian puolella enkä silti koe olevani Espanjaa vastaan. Katalonialla on oma kieli, kulttuuri ja historiansa eli se täyttää kaikki kansallisvaltion määreet mennen tullen.

Suomen on tunnustettava Katalonian itsenäisyys heti kun se on asiallisesti mahdollista.  

Suomen on turha mennä Katalonia-asiassa EU:n taakse etenkään kun EU ei mitä ilmeisemmin tule olemaan siinä aktiivinen? Ainut syy millä (mahdollisen) itsenäisyysjulistuksen jälkeisen tunnustamisen voimme jättää tekemättä, on odottaa Katalonialta vielä uutta kansanäänestystä jos sunnuntainen äänestys ei mielestämme täyttänyt kaikkia kriteereitä demokratian kannalta. Tämä ehdollisuus olisi myös viestittävä Katalonian ja Espanjan johdolle, sillä vaikeneminen ei ole hyve tässä asiassa. Valistunut arvaukseni kuitenkin on, että Suomi menee EU:n selän taakse loppuun asti eikä vaadi Espanjalta tai Katalonialta yhtään mitään.

Katalonian tilannetta tumput suorana vierestä seuraava Suomi olisi häpeäksi omalle satavuotiselle itsenäisyydelleen.

 

***

4.10.2017

Kalervonkatu, Jyväskylä

Petri Hirvimäki

 

***

Nukkuvien puolue - Nukkuvat (ml. kannattajakorttikeräys)

petrihirvimaki.com (ml. kannattajakorttikeräys)

TV-haastattelu (presidenttiehdokas)

Unitas kansanliike

 

***

”Presidenttiblogini”:

"Suomettumisen aika on ohi..." (osa I/II - Venäjä) - 14.9.2017

Kannattajakorttikeräys on alkanut - 21.1.2017

Petri Hirvimäki – pienpuolueiden yhteinen presidenttiehdokas? - 17.10.2016

Donald Trump vs. Petri Hirvimäki - 19.8.2016  

Koko kansan Nato - 20.4.2016

”Petri presidenttiehdokas” - 21.3.2016

Väyrynen ja Hirvimäki haastavat Suomen! - 26.1.2016

Avataan suomipolitiikan ”kolmas rintama!” - 12.1.2016

”Peliitta” – eduskuntavaalien 2019 ruskea hevonen? - 2.1.2016

Suomalaisen syvä inho – 10.12.2015  

Presidenttiehdokas Hirvimäen itsenäisyyspäiväpuhe 6.12.2015

Superpowers Dealing with The World in Syria 8.10.2015

Poika, jonka isä halusi Suomen presidentiksi 16.9.2015

 

 

]]>
11 http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243870-suomen-tunnustettava-katalonian-itsenaisyys-kun-itsenaisyysjulistus-tulee#comments Espanja Euroopan unioni Itsenäisyys Katalonia Tue, 03 Oct 2017 21:20:49 +0000 Petri Hirvimäki http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243870-suomen-tunnustettava-katalonian-itsenaisyys-kun-itsenaisyysjulistus-tulee
Katalonia osoittaa syyt pysäyttää liittovaltiokehitys http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243809-katalonia-osoittaa-syyt-pysayttaa-liittovaltiokehitys <p>Pari sanaa kaikkien huulilla viime päivät olleesta Katalonian itsenäisyyskansanäänestyksestä. On melko käsittämätöntä, miten eurooppalaisen, demokraattisen arvoyhteisön sisällä kansan tahto painaa niin paljon, että poliisi estää kansalaisia äänestämästä ja demokratiaa toteutumasta pampuin ja kumiluodein. EU:n johtavien poliitikkojen hiljaisuus asiassa sattuu korviin. Väkivalta omalla takapihalla vaietaan kuoliaaksi, mutta rajojen yli ollaan valmiita huutelemaan ohjeita ja asettamaan pakotteita, vaikka esimerkiksi Ukrainan Krimillä kansa sai äänestää ja sen tahto jopa oletettavasti toteutui.&nbsp;</p> <p>Jotkut tahot ovat ymmärrettävästi ottaneet kannakseen seurata Espanjan hallitusta Francon viitoittamalla tiellä todeten, että koko Katalonia on itsenäisyyspyrkimyksissään kansalaistottelematon. Tälle älylliselle epärehellisyydelle on annettava synninpäästö sikäli, että EU:n ja transatlanttisen arvoyhteisön hyvyyteen sinisilmäisesti uskoville ei ole jätetty muuta mahdollisuutta. Silmät kiinni ja opettamaan demokratiaa Venäjälle ja Pohjois-Korealle. Not in my backyard!</p> <p>Katalonian tilanne on meille kaikille osoitus siitä, että EU ei takaa itsehallinnollisten alueiden kansalaisten oikeutta päättää omista asioista rajojensa sisällä. EU-eliitin korvia särkevä hiljaisuus Katalonian tilanteesta osoittaa, miksi Suomen kansan itsemääräämisoikeuden ainoa turva on ja tulee aina olemaan suvereniteetissä. Suomen suvereenia itsemääräämisoikeutta on aika ryhtyä puolustamaan kautta koko poliittisen kentän.&nbsp;</p> <p>Lisää EU:ta ei ole ratkaisu mihinkään ongelmaan nyt eikä tulevaisuudessa. Suomen tulee torjua EU:n yhteinen budjetti, valtiovarainministeri, yhteiset puolustusratkaisut sekä kaikenlainen integraation syventäminen. Suvereniteetille olennaista on säilyttää kansallinen liikkumatila ja toisin toimimisen mahdollisuus. Jokaisen vastuullisen suomalaisen poliittisen toimijan tärkein tehtävä on turvata omalta osaltaan se, että mikäli suomalaiset koskaan tahtovat äänestää itsensä ulos esimerkiksi EU:sta tai talous- ja rahaliitosta, se on mahdollista ilman pelkoa Katalonian kaltaisesta tapahtumaketjusta. Myös Brexit-äänestyksen tuloksen kauhistelun voinee Katalonian tapahtumien jälkeen lopettaa, mikäli joku hölmö sitä jossain vielä haluaa jatkaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pari sanaa kaikkien huulilla viime päivät olleesta Katalonian itsenäisyyskansanäänestyksestä. On melko käsittämätöntä, miten eurooppalaisen, demokraattisen arvoyhteisön sisällä kansan tahto painaa niin paljon, että poliisi estää kansalaisia äänestämästä ja demokratiaa toteutumasta pampuin ja kumiluodein. EU:n johtavien poliitikkojen hiljaisuus asiassa sattuu korviin. Väkivalta omalla takapihalla vaietaan kuoliaaksi, mutta rajojen yli ollaan valmiita huutelemaan ohjeita ja asettamaan pakotteita, vaikka esimerkiksi Ukrainan Krimillä kansa sai äänestää ja sen tahto jopa oletettavasti toteutui. 

Jotkut tahot ovat ymmärrettävästi ottaneet kannakseen seurata Espanjan hallitusta Francon viitoittamalla tiellä todeten, että koko Katalonia on itsenäisyyspyrkimyksissään kansalaistottelematon. Tälle älylliselle epärehellisyydelle on annettava synninpäästö sikäli, että EU:n ja transatlanttisen arvoyhteisön hyvyyteen sinisilmäisesti uskoville ei ole jätetty muuta mahdollisuutta. Silmät kiinni ja opettamaan demokratiaa Venäjälle ja Pohjois-Korealle. Not in my backyard!

Katalonian tilanne on meille kaikille osoitus siitä, että EU ei takaa itsehallinnollisten alueiden kansalaisten oikeutta päättää omista asioista rajojensa sisällä. EU-eliitin korvia särkevä hiljaisuus Katalonian tilanteesta osoittaa, miksi Suomen kansan itsemääräämisoikeuden ainoa turva on ja tulee aina olemaan suvereniteetissä. Suomen suvereenia itsemääräämisoikeutta on aika ryhtyä puolustamaan kautta koko poliittisen kentän. 

Lisää EU:ta ei ole ratkaisu mihinkään ongelmaan nyt eikä tulevaisuudessa. Suomen tulee torjua EU:n yhteinen budjetti, valtiovarainministeri, yhteiset puolustusratkaisut sekä kaikenlainen integraation syventäminen. Suvereniteetille olennaista on säilyttää kansallinen liikkumatila ja toisin toimimisen mahdollisuus. Jokaisen vastuullisen suomalaisen poliittisen toimijan tärkein tehtävä on turvata omalta osaltaan se, että mikäli suomalaiset koskaan tahtovat äänestää itsensä ulos esimerkiksi EU:sta tai talous- ja rahaliitosta, se on mahdollista ilman pelkoa Katalonian kaltaisesta tapahtumaketjusta. Myös Brexit-äänestyksen tuloksen kauhistelun voinee Katalonian tapahtumien jälkeen lopettaa, mikäli joku hölmö sitä jossain vielä haluaa jatkaa.

]]>
16 http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243809-katalonia-osoittaa-syyt-pysayttaa-liittovaltiokehitys#comments Demokratia EU:n liittovaltiokehitys Euroopan unioni Itsenäisyys Katalonia Mon, 02 Oct 2017 17:35:03 +0000 Kimmo Kautio http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243809-katalonia-osoittaa-syyt-pysayttaa-liittovaltiokehitys
Millainen haaste Katalonia on EU:lle? http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243785-millainen-haaste-katalonia-on-eulle <p>Eurooppa on täynnä erilaisia alueellisia autonomia ja itsenäisyyspyrkimyksiä. Katalonia on vain yksi niistä. Se miten Kataloniaan tullaan suhtautumaan valtiotasolla, on eri asia kuin yleinen sympatia Espanjan poliisin hakkaamia katalaaneja kohtaan.</p><p>Valtiot eivät pidä alueittensa irtautumisista. Hyvä esimerkki on Neuvostoliiton seuraaja valtion Venäjän toiminta ja siellä esiintyvä haikailu miehityksestä vapautuneiden maiden osalta.</p><p>Espanja on ollut maiden hajoamiseen nähden torjuva, se on joutunut kokemaan irtautumispyrkimyksiä Katalonian lisäksi Baskimaalla ja ehkä vähemmin tunnettuna jopa Kanarian saarilla. &nbsp;Siksi Espanja ei esimerkiksi tunnusta Kosovoa.</p><p>Unionimaista irtautumispyrkimykset ovat viime aikana olleet esillä Skotlannin osalta, Italiassa on Padania, Belgian hajoamisesta puhutaan, jos pysytään enemmän julkisuudessa olleissa.</p><p>Mikä on kansojen todellinen irtautumishalu valtiosta, jossa he nykyisin asuvat on aivan toinen asia ja sen objektiiviseen mittaamiseen tarvittaisiin välineitä, joista on vaikea sopia, edes unionimme puitteissa puhumattakaan Itä-Ukrainasta, Krimistä, Transnistriasta, Abhasiasta tai Etelä-Ossetiasta.</p><p>Euroopan unionille Katalonian tilanne on hankala. Unionin jäseneksi otetaan vain yksimielisellä päätöksellä. Esimerkiksi painostukseen Espanjaa kohtaan ei unioni tai sen jäsenmaat lähde, ehkä huulten puheita ja niitäkin hiljaa lausuttuna lukuun ottamatta.</p><p>Unionilla on kuitenkin toimielin, alueiden komitea, jossa nyt syntyneen tilanteen kaltaisista kriisejä voitaisiin yrittää alustavasti sovitella. Epäilen kuitenkin, ettei suvereeneilta valtioilta riitä tämän komitean roolin vahvistamiseen riittävästi haluja. Yrittää kyllä voisi. <a href="https://europa.eu/european-union/about-eu/institutions-bodies/european-committee-regions_fi" title="https://europa.eu/european-union/about-eu/institutions-bodies/european-committee-regions_fi">https://europa.eu/european-union/about-eu/institutions-bodies/european-c...</a></p><p>&nbsp;</p> Eurooppa on täynnä erilaisia alueellisia autonomia ja itsenäisyyspyrkimyksiä. Katalonia on vain yksi niistä. Se miten Kataloniaan tullaan suhtautumaan valtiotasolla, on eri asia kuin yleinen sympatia Espanjan poliisin hakkaamia katalaaneja kohtaan.

Valtiot eivät pidä alueittensa irtautumisista. Hyvä esimerkki on Neuvostoliiton seuraaja valtion Venäjän toiminta ja siellä esiintyvä haikailu miehityksestä vapautuneiden maiden osalta.

Espanja on ollut maiden hajoamiseen nähden torjuva, se on joutunut kokemaan irtautumispyrkimyksiä Katalonian lisäksi Baskimaalla ja ehkä vähemmin tunnettuna jopa Kanarian saarilla.  Siksi Espanja ei esimerkiksi tunnusta Kosovoa.

Unionimaista irtautumispyrkimykset ovat viime aikana olleet esillä Skotlannin osalta, Italiassa on Padania, Belgian hajoamisesta puhutaan, jos pysytään enemmän julkisuudessa olleissa.

Mikä on kansojen todellinen irtautumishalu valtiosta, jossa he nykyisin asuvat on aivan toinen asia ja sen objektiiviseen mittaamiseen tarvittaisiin välineitä, joista on vaikea sopia, edes unionimme puitteissa puhumattakaan Itä-Ukrainasta, Krimistä, Transnistriasta, Abhasiasta tai Etelä-Ossetiasta.

Euroopan unionille Katalonian tilanne on hankala. Unionin jäseneksi otetaan vain yksimielisellä päätöksellä. Esimerkiksi painostukseen Espanjaa kohtaan ei unioni tai sen jäsenmaat lähde, ehkä huulten puheita ja niitäkin hiljaa lausuttuna lukuun ottamatta.

Unionilla on kuitenkin toimielin, alueiden komitea, jossa nyt syntyneen tilanteen kaltaisista kriisejä voitaisiin yrittää alustavasti sovitella. Epäilen kuitenkin, ettei suvereeneilta valtioilta riitä tämän komitean roolin vahvistamiseen riittävästi haluja. Yrittää kyllä voisi. https://europa.eu/european-union/about-eu/institutions-bodies/european-committee-regions_fi

 

]]>
21 http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243785-millainen-haaste-katalonia-on-eulle#comments Ulkomaat Euroopan unioni Katalonia Mon, 02 Oct 2017 06:09:17 +0000 Lars-Erik Wilskman http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243785-millainen-haaste-katalonia-on-eulle
Espanjan pääministeri Mariano Rajoy http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243778-espanjan-paaministeri-mariano-rajoy <p>Onko pääministeri Mariano Rajoy enää tehtäviensä tasolla, puhuessaan, että Espanjassa on toimittu ainoastaan lain mukaan?</p><p>Mariano Rajoy on oikeustieteen lisensiaatti ja varsin kokenut poliitikko.</p><p>On siellä Espanjassa ihmeellinen käsitys demokratiasta, kun kumiluodeilla estetään äänestäminen.</p><p>Tämä Katalonian tai katalonialaisten asia on ollut esille ja vuosikymmenet, joten ei tämä mikään uusi asia ole. Se miksi alue pyrkii pois vanhasta hallinnosta tuli aika selväksi kaikille. Eihän Espanjan laillisuudessa ole mitään järkeä.</p><p>Jos Suomessa vaikkapa Pohjois-Savo haluaisi äänestää itsenäisyydestään, niin antaisiko pääministeri Juha Sipilä käskyn Paula Riskikon johdolla ammuskella savolaisia kumiluodeilla?&nbsp;</p><p>Toinen asia sitten kokonaan on se, miksi katalonialaiset haluavat Andorran kaltaiseksi lilliputtivaltioksi? Andorra on niin pieni yksikkö, että moni ei edes tiedä sen olevan olemassakaan.&nbsp;</p><p>Mutta sejhän ei ole tämän asian ydin millaiseksi katalonialaiset Kataloniansa haluavat, vaan se miksi ja miksi kumiluodit vihuvat äänestyspaikoilla. Äänestäminen kai on suurin demokratian hyveistä.</p><p>Kieltämällä äänestämisen, kieltää samalla sananvapauden ja ihmisen suvereniteetin omaan ajatteluun. Miksi pääministeri sitten härkäpäisesti pitää Espanjan oikeudesta hallita Kataloniaa, jos itse alueen asukkaat haluavat itsenäistyä? Siinäpä tuhannen euron kysymys, jota on pohdittu pitkään ja hartaasti, mutta ääneen sitä ei kukaan sano.&nbsp;</p><p>Onneksi olkoon espanjalaiset, teillä on suvaitsevaisuus kohdallaan, kumiluoteja äänestyskoppiin ja sitä rataa.</p><p>Miten se on YK:n ihmisoikeudet Euroopassa, kun äänestäminen omasta alueesta on kiellettyä, niin toinen vaihtoehto on silloin sota. Sitäkö pääministeri Mariano Rajoy asiassa laillisesti hakee?</p> Onko pääministeri Mariano Rajoy enää tehtäviensä tasolla, puhuessaan, että Espanjassa on toimittu ainoastaan lain mukaan?

Mariano Rajoy on oikeustieteen lisensiaatti ja varsin kokenut poliitikko.

On siellä Espanjassa ihmeellinen käsitys demokratiasta, kun kumiluodeilla estetään äänestäminen.

Tämä Katalonian tai katalonialaisten asia on ollut esille ja vuosikymmenet, joten ei tämä mikään uusi asia ole. Se miksi alue pyrkii pois vanhasta hallinnosta tuli aika selväksi kaikille. Eihän Espanjan laillisuudessa ole mitään järkeä.

Jos Suomessa vaikkapa Pohjois-Savo haluaisi äänestää itsenäisyydestään, niin antaisiko pääministeri Juha Sipilä käskyn Paula Riskikon johdolla ammuskella savolaisia kumiluodeilla? 

Toinen asia sitten kokonaan on se, miksi katalonialaiset haluavat Andorran kaltaiseksi lilliputtivaltioksi? Andorra on niin pieni yksikkö, että moni ei edes tiedä sen olevan olemassakaan. 

Mutta sejhän ei ole tämän asian ydin millaiseksi katalonialaiset Kataloniansa haluavat, vaan se miksi ja miksi kumiluodit vihuvat äänestyspaikoilla. Äänestäminen kai on suurin demokratian hyveistä.

Kieltämällä äänestämisen, kieltää samalla sananvapauden ja ihmisen suvereniteetin omaan ajatteluun. Miksi pääministeri sitten härkäpäisesti pitää Espanjan oikeudesta hallita Kataloniaa, jos itse alueen asukkaat haluavat itsenäistyä? Siinäpä tuhannen euron kysymys, jota on pohdittu pitkään ja hartaasti, mutta ääneen sitä ei kukaan sano. 

Onneksi olkoon espanjalaiset, teillä on suvaitsevaisuus kohdallaan, kumiluoteja äänestyskoppiin ja sitä rataa.

Miten se on YK:n ihmisoikeudet Euroopassa, kun äänestäminen omasta alueesta on kiellettyä, niin toinen vaihtoehto on silloin sota. Sitäkö pääministeri Mariano Rajoy asiassa laillisesti hakee?

]]>
58 http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243778-espanjan-paaministeri-mariano-rajoy#comments Ulkomaat Euroopan unioni Katalonia Separatismi Mon, 02 Oct 2017 02:53:47 +0000 Ari Alsio http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243778-espanjan-paaministeri-mariano-rajoy